Taitan tutkimusaseman juhlalliset avajaiset

Suuri päivä koittaa, kun avaamme Taitan tutkimusaseman Wundanyissä Taitavuorilla. Odotamme toista lipputankoa, johon laitetaan Kenian lippu, jota sitten vartioisi neljä Kenya Forest Servicen (KFS) sotilasta. Suomen lippukin saisi siinä turvaa Kenian lipun rinnalla.

Aseman portin vieressä on taulu, jossa lukee, että University of Helsinki ja TERRA, eli Taita Environmental Research and Resource Arc. Tauluun lisätään myöhemmin teksti Taita Research Station, joka on aseman virallinen nimi.

Tutkimusaseman avajaisia juhlistivat Suomen ja Kenian liput (Kuva: P. Pellikka).

Kutsuvieraita on neljättä kymmentä, joista arvovaltaisimmat ovat suurlähettiläs Heli Sirve, rehtori Thomas Wilhelmsson, KFS:n varajohtaja Esau Omollo ja Taita Tavetan distriktin edustaja. Tervetuloa-puheessani kerron, että ”I could not have dreamed 21 years ago that University of Helsinki would have a research station here in the Taita Hills, when I arrived here as a Master student in 1989” ja jatkan, että “Because of this personal background the opening of the research station here is a great personal moment and an achievement at the same time”. Tämä kaikki on totta ja tämä on suuri päivä minulle ja Helsingin yliopistolle. Sää on myös suosiollinen, sillä hellettä riittää ainakin teltan alla.

Taitan tutkimusaseman avajaisten jälkeen yliopiston tulee uudistaa karttansa, kertoi rehtori Wilhelmsson (Kuva: P. Pellikka).

Suurlähettilään, rehtorin ja KFS:n tervehdyksen jälkeen suurlähettiläs Heli Sirve ja rehtori Thomas Wilhelmsson leikkaavat sinivalkoisen nauhan ja juhlakansa pääsi sisään asemalle. Esitelmöin Taitavuorten maankäytöstä ja sen muutoksista 1950-luvulta lähtien, sillä sen tutkimus on ollut syynä Helsingin yliopiston läsnäoloon alueella ja lopulta aseman ostamiseen norjalaiselta lähetysseuralta. Tulin itse Taitavuorille vuonna 1989 gradua tekemään dosentti Sakari Tuhkasen johtamalla tutkimusretkellä yhdessä opiskelukavereiden kanssa. Graduja valmistui tuolloin aikanaan kuusi kappaletta, mutta minä palasin alueelle.

Edesmennyt Sakari Tuhkanen ja Petri Pellikka vuonna 1989 Mwandan juhlissa (Kuva: P. Pellikka).

Vuodesta 2003 olen johtanut Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimusta maanpinnan peitteen muutoksista kaukokartoitus- ja paikkatietomenetelmien avulla. Tutkimus on laajentunut kattamaan myös maanpinnan peitteen ja ilmaston muutosten vaikutusten selvittämisen ihmistoimintaan ja elinkeinoihin. Työ on ollut akateemisesti tuottavaa, sillä ohjauksessani on syntynyt yli 10 gradua ja viisi väitöskirjaa ja lisää on tulossa. Projektirahoitusta on tulossa myös Ulkoasianministeriön suunnalta. Tutkimus ei ole enää pelkästään minun harteilla, sillä ystäväni professori Jouko Rikkinen on ollut mukana pari vuotta tuoden mukanaan joukon kasvitieteilijöitä. Ruralia-instituutti Sami Kurjen johdolla on innostunut maaseutuelinkeinojen tutkimisesta ja kehityksestä ja Luonnontieteellinen keskusmuseo johtaja Leif Schulmanin johdolla on kiinnostunut jopa suuntaamaan keräysretkiensä painopisteen Itä-Afrikkaan.

Suurlähettiläs Heli Sirve valmistautuu puunistutukseen. Tapahtumaa seuraa mm. entinen Kenian ulkoministeri Madoka, joka myös antoi tervehdyksensä (Kuva: P. Pellikka).

Ennen lounasta rehtori Thomas Wilhelmsson ja suurlähettiläs Heli Sirve istuttavat Vitex keniensis –puiden taimet tulevaan opetuspuutarhaamme. Rehtori toivoi, että yliopiston rehtorit tästä lähtien saisivat istuttaa puun aseman pihalle. Minusta toivomus oli lupaus jatkuvuudesta ja näin tulee ilman muuta käymään, sen voin aseman johtajana luvata. Lounasta syömme Lavendel-hotellissa Wundanyin keskustassa, jonne 40-hengen kutsuvierasjoukon lisäksi tuli 30 henkeä lisää. Helsingin yliopistolla on laaja sydän ja kaikki ovat tervetulleita näin juhlapäivänä.

Helsingin yliopiston rehtori Thomas Wilhelmsson istuttaa puun aseman puutarhaan (Kuva: P. Pellikka).

