Oppilaat kirjoittavat: Rokotusta ja raivoa

by Ria Holstein, Viikin norssi, 4a
1, 2, 3, PAM! Juoksukisa alkoi, koko ihmiskunta juoksi koulujonoihin. Olin juuri johtamassa, mutta joku tai jokin pysäytti mut. Se oli Maria! Pitkästä aikaa näin Marian! Tai siis, näin Marian viimeksi eilen. Maria näytti yhtä apealta, kuin koira joka oli tullut suihkusta. – Hei, tiedätkö sä että tänään on sikarokotus? Maria kysyi multa.

Kyllä mä tiesin että se on tällä viikolla, mutta en tiennyt että se oli tänään. – Voi hitsit! Mä pelkään rokotuksia! Tuntui, kun kaikki sanat olisivat tulleet mun suusta, ei olisi kai pitänyt kertoa. Kello soi ja kaikki lähtivät sisään. Jännitti kamalasti, rokotus olisi uskonnontunnilla. Siis ekalla tunnilla! Nyt sitten alkoi jännitys. Monet tärisivät ja purivat kynsiään, ainakin minä tein niin. Reput ja vaatteet naulakkoon pantua aloimme kiivetä rappusia. Auditorioon, mars! Huusi harjoittelijamme Pyry, joka ohjasi meitä auditorioon rokotettavaksi.

Kaikki alkoivat pelätä yhä enemmän ja tunsin hirveän hermostuneen tunnelman laskeutuneen yllemme. Kaikkia pelotti varsinkin, kun meidän luokkalainen Tatu oli kertonut, että rokotus sattuu ihan sairaasti! Vihdoinkin me olimme istumassa auditorion ovella ja odottamassa rokotusta.

– Ria Holstein! Huusi jokin ihminen ovelta. Menin täristen kohti rokottajaa ja istuin penkille. Rokottaja sanoi, ettei rokotus pistä, ja hetkessä olinkin jo rokotettu. – Ei se pistänyt yhtään! Huusin kaikille luokkalaisille, jotka odottivat oven takana vuoroaan. Menin penkeille istumaan ja odottelemaan.

Kun meidät kaikki saatiin rokotettua, alkoi monilla huimata, ja alkoi olla huono olo. Niin mullakin tuli, ja jouduin ”eristykseen” muista, eli makaamaan toiselle penkille. Harjoittelijat Reetta ja Pyry olivat katsomassa kaikkia jotka makasivat penkeillä, kalpeina kuin albiinot. Sain peiton päälleni ja tuli sellainen olo, että musta huolehditaan, että harjoittelijat tukevat mua. Reetta ja Pyry kävivät katsomassa aina vähän väliä mua, ja molemmat harjoittelijat tuntuivat muiltakin kuin harjoittelijoilta. Oli tavallaan mukavaa olla siellä peiton alla katsomassa tapahtumia, mutta huono olo ei paljoa ilahduttanut.

Pystyin syömään auditoriossa vain pienen osan banaanista, ja oli kuitenkin nälkä. Anna oli alapuolellani, alemmalla penkillä makaamassa yhtä sairaan näköisenä kuin minäkin. Saimme molemmat huolenpitoa ja rokotus unohtui siinä saman tien. Käsi tuntui oudolta, kun sitä kosketti, ja me molemmat makasimme vain siellä penkillä. Lopulta Pyry ja Reetta istuivat mun viereen. Kaikki tuntui niin mukavalta, mutta hassulta.

Reetta ja Pyry ovat uskomattoman ihania harjoittelijoita! Maailman parhaita!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *