Viidennellä kurssikerralla harjoittelimme MapInfossa bufferointia. Edellisellä kerralla olin jo merkinnyt kartalle kohteita (asuinrakennukset) ja tällä kertaa loin näille erilaisia buffereita, eli puskurivyöhykkeitä. Tämän jälkeen tein bufferit Malmin ja Helsinki-Vantaan lentokentille sekä annetun alueen juna-asemille. Buffereilla selvitin, kuinka paljon ihmisiä asuu meluhaitta-alueen ulkopuolella tai sen sisällä. Avasin kolmannenkin tietokannan, jossa tarkastelin mm. kaikkien ihmisten osuutta taajamissa, taajaman ulkopuolella asuvien koululaisten osuutta sekä ulkomaalaisten eri osuuksia eri alueilla. Nämä tilastotiedot näkyvät taulukossa 1.
Taulukko 1. Tilastotietoja tehtävistä 1 ja 2.
Seuraavaksi tein itsenäistehtävän numero 4. Siinä piti selvittää erilaisia tietoja saunojen ja uima-altaiden määristä pääkaupunkiseudulla (taulukko 2). Tein kartan uima-altaiden määrästä pääkaupunkiseudulla (kuva 1). Mielestäni oli yllättävää, että Helsingissä on niin paljon enemmän uima-altaita kuin muualla. Tässä varmaan vaikuttaa lähinnä se, että Helsingissä asuu eniten ihmisiä. Silti olen hieman yllättynyt, että kerrostaloalueillakin on taloyhtiöissä niin paljon uima-altaita. Tässä taitaa olla kuitenkin huomioituna vain asuinrakennusten uima-altaat. Myös Jouko Lappalainen ihmetteli blogissaan miten varakkaissa paikoissa ympäri pääkaupunkiseutua ei ole enempää uima-altaita. Hän pohtiikin, että pitääkö aineisto ylipäätään paikkansa (Lappalainen, 2017). Esimerkiksi Kauniaisissa on varmasti enemmän kuin viisi uima-allasta. En ole varma millä tapaa tämä aineisto on kerätty, ja ilmoitetaanko aina uima-altaiden rakennusvaiheessa tiedot viranomaisille. Ehkä uima-altaat vaativat rakennusluvan, jolloin niitä saatetaan rakennuttaa myös salaa? Tai ehkä uima-altaiden rakentaminen on sallitumpaa Helsingissä?
Taulukko 2. Tilastotietoja tehtävästä 4.
Karttaan olisi voinut lisätä uima-altaiden lukumäärän, jotta pylväät olisivat vertailukelpoisempia. Nämä tehtävät olivat sen verran vaikeita, että monta kohtaa tehtiin ryhmän kanssa yhdessä iltamyöhään. Tämä tehtävä vaati miettimistä, koska sen tekemiseen ei oltu annettu sen kummempia ohjeita, vaan tässä piti itse soveltaa. Sen vuoksi siihen menikin niin paljon aikaa ja sitä tehdessä puutteet MapInfon osaamisessa tuli esille. Tämä oli kuitenkin käytännönläheinen ja hyvä tehtävä siinä mielessä, että piti muistella aiemmin opittua.
Puskurivyöhykkeiden teko tuntui hyödylliseltä oppia. Voisin kuvitella, että sellainen osaaminen tulee vielä jatkossa tarpeeseen. Puskurivyöhykkeitä voitaisiin hyödyntää esimerkiksi selvittäessä, miten paljon kouluja ja päiväkoteja sijaitsee lähellä vilkkaita teitä.
Viitteet: Lappalainen, J. (2017). Osa 5 – “Älä Hinkki masennu – sä et sentään asu Vantaalla”. <https://blogs.helsinki.fi/ladjouko/2017/02/17/echo/>