Tänään yksi luokan oppilaista puhui koko ajan muiden päälle. Hän vastaili viittaamatta tai ennen kuin vastausvuoroa oli edes ehditty antaa kenellekään. Hän miltei purskahti itkuun, kun ei ympäristö- ja luonnontiedon tunnilla saanutkaan kertoa omaa kokemustaan vaan joutuikin ensin vastaamaan opettajan esittämään kysymykseen. Hän murjotti liikunnantunnilla, kun ei saanut leikkivälineenä käytettyä kynnysmattoa asetettua tarpeeksi nopeasti selkäänsä. Hän käytännöllisesti katsoen sabotoi pikkujoulujen suunnittelutunnin kykenemättä hiljentymään, kuuntelemaan ohjeita tai antamaan muille puheenvuoroa.

 Liikuntatunnin lopuksi oli onneksi noin viiden minuutin mittainen rentoutumistuokio. Kaikki oppilaat asettuivat erilleen salin lattialle kynnysmattojensa päälle ja hiljentyivät kuuntelemaan Kitaroa. Silmätikkuna ollut poikakin rauhoittui. Hänestä löytyi kuin löytyikin hiljentymisen taito. Ensin oli vain pitänyt puskea kaikki ylimääräinen energia ulos. Mutta että vasta perjantaina!