Matkasin Keniaan syyskuun 15.päivä yhdessä Johanna Hohenthalin ja geoinformatiikan prof. Petri Pellikan kanssa. Seuraava päivä olikin jo ensimmäinen ”kenttäpäivä”, tosin kenttänä oli Kenian pääkaupunki Nairobi. Pitkän lennon ja hyvin nukutun yön jälkeen oli mukava lähteä kaupungille. Pellikan ennalta luomat yhteydet sekä luotettavan vakiokuski Kenin apu auttoivat valtavasti pääsemään alkuun.
Aamun aluksi meillä oli palaveri Nairobin yliopiston Geotieteiden laitoksen varapäänaisen kanssa liittyen Helsingin ja Nairobin yliopistojen suunnittelemaan yhteystyöhön. Opiskelijat tutkiskelivat tenttituloksia ilmoitustaululta aivan kuin Suomessakin, mutta opetustilojen- ja välinevarastojen ovien edessä olleet rautakehikot lukkoineen toivat enemmän mieleen vankilan kuin yliopistorakennuksen. Päivän toisena vierailukohteena oli Suomen suurlähetystö, jossa kahvittelimme suurlähettilään kanssa vaihtaen kuulumisia liittyen Maantieteen laitoksen hankkimaan tutkimusasemaan Kenian Taita -vuorilla, sekä tietenkin laitoksen harjoittamaan tutkimukseen Keniassa. Suurlähettiläs kutsui meidät myös illallisjuhliin residenssiinsä. Pääsimme Johannan kanssa kuuntelemaan Nairobissa käynnissä olleen biodiversiteettiin ja ilmastonmuutokseen liittyvän konferenssin yhtä sessiota, mikä oli hyvin mielenkiintoista lounaspöydässä tapahtuneita kuulumisten ja käyntikorttien vaihtoja myöten. Nairobin katukuva yllätti rauhallisuudellaan kiiruhtaessamme iltapäivän päätteeksi hotellimme aulaan tapaamaan Nature Kenyan Nairobin yhteyshenkilöä, jonka kanssa keskustelimme Dakatchan alueen tilanteesta erityisesti liittyen Jathropa -öljykasvin viljelysuunnitelmiin ja Nature Kenyan toimintaan alueella, sekä käytännön järjestelyistä liittyen kenttätöihin. Henkilökohtainen tapaaminen sähköpostiviestittelyn jälkeen oli antoisa!
Pitkän päivän päätti illanvietto ja buffet-illallinen suurlähettilään residenssissä Nairobin keskustan ulkopuolella vehreällä esikaupunkialueella. Oli mielenkiintoista tavata Keniassa asuvia ja työskenteleviä suomalaisia, paikalla olleita suomalaisia ja kenialaisia toimittajia sekä suurlähetystön henkilökuntaa. Omaa käyntikorttia ei minulla valitettavasti ollut antaa, sillä ei sille ole vielä ole ollut tarvetta Suomessa. Otin kuitenkin ilomielin vastaan muiden kortteja ja yhteystietoja. Tuntui hyvältä myös saada laajempaan tietoon laitoksemme Keniassa tekemää tutkimusta, johon myös oma panokseni liittyy. Suurlähettilään saunaa emme kuitenkaan tällä kertaa päässeet testaamaan!