Ngangaon palaneeseen sumumetsään tutustumassa

Ngangaon lakea peittävät mäntymetsä ja alkuperäismetsä.

Tammikuun 12. päivänä 2011 avattiin Helsingin yliopiston Taitan tutkimusasema Keniassa. Tilaisuudessa olivat mukana Suomen Kenian suurlähettiläs Heli Sirve, Helsingin yliopiston rehtori Thomas Wilhelmsson, dekaani Keijo Hämäläinen ja edustava otos yliopistomme professoreita eri tiedekunnista ja erillislaitoksista.

Lensimme 9.1. Helsingistä Nairobiin, josta jatkoimme matkaa 10.1. kohti Taitavuoria. Virallisia avajaisia edeltävänä päivänä tutustuimme Ngangaon sumumetsään. 

Ngangaon sumumetsä on 150 hehtaarin kokoinen metsä keskellä intensiivistä maatalousaluetta Taitavuorten sydämessä korkeimmillaan 1952 metriä merenpinnasta. Metsän nimi tarkoittaa taitan kielellä kahta kilpeä, joka tulee sen länsirinteen kilven muotoisista avokallioalueista. Sumumetsä puolestaan tarkoittaa metsää, joka on usein pilvessä. Taitavuorten metsät saavat suuren osan kosteudesta suoraan ilmakehästä ilman varsinaista sadetta.

Kenialaisten mielestä metsä houkuttelee sadetta.

 Ngangaon metsästä 120 hehtaaria on alkuperäistä metsää, jossa tyypillisiä puulajeja ovat mm. Albizia gummifera, Ochna holstii ja Millettia oblata. 1970-luvuilla kuiville ja puuttomille alueille 30 hehtaarin laajuudelta istutettiin sypressi- ja mäntymetsää. Alkuperäismetsäkään ei ole koskematonta, sillä metsästä puuttuu ylispuiden kerros miltei kokonaan ja siellä täällä näkyy sahauskuoppia, jotka ovat merkkejä arvopuiden (esim. Ocotea usambarensis) kaatamisesta ja sahaamisesta vuosikymmenten aikana. Nykyisin metsästä ei saa kerätä edes polttopuita ja tätä kieltoa valvotaan Kenya Forest Servicen metsänvartijoiden toimesta. Mänty- ja sypressiplantaasit ovat korjuukypsiä, mutta presidentin 1980-luvulla asettama hakkuukielto estää metsänkorjuun. Positiivista eksoottisten lajien istuttamisessa on ollut se, että mäntyjen suojassa on kehittynyt alkuperäislajeista koostuva aluskasvillisuus, joka parhaimmillaan saavuttaa jopa 15 metrin korkeuden. Poistamalla vaiheittain männyt voitaisiin männikkö muuttaa alkuperäismetsäksi.

Männikössä on rikas alkuperäislajiston aluskasvillisuus.

Matkalla Ngangaoon seurue näki Taitavuorten teiden vaarallisuuden. Pari päivää aiemmin kuorma-auto oli menettänyt renkaansa alamäessä Werugasta Wundanyihin, sillä seurauksella, että auto oli syöksynyt laaksoon. Onneksi kuljettaja ei loukkaantunut pahemmin. Koko Sungululun kylä oli vinssaamassa autoa laaksosta jo toista päivää. Operaation takia matkamme keskeytyi ja jouduimme käyttämään mielenkiintoiseksi osoittautunutta kiertotietä, jolla maantieteen tohtorikoulutettava Johanna Hohenthal demonstroi meille Wundanyin joen poikkiprofiilin vaaitusta niin sopivasti, että rehtori Wilhelmsson epäili sitä järjestetyksi ohjelmaksi. Ei nyt sentään.

Kuorma-autoa vinssataan laaksosta.

Johanna Hohenthal johtaa mittaryhmää.

Ngangaon metsänvartijan majalla metsänvartija Jonam Mwandoe kertoi metsän endeemisistä puu- ja lintulajeista (Turdus taitensis, Zosterops silvanus), joita ei esiinny missään muualla maailmassa kuin Taitavuorilla. Metsäretken aikana kasvitieteen professori Rikkinen, Luonnontieteellisen keskusmuseon johtaja Leif Schulman ja allekirjoittanut paljastivat kilvan Ngangaon metsän kasvillisuuden salaisuuksia ja ympäröivän maatalousmaiseman muutoksien historiaa.

Maastopalo tappoi alkuperäiset puulajit, mutta tuhkasta nousee sananjalka.

Ngangaon metsästä paloi vuoden 2010 lokakuussa 16 hehtaaria. Palo sai alkunsa varomattomasta tulenkäytöstä mäntyplantaasin eteläosassa, josta tuli levisi kohti pohjoista. Maastopalo tuhosi männikön alkuperäislajistosta koostuvan aluskasvillisuuden säästäen isot männyt, sillä palo ei saavuttanut latvustoa kuin paikoin. Itse asiassa palo edesauttaa männyn lisääntymistä, sillä Taitavuorille istuttujen Väli-Amerikasta kotoisin olevien mäntylajien, Pinus elliottii, P. caribea, P. patula, kävyt aukeavat vasta kovassa kuumuudessa. Professori Rikkisen mukaan seuraava palo on vielä vaarallisempi, koska aikaisemman palon johdosta metsässä on nyt enemmän kuivaa ja kuollutta materiaalia.

