Eeva-Maria Viitanen kaivaa Pompejia pala palalta

Olemme Pompejissa vain neljä viikkoa kerrallaan. Se on lyhyt aika arkeologiseen kenttätyöhön, mutta on uskomatonta miten paljon 20 työpäivässä ehtii tehdä. Tänä vuonna kahdeksan hengen ryhmäni teki rakennusarkeologiset analyysit ja lattioiden puhdistukset 34 huoneesta eli yhteensä viidestä talosta. Tämä oli enemmän kuin mitä olin suunnitellut!

Suurin osa ryhmästä on projektin veteraaneja ja tietävät täsmälleen mitä tehdä alusta alkaen. Yleensä työn kimppuun päästään jo ensimmäisen päivän aikana kunhan luvat on saatu ja tavarat on saatu esiin varastosta. Ensimmäinen viikko yleensä kuluu totutellessa ulkona oloon ja ihmetellessä uusia taloja ja huoneita – kaikki korttelin tutkitut alueet ovat olleet luonteeltaan erilaisia. Pohjoispuolella oli vanhoja taloja, lounaiskulmassa kaikki oli myöhäistä uudelleenrakennusta, tämän vuoden eteläpuoli taas kohtalaisen vanhaa ja moneen kertaan käytettyä.

Toisen viikon alussa tilanne tasaantuu. Mahdolliset uudet työntekijät ovat nähneet rutiinin kaikki osat ja saaneet tehdä ensimmäiset huoneensa. Mutta jo viikon loppupuolella alkaa johtajan sydänalaa ahdistaa, sillä puoliväli lähestyy ja vielä on liian paljon tekemistä…

Kolmannen viikon aikana kaikki tuntuu etenevän tuskallisen hitaasti, vaikka itse asiassa työt edistyvät aivan normaalia vauhtia. Säätä täytyy vahtia tarkasti, sillä yksikin sadepäivä vie käytännössä melkein yhden huoneen puhdistukseen ja dokumentointiin kuluvan ajan. Aamulla pelottaa avata ikkuna ja katsoa ulos Napolinlahdelle – sataako vai paistaako?

Neljännen viikon aikana painetaan täysillä, jotta kaikki työt saadaan loppuun. Kaikki tietävät tehtävänsä ja työt edistyvät nopesti. Arkeologisen dokumentaation lisäksi rakenteet pitää vielä mitata, jotta ne saadaan osaksi korttelin pohjakaavaa. Myös valokuvaaja tuskailee seinien kuvaamisen takia, sillä kirkas auringonvalo aiheuttaa liian voimakkaat varjot ja sopivia aikoja on harvassa. Pilvipäivät ovat valokuvaajan onnenhetkiä!

Lopuksi kaikki huolellisesti esiin kaivetut ja puhdistetut rakenteet peitetään uudelleen maalla vimmatulla kiireellä. Maan alla ne jatkavat uinumistaan luovutettuaan kuitenkin ensin uutta tietoa Pompejin menneisyydestä.

Tänä vuonna saimme kaiken tähdellisen tehtyä jo viimeisenä torstai-iltapäivänä. Perjantaina teimme loput täytöt ja siivosimme jälkemme. Aikaa oli myös hauskalle piknikille italialaisten ja ruotsalaisten tutkimusryhmien kanssa. Lauantai oli ihana yllätysvapaa! Sunnuntaina sanoimme Pompejille vain näkemiin, sillä palaamme sinne ensi vuonna.