Eeva-Maria Viitanen kaivaa Pompejia pala palalta
Vesi on Keski-Italiassa syyskuussakin tärkeä asia. Nykymaailmassa, jossa puhdas vesi alkaa olla harvinainen asia, onkin syytä pysähtyä miettimään, miten pompejilaiset hoitivat vesihuoltonsa. Turisti voi huuhdella kuivaa kurkkuaan esimerkiksi antiikinaikaisiin julkisiin lähteisiin johdetulla vesijohtovedellä. Tilanne vastaa jossain määrin muinaisuutta, sillä Pompejissa oli ainakin viimeisen sadan vuoden aikana vesijohtovesi, josta suurin osa käytettiin kaupunkilaisten hyväksi. Kaupungin kattava lähdeverkko oli tiivis ja vesi niissä kaikille ilmaista.
Oli myös mahdollista hankkia oma liittymä vesijohtoverkkoon. On todennäköistä, että siitä piti maksaa, sillä useimmiten vesijohtoja löydetään vain isoimmista ja rikkaimmista taloista. Näissä johtovettä käytettiin yleensä suihkulähteisiin ja puutarhojen vesialtaisiin, eikä suinkaan juoma- tai talousvetenä. Näin tapahtui myös korttelimme suurimmassa asuintalossa. Jonkin verran vesijohtovettä käytettiin myös tuotannossa, kuten esimerkiksi korttelimme kaakkoisnurkalla sijaitsevassa leipomossa. Kaivoimme nyt esiin sinne vettä vieneen lyijyisen vesijohdon viereisen talon alueelta. Muissa taloissa ei ollut vesijohtoja, ja esimerkiksi luoteiskulmassa ollut värjäämö on käyttänyt puutarhaan kerättyä sadevettä.
Useista taloista onkin löytynyt vesisäiliöitä. Sadevesi kerättiin talteen katoilta, ja useimmiten vesisäiliö löytyy puutarhasta tai atriumeista eli isoista halleista, joiden katossa oli keskellä aukko ja sen alla allas keräämässä vettä säiliöön. Tänä vuonna yhden talon julkisivun kaupasta löytyi kaksi vesisäiliön suuta. Tämä oli aluksi hiukan hämmentävää, mutta sitten noin kahden metrin syvyydestä otetusta valokuvasta selvisi, että suuaukot kuuluivatkin samaan rakenteeseen. Kaupan alla oli siis vain iso vesisäiliö. Onneksi huomasimme tämän vasta työn loppuvaiheessa, koska muuten emme ehkä olisi uskaltaneet työskennellä siellä romahdusvaaran pelossa!
Myös lattioiden alta löytyvät viemäriputket ovat vakiolöytöjä, sillä kosteus piti johtaa pois lattioiden alta. Yleensä viemärikanavat päätyivät kadulle, josta ne päätyivät lopulta kaupungin eteläpuolelle eli matalimpaan kohtaan. Vessat eivät Pompejissa olleet yhteydessä viemäriverkkoon, vaan niiden alle kaivettiin syvä kuoppa, josta nesteet imeytyivät huokoiseen maaperään. Kiinteitä aineksia saatettiin tyhjentää yläkautta, kun kuoppa täyttyi. Koska syvän likakaivon kaivaminen oli kohtalaisen työlästä, on varsin yleistä, että niihin liittyi useampi kuin yksi vessa, esimerkiksi yksi ala- ja toinen yläkerrassa. Joskus myös naapurit jakoivat likakaivon, sillä monessa kohtaa on selvää, että ylä- ja alakerran vessat ovat kuuluneet eri taloihin.
Vettä riitti antiikin pompejilaisille tuhlailtavaksi asti, mutta miten mahtaa käydä tiheästi asutulla Napolinlahden alueella lähitulevaisuudessa?