Hanna Kuusela
Työstin alkukevään käsikirjoitusta immateriaalitaloudesta. Siis aineettomasta tuotannosta, josta puhuu niin vasemmisto kuin oikeistokin. Useimmiten ollaan innoissaan.
Aineettoman tuotannon on tarkoitus korvata lähes kaikki aineellinen, pelastaa samalla ilmasto ja vapauttaa ihmiskunta resurssipulasta sekä tuottaa tulevaisuuden vauraus ja talouskasvu. Ärsyynnystä syntyy vasta siinä vaiheessa, kun joku haluaa käyttää tätä aineetonta tuotantoa.
Samalla kun sorvasin käsikirjoitusta tutkimusryhmäni kanssa lähetyskuntoon, Ruotsissa tehtiin immateriaalitalouden historiaa Pirate Bay -oikeudenkäynnissä. Internetin vertaisverkon ylläpitäjät tuomittiin oikeudessa vankilaan. Heistä tuli sijaiskärsijöitä sodassa, jota tekijänoikeusteollisuus käy käyttäjiä vastaan.
Tuomion jälkeen kesti vain muutama päivä, kun suomalaisillakin keskustelijoilla oli jo kovat piipussa. Periaatteessa haluttiin ymmärtää maailman muuttuneen, mutta käytännössä ei. Seuraavien viikkojen aikana julistettiin ainakin
– tarvetta tehdä internetistä kokonaan maksullinen
– ilmaisten verkkolehtien kuolemaa
– ilmaisuuden olevan illuusio
– kirjojen vuokraamisen olevan rikos tekijänoikeuksia vastaan
– internetin olevan anarkistisessa esikapitalismin tilassa
– että piratismi ei mahdu perinteiseen oikeustajuun (vaikka tämän hetken yleisin rikos on juuri tekijänoikeusrikos)
– internetin olevan riistokapitalismia ja ilmaisuuden olevan rikos reilua markkinataloutta vastaan
– tekijänoikeuksista saatavien tulojen merkityksen taitelijalle kasvavan, koska julkisen vallan mahdollisuudet tukea taiteita erilaisin apurahoin heikkenevät talouskriisin seurauksena.
Tekijänoikeuksiin liitetään nyt yhä useammin myyttinen ajatus nälkää näkevästä taiteilijasta, jonka leipä katoaa suusta, kun ihmiset jakavat tiedostoja ilmaiseksi internetissä. Todellinen tilanne on kuitenkin yhä useammin se, että tekijänoikeuksien pidennyksiä ja vahvistuksia vaativat juuri ne tekijät, jotka tulevat jo nyt hyvin toimeen.
Vuosituhannen vaihteen tiedostonjakeluohjelma Napsteria vastusti kiivaimmin esimerkiksi Metallica-yhtye, joka on myynyt noin 57 miljoonaa albumia ja on kaikkien aikojen 16. myyvin yhtye Yhdysvalloissa. Toisaalta taas tämän kuuluisan nälkätaiteilijan toimeentulosta ollaan yhä harvemmin kiinnostuneita silloin, kun tekijänoikeuslainsäädäntöä halutaan tiukentaa.
Samaan aikaan Pirate Bay -paheksunnan kanssa Sanoma News (siis käytännössä Helsingin Sanomat) on vaatinut freelancereitaan luovuttamaan käytännössä kaikki tekijänoikeudet työstään yhtiölle. Suomen hallitus taas neuvottelee työsuhdeolettamasta, joka siirtäisi kaikki työsuhteessa syntyneet teokset automaattisesti työnantajan omaisuudeksi, ellei toisin olisi sovittu. EU:ssa suunnitellaan tekijänoikeuksien pidentämistä.
Keskustelijalla toisensa jälkeen näyttävät menevän puurot ja vellit sekaisin. Kyseessä ei ole taistelu pahan merirosvon ja hyvän tekijän välillä. Kaiken tämän sekaan mahtuu paljon suuryritysten intressejä, valtion avustusten alasajoa, yhteisen tietoperimän käytön kriminalisointia, ja halua pidentää ja vahvistaa tekijänoikeuksia niin, että yhä harvempi saa yhä enemmän.
1700-luvulla tekijänoikeudet kestivät 14 vuotta, nykyään melko usein 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeen. Tätä on vaikea kutsua anarkistiseksi ja esikapitalistiseksi kehitykseksi.