Tieteellisen session parasta antia on Nairobin yliopiston professori Agnes Mwangomben esitys Taitavuorten luonnonolosuhteista ja maataloudesta. Hän tietää mistä puhuu, sillä Agnes on kotoisin Wesun kylästä Taitavuorilta. Näytän hänelle itse ottamani valokuvan Dembwan hevosenhäntävesiputouksesta vuodelta 1989 ja syksyltä 2010, jolloin vettä ei enää tullut. Eikä ole tullut niinä kahdeksana vuotena, jolloin olen noin 12 kertaa Taitavuorilla käynyt.

Dembwan kylän (1090 m m.p.y.) vesiputous syyskuussa vuonna 1989 ja 2010 (Kuva: P. Pellikka).

Syitä tähän on monia, mutta päällimmäisenä on ilmaston muutos, metsien häviäminen ja veden tehostunut käyttö Taitavuorilla. Metsistä tulevat purot ohjataan pelloille ja loppujen lopuksi laaksoihin johtaa vain tyhjät joenuomat.

Nairobin yliopiston edustus, vasemmalta professori Eric Mitema, professori Agnes Mwangombe, tohtori Faith Karanja ja tohtori Florence Olubayo (Kuva: P. Pellikka).

Muita puhujia avajaisissa ovat Nairobin yliopiston kansainvälisten asioiden johtaja Eric Mitema, James Mwangombe (KFS), Mwangi Githiru (Kenian opetusministeriö), professori Florence Olubayo (Nairobin yliopisto), sekä omat miehemme professori Jouko Rikkinen, johtaja Leif Schulman ja professori Mikael Fortelius. Mwangi kertoo yhteistyöstämme Gentin yliopiston lintutieteilijöiden kanssa ja Mwangombe metsien ennallistamistyöstänsä, joka alkoi ensin East African Wildlife Societyn parissa ja jatkuu nykyään Taita Taveta Wildlife Forumin ja Kenya Forest Servicen työnä. Mielenkiintoinen mahdollisuus on myös se, että Suomen ja Kenian hallitusten rahoittama Miti Mingi Maisha Bora –hanke on valinnut Taita Tavetan alueen yhdeksi pilottialueeksi maaseutuelinkeinojen kehittämisessä. Projektin nimi on suomeksi ”Enemmän puita – parempi elämä”.

Taita Taveta Wildlife Forumin John Mlamba, Carolyne Talu ja Dawson asettavat postereita (Kuva: P. Pellikka).

Pääsemme aikataulun mukaisesti lopettamaan, mistä kunnia kuuluu aseman koordinaattorille Tino Johanssonille, jonka vastuulla on käytännön junailu. Tino oli edellisen viikon asemalla tekemässä viime hetken hankintoja ja myös osallistumassa itse remonttiin pensseli kädessä. Aseman uudet verhot ompeli päivää ennen naapurin rouva ja naapurin miehet olivat auttamassa rakennustöissä, joten paikallisyhteistyö sai hyvän alun.  Sauna valmistuu vasta viikonloppuna. Juhlalliset avajaiset päättyvät paikallisten kansalaisjärjestöjen esitellessä tuotteitansa ja toimintaansa ja Mwandan tanssiryhmä esittäessä paikallisia tansseja.

Mwandan kansantanssiryhmä villitsi juhlakansaa (Kuva: P. Pellikka).

Kiitos avajaisiin osallistuneille. Asante sana, chawucha, thank you! Tällaista täällä on, täällä tutkimusasemalla!

Kategoria(t): Tutkijan työ, Yliopistohallinto. Avainsanat(t): , . Kirjoittaja: Petri K E Pellikka. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Tietoja Petri K E Pellikka

Petri Pellikka on geotieteiden ja maantieteen laitoksen geoinformatiikan professori, joka on tutkinut mm. metsiä Saksassa, Suomessa ja Kanadassa, jäätiköiden muutoksia Alpeilla ja Skandeilla ja siinä sivussa kirjoittanut väitöskirjan fotogrammetriasta. Töidensä takia hän on asunut Sudanissa, Saksassa, Kanadassa, Belgiassa ja Englannissa. Vuodesta 2003 hän on johtanut TAITA-tutkimushanketta Keniassa, jossa aluksi kehitettiin kaukokartoitus- ja paikkatietoaineistoihin ja –menetelmiin perustuvaa maankäytön muutosmenetelmien monitorointia. Työn edetessä itse tulokset alkuperäisen kasvillisuuden vähenemisestä ja sen vaikutuksesta vesivaroihin, ilmastoon ja ihmistoimintaan ovat nousseet uusiksi tutkimusaiheiksi. Pellikka käy Keniassa opiskelijoidensa kanssa 2-3 kertaa vuodessa kenttätyömatkoilla tai neuvotteluissa. Vuonna 2009 hän osti Helsingin yliopistolle Kenian Taitavuorilta tutkimusaseman, jonka avajaisia pidetään tammikuussa 2011.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *