Pelto on kaivettu!

Georg Haggrén toivoo, että Mankbyn muinaispellosta löytyisi varhaiskeskiaikaisia vilja- ja rikkakasvien jäänteitä.

Paksun hiekkakerroksen pinnassa olleet tummat juovat ovat kadonneet. Ne olivat muinaispellolle tyypillisiä multaisia sahran tai koukkuauran jäljiltä syntyneitä vakoja. Runsaasti orgaanista aineista sisältäneen peltokerroksen kaivaminen täytyi viime kesänä jättää ajan puutteen vuoksi kesken. Hannan vastuulla olleella kaivausalueella 12 sijainneen pellon loppuun kaivaminen oli tämän kesän kaivausten ensimmäisiä välitavoitteita. Nyt se on saavutettu! Tutkimusryhmällämme on aihetta juhlaan.

Kun peltokerrokset oli kaivettu loppuun, jäljellä oli kaivausalueen 12 profiilien dokumentointi piirtämällä ja valokuvaten. Profiileista voidaan nähdä eri maakerrosten ja rakenteiden välisiä suhteita. Valtaosa niistä selviää jo kaivamisen aikana, mutta nyt niitä saadaan profiilien avulla varmistettua ja visualisoitua.

Alueen 12 profiilien analysointi varmisti, että paikalla on ollut yhden sijaan kaksi muinaispeltoa, joista toinen jatkuu tänä kesänä avatulle uudelle kaivausalueelle 17. Siellä täällä lähes mustan peltokerrosten alla olevan hiekkapatjan pintaa leikaa tumma auran jälki. Peltojen muodostamat kaksi linssimäistä maakerrosta sijaitsivat hieman limittäin, mistä voidaan päätellä, että pellot ovat eri aikaisia. Nyt tutkittu oli pelloista myöhäisempi, vanhemman tutkimukset jatkuvat alueella 17. Kylän monimutkainen viljelyhistoria on alkanut avautua pala kerrallaan.

Kannon oikealla puolella erottuu musta linssimäinen muinaispeltokerros

Mankbyn muinaispellosta otettiin viime kesänä maanäytteitä, joista löytyi hiiltyneitä ohran ja rukiin jyviä. Pellossa oli myös runsaasti rikkakasvien kuten sini- tai punasavikan, jauhosavikan, peipin/mataran, piha- ja ukontattaren sekä hiirenvirnan hiiltyneitä siemeniä. Toiveena on, että alueelle 17 jatkuvasta vanhemmasta muinaispellosta löytyisi varhaiskeskiaikaisia peltokerroksia vilja- ja rikkakasvien jäänteineen.

Nyt tutkittu pelto on hylätty paljon ennen kylätontin autioitumista 1500-luvun lopulla. Peltokerroksen löydöistä monet ajoittuvat vähintään vuosisadan tai parin verran tätä vanhemmiksi. Samaan aikaan, kun alueen 12 viimeisiä peltokerroksia kaivettiin pois, on uudelta alueelta 17 saatu Tarjan johdolla esiin lisää tutkituista pelloista vanhemman pintaa – ja kaksi peltokerroksen läpi kaivettua kivettyä paalunsijaa. Niiden tarkoitusta on tässä vaiheessa vaikea tulkita. Kenties paalunsijoja löytyy ensi viikolla lisää, jolloin myös niiden funktio saattaa aueta.

Elina kaivaa paalunsijaa

Keskiajan lopulla kylätontin alarinnettä pitkin edennyt rakennettu alue oli peittänyt pienet, pitkänomaiset yksivuoroviljelyä edustaneet vanhat pellot. Uudet ja paljon laajemmat pellot sijaitsivat hieman etäämpänä kylän alapuolella sijaitsevalla rinteellä. Osa kylän kahdesta kaksivuoroviljelylle ominaisista kahdesta isosta pellosta on yhä viljelyksessä, osa on sijainnut Kehä III:n paikalla ja osa tulee aivan lähiaikoina peittymään kehätien meluvallin alle. Palasia Mankbyn keskiaikaisperäisestä kulttuurimaisemasta jää vähitellen modernin infrastruktuurin ja rakentamisen alle. Onneksi itse kylätontti säästyy ja – mikä vielä parempaa – pysyy jatkossakin tutkimuksen ulottuvissa.

Leave a Reply

Your email address will not be published.