Suomessa ammattiin kouluttaudutaan monesti useita vuosia ennen työelämään siirtymistä. Taita vuorilla, jossa suurin osa elää omavaraistaloudessa, ja ylijäämä myydään lähimarkkinoilla, saattavat työtä olla tekemässä hyvinkin nuoret ja taidot opitaan käytännössä. Kaupankäyntiä eivät rajoita markkinapaikan suuruus tai infrastruktuuri. Jos ylimääräisiä hedelmiä on, voidaan niitä kaupata tienvarrelle asetetun kankaan päällä ja muutamasta hirrestä saa rakennettua jo laajemman valikoiman tarjoavan kioskin.

Lähiruoka saakin aivan uuden merkityksen, kun tuotteen alkuperäisen kasvupaikan voi nähdä, ja kotiinkuljetuskin toimii tarvittaessa. Jos kojusta on tarvitsemasi tavara loppu, voidaan se tuoda suoraan asuinpaikaasi tai käydä hakemassa tuttavan kojusta tai vaikkapa toisesta kaupungista. Sillä ainahan on se joku joka tuntee jonkun, jolla on asiaa sinne suuremmalle paikkaunnalle. Kuriireina toimivat sitten kylien välillä, rinnettä ylös ja alas ajavat pikkubussit, matatut, joiden mukaan eli katoille ja penkkien alle työnnettiin kujetusta vaille olevat tavarat. Aito torihenkikin oli vielä kojuissa voimissaan, sillä useamman kerran pussiin sujautettiin vielä yksi ylimääräinen avokaado tai banaani kaupan päällisiksi. Tähän ei kyllä naapurikadun lähikauppakaan taivu.