Hiirimaki (Microcebus spp., minun tutkimuksissani rufus) on jännä eläin. Sen oletetaan muistuttavan melko tavalla alkeellisia kädellisiä: pieniä, yöelämään tottuneita kaikkiruokaisia puuelukoita. Tämä tekee hiirimakeista lupaavan mallieläimen ihmislääketiedettä varten. Sillä on kuitenkin monia muitakin jänniä ominaisuuksia.

Pienestä koostaan huolimatta hiirimakit elävät vuosia. Vankeudessa ne elävät jopa kymmenen vuotta – vanhimmat yksilöt ovat jopa 15-vuotiaita. Luonnossakin ne vaikuttavat elävän useampia vuosia.

Vankeudessa hiirimakit vanhenevat monin tavoin. Hiirimakit harmaantuvat, niiden lämmönsäätely heikentyy, muisti pätkii, motoriset taidot heikkenevät ja saavatpa ne samanlaisia plakkeja aivoihinsa kuin Alzheimerin taudista kärsivät ihmiset. Ne voisivat siis olla huomattavasti parempi vanhenemisen mallieläin kuin hiiret tai rotat. Luonnossa hiirimakien vanhenemista on tutkittu hämmentävän vähän, joten siinä on rako, johon yritän iskeä.

Poiketen muista kädellisistä hiirimakit ja niiden lähisukulaiset voivat horrostaa. Paikallisen kuivan kauden aikana ainakin osa koiraista ja naaraista horrostaa pidempiä aikoja. Ne voivat myös väliaikaisen ruuan puutteen takia painua lyhyempään horrokseen. Tällä hetkellä loukkuihimme on alkanut tulla myös naaraita siinä missä aiemmin vastaan tuli vain koiraita. Tämä johtuu siitä, että koiraat heräävät yleensä aiemmin ennen lisääntymiskautta varmistamaan paikkansa.

Näistä vähän poikkeava erikoisuus ei liity niinkään mallieläimenä oloon vain mielenkiintoiseen evolutiiviseen ominaisuuteen: Monilla makinaarailla on niin sanottu pseudopenis. Tämä on yleistä nisäkäslajeilla, joilla naaras on dominoiva sukupuoli. Syy pseudopenikseen on yksinkertaisesti korkea testosteronitaso ja toisaalta hyöty on se, että peenikselliselle naaraalle jää valinnan vara: jotta parittelu onnistuu, myös naaraan on kiihotuttava – parittelu ei siis onnistu vastentahtoisesti. Valitettavasti hiirimakin pseudopenis on melko olematon, mutta se kertonee enemmän siitä että hiirimakit eivät ole sosiaalisia saati parittelussaan valikoivia. Naaraat ja koiraat elävät yksinäistä elämää, jota värittää välillä yhteinen nukkumapesien käyttö.

Minulla on siis monta syytä tutkia niitä. Vastoinkäymisten edessä on kuitenkin yksi tekijä ylitse kaiken, joka jaksaa aina motivoida.

Hiirimakit ovat söpöjä.