Professori Heikki Patomäki on aktiivinen mies. Tutkimusvapaalla Australiassa hän on uhrannut kallista aikaansa Suomen yliopistoja uhkaavan katastrofin torjuntataisteluun. Vedoten politiikan teoriaan hän vaatii eduskunnan käsittelyssä olevan yliopistolakiesityksen hylkäämistä.
Yksi keskeisimmistä vaatimuksista on nykyisen kolmikantaisen demokratian säilyttäminen kaikessa päätöksenteossa, mukaan lukien ylimpien luottamushenkilöiden valinnat.
Kun nykyinen kansleri, rehtori ja konsistori ovat antaneet lakiesityksestä puoltavat, tosin joitakin kohtia kritisoivat lausumat, niin Patomäki ja samanhenkiset toverit esittävät näille kaikille epäluottamuslausetta ”normaalien demokraattisten periaatteiden mukaisesti”! Uudet vaalit tulisi toimeenpanna mahdollisimman pikaisesti.
Tässä vaiheessa tavallinen riviäänestäjä putoaa kärryiltä. Kaikki nämä instanssit on näet valittu nykyisen lain mukaisesti juuri sillä kolmikantaperiaatteella, josta protestiliike ehdottomasti haluaa pitää kiinni. Onko niin, että jos jokin päätös ei miellytä yksittäistä yliopistolaista, hänellä on oikeus vaatia siitä vastanneiden tahojen erottamista ja rekrytoida muita tyytymättömiä netti- ja sähköpostikampanjoilla? Hylätäänkö edustuksellinen demokratia ja otetaan tilalle virtuaalinen huutoäänestys?
Pääsevätkö mukaan muutkin yhteisön jäsenet kuin professorit, joista on sähköpostilista? Kuinka epämääräisiä ja johdattelevia voivat olla nettikyselyt, joilla kalastellaan kyllä-tai-ei -vastauksia? Riittääkö epäluottamuslauseeseen enemmistö vastaajista, jotka edustavat vähemmistöä yhdestä henkilöstöryhmästä? Jos epäluottamuslause johtaa mainittujen tahojen potkuihin, niin kuinka tilalle saadaan sopivammat? Mitä jos uudetkin elimet syyllistyvät virheellisiin päätöksiin?
Protestiliikkeen asiantuntevina keulakuvina ovat kansainvälisen politiikan ja sosiaalipolitiikan professorit, onpa mukana myös oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani. Itse olen vailla teoreettista koulutusta, mutta jo vuosikymmeniä olen käyttänyt edustuksellisen demokratian suomaa mahdollisuutta äänestää maalle presidenttiä ja kansanedustajia, kaupungille valtuutettuja ja viime aikoina myös europarlamentille meppejä. Kaikki nämä ovat joskus tehneet päätöksiä, jotka ovat olleet vääriä tai tyhmiä, tai ainakin vastoin omia käsityksiäni. Kun en osaa politiikan teoriaa, niin kertaakaan ei ole tullut mieleen vaatia tällä perusteella epäluottamuslausetta.
Patomäen kuppikunnan demokratiakäsitykselle voin vain sanoa että kiitos ei!
KARI RAIVIO
Arvoisa (ex-)kollega!
Olen pettynyt epäanalyyttiseen blogikirjoitukseenne koskien suuren konsistorin enemmistön näkemyksiä. Heitätte kysymysmerkein varustettuja populistisia “kysymyksiä”, ilman analyysiä.
Ilmoitatte äänestävänne EU-vaaleissa. Niissä äänestysprosentti on 40 %:n luokkaa. Demokratia on juuri tätä: jos vain 40 % vaivautuu käyttämään demokraattisia oikeuksiaan, passiiviset 60 % tyytykööt siihen. Suuren konsistorin nettiäänestyksen prosentti oli juuri 40 %:n luokkaa.
Ännestäneistä n.85-90 % hylkäsi Wilhelmsson-Niiniluodon linjan viidessä keskeiskysymyksessä. Jo aikaisemmin sen ovat selvästi julkilausumillaan hylänneet opiskelijajärjestömme.
Keitä siis Wilhemsson-Niiniluoto-linja enää edustaa, kun ei professoreita eikä opiskelijoita. Keskiryhmääkö?
Näin suuren epäluottamuksen kohteena olevan johdon oikea demokraattinen johtopäätös on tehdä fagernäs-liliukset.
Demokraattisin terveisin
Erkki Havansi
prosessioikeuden professori / HY
Kyllä se on ihan normaalia edustuksellista demokratiaa, että tyytymätön kansanosa kirjoittaa epäluottamuslauseita. (Eri asia, miten suuret mahdollisuudet hihhuleitten epäluottamuslauseella on mennä läpi.)
Ihan vastaavasti kansanedustajat voivat tehdä välikysymyksiä, ja aiemmin, epävakaampina aikoina, Suomen hallitus kaatuili jatkuvasti. Myös ennenaikaisia eduskuntavaaleja tuli Suomessa ja muissa maissa yleislakkojen jälkeen.
Pointti on siinä, että ei kannata provosoitua, vaikka provosoidaan. “Antaa paskan ravata”, sanoo vanha kansa. Mielestäni järki voittaa siinä, että yliopistojen itsenäisyys lisääntyy.