Raskaan sarjan leirikoulu

Samuli Siltanen raportoi Cambridgen kuumimmat matemaatikkojuorut

Talon nimi on lainattu suurmammutti Isaac Newtonilta, tuolta matematiikan Steve Jobsilta, joka tunnettiin äksystä luonteestaan ja jonka tuotokset ovat nykypäivän lukiolaisellekin välttämättömiä. (Siis derivaatta, ei iPad!) Alan Turingin, Paul Diracin ja James Clerk Maxwellin haamut kurkkivat nurkissa, ja naapuritalon käytävällä ajelee sähköpyörätuolillaan Stephen Hawking. Saappaanheiton kantaman sisällä on ansaittu kaikkiaan 89 Nobel-palkintoa.

Suomipojan olo Cambridgen legendaarisessa tiedekaupungissa on kuin irtokarkeilla kasvaneella 60-kiloisella teinillä, joka laitetaan kehään Tony Halmeen kanssa.

Osallistun viiden viikon ajan Newton-instituutin järjestämään Inversio-ongelmien tutkimusohjelmaan. Käänteisen matematiikan tuntijat ympäri maailmaa kerääntyvät tänne keskittymään muutamaksi viikoksi tutkimukseen taikka osallistumaan johonkin lukuisista viiden päivän työpajoista. Kuhina on kova ja kansallisuuksien valikoima laaja: edustettuna on ainakin Ranska, Venäjä, Itävalta, Suomi, Ruotsi, Yhdysvallat, Tsekki, Japani ja Englanti.

Alkujärkytyksen laannuttua alan sopeutua meidän matikkahörhöjen tuttuun tunnelmaan. Lounasjärjestelyt sujuvat tavalliseen tapaan. Kyselen syömäseuraa kello 12, ja Slava Kurylev vastaa: mutta nythän on kahvin aika, syömään lähdetään vasta puoli yhdeltä! Kello 12:10 hän nappaa Japanin-kollegan mukaansa palaveroimaan: “Tehdäänpä vähän töitä ennen lounasta”. Alan huolestua, koska nälkä on kova ja kahdelta pitäisi olla seminaarihuoneessa esitelmää kuulemassa. Slavan palaverit eivät koskaan kestä alle puoltatoista tuntia, eikä hänen hienostunut makunsa salli astumista läheiseen opiskelijaruokalaan.
Käsitykseeni aika-avaruuden luonteesta ei mitenkään mahdu epäyhtälö 90 minuuttia töitä + 15 minuuttia kävelyä keskustaan + 60 minuuttia keskittynyttä ruokailua + 15 minuuttia paluumatkaan < 110 minuuttia, jonka kuluttua esitelmä alkaa.

Painostus- ja hoputuskeinoni kuitenkin purevat, ja ehdimme intialaisesta ravintolasta (hyvästä sellaisesta!) kylläisinä takaisin seminaarin alkuun. Guillaume Bal kertoo esitelmässään, kuinka ihmiskehoon voidaan lähettää valopulssi, joka aiheuttaa kodosten rajapinnoissa ääniaaltoja, jotka puolestaan voidaan havaita ulträänilaitteella. Mittausdataa ovelasti käsittelemällä voidaan muodostaa uudentyyppinen kuva potilaan sisäelimistä. Tämä “salamaksi ja ukkoseksi” kutsuttu fotoakustinen tomografia on yksi monista tulevaisuuden lääkärien työkaluista, jotka inversiomatematiikka mahdollistaa.

Luulenpa, että tulevat viikot ovat antoisia!

Leave a Reply

Your email address will not be published.