Työmaa on pystytetty!

Uusi kenttätyökausi alkoi Espoon Mankbyssä kesäkuun ensimmäisen aamun valjettua. Työmaaparakit tuotiin aamuseitsemältä ja pian saapui osa tutkimusryhmästämme. Toiset jatkoivat vielä valmisteluja toimistolla ja osa oli välineistöä noutamassa. Aamu kului erilaisissa järjestelyissä, mutta iltapäivällä päästiin lapioin avaamaan kahta viime vuonna kesken jäänyttä kaivausaluetta.

Kesän 2011 uusien kaivausalueiden rajaamisen pohtiminen oli aloitettu jo viime vuoden kenttätöiden aikana. Resurssimme ovat rajalliset, joten liikaa ei voi ahnehtia. Toisaalta laajat kokonaisuudet eivät hahmotu liian pienistä kaivausalueista. Pitkän pohdinnan jälkeen olimme keväällä päässeet yksimielisyyteen kolmesta uudesta alueesta. Niistä kaksi sijoitettiin siten, että saisimme entistä laajemman kuvan ylärinteen rakennusten jäänteistä. Kolmannen tavoitteena on tuoda selkoa tonttimaan keskusalueen kehitykseen.
Maija, Tarja ja Ansku olivat käyneet mittaamassa ja merkitsemässä uudet kaivausalueet maastoon jo viikkoa aiemmin. Kaivinkoneen saavuttua paikalle perjantaiaamuna voimme aloittaa heti alueiden avaamisen. Kauhan raapaisujen myötä tiivistyi jännitys siitä, mitä tulee vastaan. Vähitellen, kun pintamaata oli poistettu ja koneen jälkiä puhdistettu lapioin ja lastoin, alkoi hahmottua rakenteisiin liittyviä kiviä sekä erilaisia maannoksia.
Työ kaivinkoneen kanssa vaatii tarkkuutta. Liian paksun kerroksen poistaminen tuhoaa tutkittavia kerroksia ja rakenteita, kun taas liian varovainen maanpoisto aiheuttaa meille valtavasti ylimääräistä työtä. Kaikki pintamaa, jota ei koneella poisteta, täytyy nimittäin kaivaa ja kärrätä pois käsivoimin. Virhearviointi saattaa merkitä monen työpäivän hukkaamista.
Alkuiltapäivästä oli molemmat pienet alueet avattu ja päivän päättyessä suurinkin. Ensimmäiset kaksi aluetta oli ehditty jo puhdistaa lapioin ja lastoin. Kolmannen kohdalla tämä työ jää maanantaihin. Uusien alueiden avaamisen yhteydessä jännittää se, paljastuuko pinnan alta moderneja häiriöitä. Nyt ei onneksi näkynyt missään merkkejä sellaisesta – ei yhtään 1900-luvun posliinia tai pullolasia saatikka epäilyttävää ympäristöään pehmeämpää kuoppaa. Hyvä niin! Toisaalta ei maasta tullut esiin yhtään keskiaikaista esinelöytöäkään. Totuuden nimissä on kuitenkin syytä todeta, että pintamaassa niitä harvoin on.
Tästä on hyvä jatkaa maanantaiaamuna, kun ensimmäinen kaivauskurssimme alkaa ja pääsemme valmistelujen jälkeen toden teolla kaivamaan.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *