Nyt on ensimmäinen viikko varsinaisella tutkimusalueella Dakatchan alueella takana. Alku on sujunut lähinnä tarkastellessa erilaisia maanpeitteitä autosta ja autonkatolta käsin, mutta olemme myös kävelleet metsässä ja pusikoissa. Työskentelen GPS:n ja tulostettujen satelliittikuvien sekä topografisten karttojen avulla.

Alueen maanpeitetyypit hahmottuvat pikkuhiljaa maastossa kierrellessä. Otan GPS-pisteitä eri maanpeitealueilta. Niitä tarvitaan satelliittikuvan ohjattua luokittelua varten. Toinen tukialueiden keräysmetodi on merkitä niitä satelliittiprintille, josta ne digitoidaan satelliittikuvalle koneelle ennen luokittelua. Maasto alkaa hahmottua tilkkutäkiksi, esim. peltoalueiden luokitteluun vaikuttaa viljelykasvin fenologinen tila sekä se, onko pelto ollut viljelemättömänä jonkin aikaa. Usein pelloilla kasvaa myös hedelmä- tai pähkinäpuita, josta syystä yhdeksi luokaksi tulee ”agroforestry”. Toisaalta maannos vaikuttaa myös viljeltäviin lajeihin: ananakset kasvavat punaisella maannoksella, lintujen kannalta tärkeä brachystegia –laji, kasvaa tyypillisesti valkoisella hiekkamaalla ja tasaisilla alueilla, kun taas toista lintujen kannalta tärkeää lajia, cynometraa tavataan enemmän punaiselta maannokselta. Näiden lisäksi on vielä nk. musta maannostyyppi, joka on viljavaa.

Auton katolta käsin työskentely on ollut paljon havainnollisempaa kuin ikkunasta käsin, varsinkin kuin usein tien varressa kasvaa parimetristä pusikkoa, jonka takana saattaa olla korkeudeltaan matalampia viljelyalueita. Vauhti ei päätä huimaa, mutta vuoristoratatunnelmaa on varsinkin alamäissä. Tiet ovat suhteellisen hyvässä kunnossa, mutta alamäet yhdistettyinä kuoppiin on hyvä harjoitus tasapainon hallinnalle katolla autonrenkaan päällä istuessa! Ihan ilman vammoja en ensimmäisestä viikosta selviytynyt: polveni kipeytyi muutamaksi päiväksi cynometra-pusikossa puikkelehtimisesta, eikä jaloista puutu naarmuja. Auringonpolttamilta olen säästynyt korkean suojakertoimen aurinkovoiteen ja puolipilvisten päivien ansiosta.