Eeva-Maria Viitanen kaivaa Pompejia pala palalta

Suurin osa työstä kentällä on rakennusarkeologiaa. Yritämme siis tunnistaa seinistä ja lattioista erilaisia rakennusvaiheita ja laittaa ne aikajärjestykseen. Tämä johtaa siihen, että useasti kahdeksan ihmistä istuu kukin omassa huoneessaan ja tuijottaa seiniä. Ei kovin indianajonesmaista hommaa, eihän? Korttelin eri taloissa on kussakin tullut esiin erilaisia asioita, ja tämän kenttäkauden juttu näyttää olevan päällekkäiset seinälaastit.

Roomalainen seinä koostuu yleensä muurilaastista, joka on peitetty kivellä tai tiilillä. Niiden päälle on useimmiten vielä tehty rappaus, joka hienoimmissa huoneissa on myös maalattu. Pompeji onkin erityisen kuuluisa hienoista seinämaalauksistaan. Nyt tutkimissamme taloissa hienoja maalauksia on kuitenkin ollut vain harvoissa huoneissa ja ne ovat yleensä säilyneet erittäin huonosti.

Ison asuintalon puutarhassa oli jännittävä huomata, miten erittäin hyvälaatuiset laastit oli peitetty uusilla, paljon huonompilaatuisilla laasteilla. Puutarhaa ympäröineen pylväskäytävän pylväät oli maalattu tummanpunaisiksi ja takaseinässä oli kohokuvioin tehty valepilareita samalla värillä. Pylväiden myöhempi laasti oli ehkä maalattu vihreäksi tai mustaksi ja siinä saattoi olla puutarhamaalausta – jäänteet olivat kuitenkin niin vähäisiä että varmuutta ei saatu.

Vaatimattomammistakin tiloista löytyy myös koristelaastien jäänteitä – näiden huoneiden seinät on useimmiten maalattu alhaalta punaiseksi ja ylhäältä valkoiseksi. Ainakin kahdessa huoneessa on nyt löydetty päällekkäisiä koristelaastien kerroksia. Yhdessä huoneessa oli jossain vaiheessa keskellä iso oviaukko, jonka pielet oli peitetty laastilla. Sitten se tukittiin ja samaan seinään avattiin pienempi ovi hiukan kauemmas. Sitten tämäkin ovi suljettiin ja sen kohdalle tehtiin laastilla peitetty syvennys. Sama seinälaasti peitti myös huoneen muita seiniä.

Toisessa huoneessa oli ensin kapea ovi keskellä eteläseinää – senkin pielet oli peitetty laastilla. Samassa huoneessa oli ovi myös länsiseinässä, mutta emme tiedä olivatko ne käytössä samanaikaisesti. Jossain vaiheessa nuo molemmat ovet tukittiin ja seinien päälle rapattiin laasti, jonka alareunassa oli maalattua marmorijäljitelmää. Muissa seinissä ei näy ovien merkkejä, joten emme tiedä miten huoneeseen kuljettiin. Viimeisessä vaiheessa eteläseinään avattiin uusi, aikaisempaa leveämpi ovi, lattiaa nostettiin hiukan ja uudet laastit levitettiin taas paikalleen. Viimeinen koristelu oli ehkä punainen alaosa – valkoinen yläosa-teemalla.

Kodin ja työpaikan sisustusta piti uusia myös antiikin aikana. Pieniltä tuntuvista rakenteellisista yksityiskohdista voi siis saada esiin paljon tietoa, jos ne vain ovat sopivassa kohdassa!