Usein kuulee naurunsekaista ihmettelyä luokanopettajan koulutuksesta, “kun te vaan treenaatte siellä yliopistolla jotain tiputanssia ja piirileikkejä..” Kyllä, niinkin me teemme, ja hyvä niin. Näitä taitoja on jo tarvittu, vaikka harjoittelun opetusosuutta on kestänyt vasta kaksi viikkoa. Kuulostaa helpolta-eikö totta?
Pätevistä opettajista on pulaa ja siihen on tunnuttu haettavan ratkaisua muun muassa toteamalla, että kuka tahansa voisi ryhtyä opettajaksi. Kuka nyt ei tiputanssin askelia osaisi? Mutta kun neljäsluokkalainen oppilas kysyy uskonnon tunnilla: ” Onko Jumala ollut koskaan maan päällä? ” ja “Miksi Jeesus ei kertonut Johannekselle olevansa Messias?” , niin ei tiputanssin askeleet enää auta. Yhtä haastavilla kysymyksillä, aineessa kun aineessa, oppilaat yllättävät opettajan lähes joka päivä. Emme sano, että kaikkin kysymyksiin voisimme vastata koulutuksemme pohjalta, mutta uskallamme väittää, että hyviä välineitä se tällaistenkin kysymysten pohtimiseen antaa.
Tulevalla viikolla opetuksen aiheitamme ovat muun muassa “ihmeet”,”valon heijastuminen ja taittuminen” sekä “abstrakti taide “. Niin ja tietysti sen tiputanssin askelien kertaus. Löytyykö halukkaita tekemään meille tuntisuunnitelmia? Anyone?
-Retu ja Pyry
Opettajan työtä aliarvioidaan usein tiputanssi-tyyppisillä lausahduksilla. Samalla tavalla voidaan dissata kaikkia ammatteja; palomies vain ruiskuttelee letkulla, sairaanhoitaja mittaa kuumeen, lääkäri kirjoittaa vakioreseptin kuin sadoille muille, poliisi kyttää pusikossa jne…
Pienet osaset muodostavat isoja kokonaisuuksia. Tiputanssi on mm. sarja motorisia suorituksia musiikin rytmiin yhdessä suoritettuna. Sitä ei ole kaikille helppo oppia, saati osata opettaa ryhmälle vilkkaita 11-vuotiaita.
Tiputanssi on yksi seitsemästä tanssista kulkuset, jiffy mixer, rokki, tiputanssi, letkajenkka, kehruuvalssi, kikapoo, jotka opetusharjoittelijat opettavat lapsille muutaman tunnin aikana. Tämä on opetusharjoittelijalle iso konkreettinen opetuksellinen ja kasvatuksellinen haaste. Ei riitä, että osaa itse tanssien askeleet, tai että on saanut lapset oppimaan ne. Opetusjaksoon sisältyy myös suuria kasvatuksellisia haasteita. Oppilaiden vuorovaikutuksen tasolla on yhtenä isona kysymyksenä suhde vastakkaiseen sukupuoleen. Tansseissa otetaan käsistä kiinni ja ollaa myös varsin lähekkäin. Oppilaiden tulee ymmärtää, että ei voi vain kieltäytyä tanssimasta jonkun kanssa, koska silloin voi loukata toista hyvinkin verisesti. Kaikkien tulee olla valmiita tanssimaan kenen tahansa luokkatoverin kanssa, myös tyttö tytön kanssa ja poika pojan kanssa, sillä tasapareja ei aina muodostu. On siis kyse vuorovaikutuksen lisäksi myös sukupuolikasvatuksesta. On eri asia tanssia toisen kanssa kuin styylata.
Oppilaalle on mahtava kokemus aloittaa nollapisteestä seitsemän tanssin opettelu, edetä vaihe vaiheelta osaamattomuuden ja epätietoisuuden sietämisestä kohti jäsentyneempää ja hallittua suoritusta henkilökohtaisella ja ryhmätasolla.
Loppuhuipentumana on osallistuminen Helsingin pormestarin järjestämälle itsenäisyyspäivän vastaanotolle, joka valitettavasti sikainfluenssan takia siirtyi ensi vuodelle. Siellä oppilaat omana luokkana pukeutuvat juhlavasti ja osoittavat paitsi tanssillisen osaamisensa myös hyvän käytöksensä.
Mm. tämä kaikki on sitä upeaa prosessia, johon tiputanssi palasena sisältyy. Onnistuneen liikuntajakson jälkeen oppilaalle ja varmasti myös opetusharjoittelijoille jää pysyvä positiivinen muistikuva oppimisesta, kasvamisesta ja onnistumisesta. Tämän kaltaiset kokemukset kantavat elämässä eteenpäin ja antavat uskoa omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin myös elämän muilla saroilla.
Opetusharjoittelijat ovat valmistumassa yhteen yhteiskunnan vaativimmista tehtävistä. Tuetaan ja kannustetaan siinä jaksamisessa ja jätetään asiantuntematon dissaaminen vähemmälle.
Pingback: Luokanopettajan Koulutus