Arkeologiaa Espoossa: Kuoppatalo vai ei?

Mankbyn kylätontin ylärinteestä paljastui jo aiemmin kapeasta koeojasta syvä kuoppa, jonka laajuutta päätettiin tutkia tänä vuonna. Tämän vuoksi vanhan koeojan viereen avattiin yksi kesän 2011 uusista kaivausalueista. Sen sai vastuulleen Sanna, toinen kaivausharjoittelijoistamme.

Tällä alueella paljastui melkein heti pintamullan alta yhtenäinen hiekkakerros. Kun sitä oli lapioitu yksi päivä ja tiedossamme oli kuinka paksu hiekka oli peittänyt aiemmin avatun koeojan kuoppaa, päätimme vaihtaa menetelmää. Puhtaan täyttöhiekan lapioiminen kuutiokaupalla on resurssiemme hukkaamista. Puhelu kaivinkoneyrittäjälle vaikutti paremmalta vaihtoehdolta. Sen tuloksena kone saapui paikalle yhdeksi aamuksi ja parin tunnin jälkeen koko hiekkakerros oli saatu siististi poistettua. Kuopan pääty oli nyt siististi esillä. Pieni riskin otto kannatti, koneen käyttöön uhratut eurot säästivät paljon aikaa, vaivaa ja niukkoja resurssejamme.

 

Nyt kuoppaa on kaivettu muutama päivä  ja se on saatu kunnolla esiin. Kuopan leveys on pari metriä, pituus vähintään kolme. Löytöjä siitä on tullut valitettavan niukasti. mutta kaivettavaa riittää yhä. Kuoppa on kaiken kaikkiaan arvoituksellinen rakenne. Yksi selitys voisi olla kuoppatalo, joita Suomesta on aiemmin löytynyt vain Inkoosta. Keski-Ruotsista niitä tunnetaan paljon. Siellä ne on tulkittu yleensä käsityöpajoiksi ja orjien asumuksiksi. Kokonsa ja muotonsa puolesta kuoppamme sopisi hyvin kuoppataloksi. Ehkä ongelmallisinta tulkinnassa on ajoitus: yleensä kuoppatalot ajoitetaan rautakauden lopulle ja
varhaiskeskiajalle, kun taas meidän kuoppamme on pikemminkin keskiajan lopulta. … Kenties kyse on sittenkin kellarista. Pohdittavaa riittää. Toivottavasti pulma ratkeaa, kun saamme kaivettua lisää.

Leave a Reply

Your email address will not be published.