Monet sanovat, että gradun aiheen löytäminen voi olla yksi työn haastavimmista vaiheista. On löydettävä koukku, johon tarttua, jokin, jonka ympärille lähteä kokonaisuuttaan kelaamaan. Minun täytyi singota siimani kauas, ainakin maantieteellisesti, sillä löysin itseni viime keväänä Keniasta keräämästä kenttämateriaalia kylistä joissa ruokahuolto toimii polttopuilla ja lampuissa palaa kerosiini.

Jo pikkutyttönä minua kiehtoivat, usein hyvinkin romantisoidut, tarinat savannien villieläimistä, punaisesta hiekasta, akasioiden varjoista sekä metsistä täynnä liaaneja. Ja kun mahdollisuus päästä vierailemaan tuolla mystisellä mantereella tarjoutui yliopiston ekskursion muodossa, oli siihen tartuttava, ja vierailua jatkettava työharjoittelulla.
Ja kyllä, minut oli koukutettu eli paikalle oli päästävä vielä gradumateriaaliakin keräämään.

Olen kuullut, että Afrikka ei jätä ketään kylmäksi. Se voi ihastuttaa tai vihastuttaa tai molempia, mutta jotain siitä seuraa mukana. Tässä blogissa kirjoitan siitä, mikä minua on gradun teossani sieltä seurannut.

Karoliina Zschauer