Samuli Siltanen raportoi Cambridgen kuumimmat matemaatikkojuorut

Cambridgessa ei voi välttyä törmäämästä “collegeen”, ei käsitteenä eikä kiviseinänä. Niitä on kaikkiaan 31 kappaletta, ja niiden rakennukset ja tilukset peittävät leijonanosan kaupungin kartasta. Collegeilla on omia venevalkamia, asuntoloita, ravintoloita, ruohokenttiä, urheilukerhoja, opintopiirejä ja ties mitä. Nimet ovat pönäköitä: Churchill College, Darwin College, Gonville & Caius College, New Hall, Sidney Sussex College, Queens’ College. Yllä on kuva vanhimman collegen, vuonna 1284 perustetun Peterhousen sisäpihalta.

Matematiikan laitoksen lehtori Carola Schönlieb liittyi taannoin Jesus Collegeen (joka on tietenkin eri kuin Christ’s College ja Corpus Christi College). Sekaannusten välttämiseksi käytän alkuperäistä nimeä the College of the Blessed Virgin Mary, St John the Evangelist and the Glorious Virgin St Radegund. Aloittaessaan pari vuotta sitten Cambridgessa Carola oli päättänyt olla liittymättä mihinkään collegeen siihen liittyvän opetustaakan vuoksi. Hänen päänsä kääntyi, kun hänelle selvisi College of the Blessed Virgin Mary, St John the Evangelist and the Glorious Virgin St Radegundin asuntoetu: viihtyisä nelikerroksinen rivitalonpätkä keskellä kaupunkia, hinta kolmannes markkina-arvosta.

Collegeilla on arvoasteikko. Tämä selvisi haastattellessani Simon Arridgea, Cambridgen yliopiston kasvattia, joka toimii University College Londonin professorina. (UCL on nimestään huolimatta yliopisto eikä college.) Kysyin Simonilta, mikä tämä college-juttu oikein on, kun en ymmärrä edes koko perusideaa? “En minäkään”, väitti Simon, mutta ryhtyi selittämään. Yliopistossa aloittavat opiskelijat hakevat valitsemansa collegen jäseneksi ja listaavat varasijoille seuraavaksi kiinnostavimpia kohteitaan. Kaikki laittavat kuulemma ykköstoiveeksi Trinity Collegen, joka on paras ja kuuluisin (ja jota ei pidä sekoittaa collegeen nimeltä Trinity Hall). Simonin mukaan uudemmat ja vähäpätöisemmät colleget joutuvat tyytymään vain opiskelijoihin, jotka on hylätty Trinitystä. Kysyin vielä, hitaasti sytyttävään tapaani, “Missä collegessa itse olit?” Hetken hiljaisuus. “Trinity Collegessa.”

Itsekin sain nauttia collegeasumisesta heinäkuussa, kun kävin täällä pitämässä laskennallisten inversio-ongelmien minikurssin. Punkkasin Fitzwilliam Collegessa (niitä uudempia), jossa huone oli pieni mutta palvelut kohdallaan. Siivooja kävi joka päivä, ja ruokalassa oli tarjolla aamiainen, lounas ja illallinen. Rakennuksen pohjoispäässä oli pubikin, eli syytä collegesta poistumiseen ei ollut näköpiirissä. Lukiolaisten vanhemmille tiedoksi: täällä ei kasva aikuiseksi.

Collegejärjestelmän suurin etu on kenties se, että jokainen opiskelija kuuluu pienryhmään, jolla on collegen osoittama tutor-opettaja. Viikottaiset henkilökohtaisesti ohjatut harjoitustehtävät edistävät opintoja tasaisen varmasti. Tämä toki haittaa biletystä, mutta selittää osaltaan Cambridgen yliopiston erinomaiset oppimistulokset ja poikkeuksellisen matalan keskeytysprosentin.

Todettakoon vielä, että brittiläinen collegeruokala ei välttämättä ole etu. Elokuun inversiokonferenssissa, jossa onnekseni en ollut mukana, juhlaillallinen järjestettiin St Catharine’s Collegessa. Tarjolla oli uppopaistettua lampaankylkeä, jonka leivitys oli rapean kuoren sijasta märkää muhjua. “Kuvottavaa”, luonnehti Guillaume Bal. Ruokailu keskeytyi kahdesti juhlavieraiden siirtyessä pihalle palovaroituksen takia, kukaties ilmassa leijuvan friteerauskäryn takia. Kaikki eivät palanneet sisälle toista kertaa. “Elämäni huonoin ateria,” luonnehti Simonkin, mutta kyseessähän ei ollutkaan Trinityn ruokala.