Kuumuus avaa kävyn, siemen itää ja maasta nousee männyn taimi.

Männikön ja sen aluskasvillisuuden palo osoitti, että eksoottiset männyt ja sypressit olisi kiireen vilkkaa syytä poistaa Ngangaon ja muualta Taitavuorten metsistä, sillä ne ovat erittäin paloherkkiä ja palaessaan pilaavat alkuperäismetsien ennallistamismahdollisuuden. Kaikeksi onneksi palo leviää mäntymetsistä huonosti alkuperäismetsiin. Mänty-, sypressi- ja myös eucalyptus-metsiköt ovat biodiversiteetin kannalta huonoja habitaatteja alkuperäisille eläin- ja kasvilajeille. Lisäksi niihin tiivistyy vähemmän ilmakehän kosteutta pienemmän volyymin takia, ja ne pidättävät vähemmän ja lyhytaikaisemmin vettä kuin alkuperäismetsät maaperän ohuuden, kenttä- ja pensaskerroksen niukkuuden, päällyskasvien vähäisyyden ja kaiken kaikkiaan volyymin pienuuden takia. Metsät tulee ennallistaa, sillä Taitavuoret ovat kuin Kenia pienoiskoossa. Kun Kenian viisi vesitornia ovat Mt. Kenya, Mt. Elgon, Mau Complex, Aberdare Range ja Cherangani Hills, ovat Taitavuorten viisi vesitornia Ngangao, Vuria, Mbololo, Chawia ja Yale. Ne ovat merkittävä vedenlähde ympäröivälle maaseudulle.

Hemisfäärikuva puunistutusryhmästä.

Seurueen matka jatkui Rillikalliolle (jonne professori Rikkinen hukkasi silmälasinsa) ja Lounaskalliolle (jolla söimme evästä). Rehtori Wilhelmsson antoi nimen viiden polun risteykselle nimeten sen stadilaisittain Viiskulmaksi. Lounaskallion jälkeen istutimme Croton megalocarpuksen taimia Viiskulman pohjoispuolelle Lounaskallion reunaan. Samassa paikassa demonstroin kuinka otetaan hemisfäärivalokuvia metsän latvuspeiton ja lehtialaindeksin määrittämistä varten.

Lounaskallion taustalla Ngangaon männyn peittämä laki. Vasemmalta Terttu Nurro, Jouko Rikkinen, Petri Pellikka, Sami Kurki, John Westerholm, Minttu Heimovirta (YLE), Mikael Fortelius, Minna Meriläinen, Leif Schulman, Jonam Mwandoe, Thomas Wilhelmsson, Keijo Hämäläinen, Ken Gicheru ja puuntaimelle vettä kantanut naapuri.

Paluumatkalla asemalle ajoimme onnettomuuspaikan kautta, jos vaikka kuorma-auto olisi vinssattu ylös ja tie olisi auennut. Kuudessa tunnissa kuorma-autoa oli vinssattu neljä metriä ylemmäksi, mutta vielä vaijeri sulki tien. Jätin seurueen kävelemään kohti Taitavuorten tutkimusasemaa ja ajoin itse kiertotietä.

Kuorma-auto on vinssattu jo melkein tielle asti.

Tällaistä täällä on, täällä Taitavuorilla!

Kategoria(t): Kenttämuistoja, Yliopistohallinto. Avainsanat(t): , , . Kirjoittaja: Petri K E Pellikka. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Tietoja Petri K E Pellikka

Petri Pellikka on geotieteiden ja maantieteen laitoksen geoinformatiikan professori, joka on tutkinut mm. metsiä Saksassa, Suomessa ja Kanadassa, jäätiköiden muutoksia Alpeilla ja Skandeilla ja siinä sivussa kirjoittanut väitöskirjan fotogrammetriasta. Töidensä takia hän on asunut Sudanissa, Saksassa, Kanadassa, Belgiassa ja Englannissa. Vuodesta 2003 hän on johtanut TAITA-tutkimushanketta Keniassa, jossa aluksi kehitettiin kaukokartoitus- ja paikkatietoaineistoihin ja –menetelmiin perustuvaa maankäytön muutosmenetelmien monitorointia. Työn edetessä itse tulokset alkuperäisen kasvillisuuden vähenemisestä ja sen vaikutuksesta vesivaroihin, ilmastoon ja ihmistoimintaan ovat nousseet uusiksi tutkimusaiheiksi. Pellikka käy Keniassa opiskelijoidensa kanssa 2-3 kertaa vuodessa kenttätyömatkoilla tai neuvotteluissa. Vuonna 2009 hän osti Helsingin yliopistolle Kenian Taitavuorilta tutkimusaseman, jonka avajaisia pidetään tammikuussa 2011.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *