Loiset, nuo tärkeät

Omassa tutkimuksessani keskityn ennen kaikkea hiirimakien suolistoloisiin. Suolisto on loisille monella tapaa hyvä paikka: siellä on lämpöä, ravintoa, kosteutta ja suojaa. Vastaavasti paikassa on omat ongelmansa: hiirimakin immuunijärjestelmä yrittää hankiuttua loisista eroon, ravintomassasta saattaa puuttua tiettyjä ravinteita ja suolen seinämistä on syytä pitää lujaa kiinni, ettei joudu virran vietäväksi.Hiirimakin suolesta löytyykin monenlaista eläjää sukkulamadoista yksisoluisiin aitotumallisiin (puhumattakaan bakteereista, mutta ainakin toistaiseksi ne ovat oman rajaukseni ulkopuolella).

Loiset ovat merkittävä evoluutiovoima: tiettävästi kaikilla eliöillä on loisia. Eliöiden on niin ollen sopeuduttava jatkuvaan hyökkäysten uhkaan. Esimerkiksi sukupuolien on ehdotettu olevan loisten syytä tai ansiota, miten asiaan haluaakaan suhtautua. Punaisen kuningattaren hypoteesi muotoilee, että suvullinen lisääntyminen mahdollistaa monimuotoisemman jälkeläisten perimän, joka puolestaan auttaa loisten torjunnassa. (Punainen kuningatar on tuttu Liisa peilimaassa –kirjasta, jossa hänen on juostava lujaa eteenpäin pysyäkseen paikallaan.)

Loiset ovat myös monenmuotoinen joukko: yli puolet maailman eliöistä loisii jonkun elämänvaiheensa aikana. Pienimmät ovat bakteerien loisia, kuten bakteriofagit, virukset, jotka ovat erikoistuneet käyttämään hyödyksi pienimpien eliöiden toimintamekanismeja itsensä kopioimiseen. Suurimpiin loisiin kuuluvat esimerkiksi heisimadot, jotka voivat ihmisten suolistossa kasvaa metrien pituisiksi.

Miksi kakan seassa lilluvia matoja pitää mennä tutkimaan Madagaskarille saakka? Syyt ovat samat kuin ne, jotka tekevät hiirimakeista hyviä vanhenemisen malliorganismeja: yhtä hiirimakia voidaan seurata vuosien ajan ja siltä saatetaan saada kymmeniä näytteitä tuona aikana. Vanheneminen ja loiset voidaan siis luontevasti liittää yhteen.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, puhdistamme tarkkaan jokaisen loukkuun saamamme hiirimakin loukun lattiat ja seinät ulosteesta. Koska hiirimakit ovat pieniä, niillä on myös nopea aineenvaihdunta. Tästä seuraa se, että ne joutuvat myös syömään paljon. Ja lopputuloksena kakkaa tulee suhteellisen paljon, vaikkei maki ehdi olemaan loukussaan kuin puolesta tunnista muutamaan tuntiin. Pääsääntöisesti puhutaan yhdestä tai useammasta prosentista ruumiinpainoa. Kakan koostumus vaihtelee ripulimaisesta koviin jyrsijämäisiin pelletteihin.

Hiirimakit ovat kuulemma suhteellisen haluttuja lemmikkejä Yhdysvalloissa, joskin niitä ei onneksi ole tarjolla markkinoilla, eikä laitonta kauppaakaan luultavasti tapahdu. Itse en tosin tajua, kuka haluaisi lemmikiksi elukan, joka puree kaikkea jonka saa leukojensa väliin ja kakkii kymmenen minuutin välein.

Viime viikon vierailuni Antananarivossa sisälsi pienen vastoinkäymisen: torilla neljän nuoren joukko kävi ”hienovaraisesti” taskuihini käsiksi. Lompakko, rahat ja kännykkä pysyivät hallussa, mutta kamerani on nyt luultavasti tarjolla jossain Analakelyn mustilla markkinoilla. Kaikki tulevat kuvat on siis otettu syyskuun tai lokakuun alun aikana.

Maanantaina myös oli ensimmäistä kertaa kunnolla ukkosta.  Sadekauden lähestymisen huomaa myös juotikkaiden ilmaantumisesta: korsilla, puiden oksilla ja pensaiden lehdillä on pieniä sentin mittaisia juotikkaita, jotka heiluttelevat itseään ja tarttuvat ohimeneviin tasalämpöisiin. Saappaalle päädyttyään ne jatkavat matkaa ylöspäin, kunnes löytävät mukavan, kostean ja suojaisen paikan, josta imeä verta.

Juotikkaiden puremia tähän mennessä: 4

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *