Oikeustieteen termityö

Tausta ja toteutustapa

Maastamme on puuttunut laaja-alainen tietolähde, jossa suomalaisen oikeuskielen termit olisi määritelty kattavasti ja tieteellisellä tarkkuudella. Toisaalta luotettavaa, luonteeltaan deskriptiivistä juridisen termitiedon lähdettä tarvittaisiin kipeästi, koska oikeudellinen termistö laajenee ja muuttuu jatkuvasti.

Mahdollisuus puuttuvan termitietovälineen kehittämiseen avautui vuosi sitten laajemmassa kontekstissa: osana Tieteen kansallista termipankkia. Oikeusalan tieteellisen kattojärjestön, Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen (SLY), ja Tieteen kansallisen termipankin hallinnon välillä solmittiin 26.3.2012 sopimus, jonka mukaan termipankkiin tulee oikeustieteellistä termistöä koskeva osasto, Oikeustieteen termitietokanta.

SLY:n näkökulmasta sopimukseen sitoutumista helpotti olennaisesti se, että yhdistys teetti 1990-luvulla laajan oikeustietosanakirjan (Encyclopaedia Iuridica Fennica, EIF, 7 teososaa ja hakemisto-osa, 1994–1999), joka tarjoaa – päivitettynä ja tiivistettynä – välittömän pohjan Oikeustieteen termitietokannan rakentamiselle.

SLY:n hallitus on nimennyt Oikeustieteen termitietokannalle päätoimittajan (allekirjoittaneen), ja hankkeeseen on saatu mukaan 27 oikeusalakohtaista toimittajaa. Kukin toimittaja kokoaa tuekseen työryhmän oman alansa asiantuntijoista. Tämä luo edellytykset sille, että termitietokanta kattaa jatkossa suomalaisen oikeuskulttuurin kokonaisuudessaan kaikki oikeudenalat mukaan lukien.

Termitietueiden rakenne ja sisältö

Termipankin kahteen muuhun pilottialaan – kasvitieteeseen ja kielitieteeseen – verrattuna oikeustieteellä on erikoispiirteitä. Ensinnäkin oikeus on luonteeltaan metafyysinen ilmiö, jolla ei ole vastinetta fyysisessä todellisuudessa. Oikeus on puhtaasti ihmismielen luomaa. Tästä syytä sen jaottelut ja käsitteistö ovat luonteeltaan häilyviä: ne muuttuvat nopeammin kuin luonnontieteiden alalla. Näin myös juridinen termistö on suurelta osin muutosherkkää – mutta aiempi termistö korvautuu yleensä uudella vain hitaasti ja asteittain. Toiseksi raja varsinaisen oikeustieteen termistön ja arkijuridiikan termistön välillä on liukuva. Sama koskee rajanvetoa yleiskielen sanojen ja juridiikan termien välillä. Niin ikään on muistettava, että oikeustieteilijöiden ohessa juridista termistöä tuottavat ja muokkaavat useat muut tahot: lainsäätäjä, tuomioistuimet, hallintoviranomaiset jne. Juridinen termistö ei ole ainoastaan tutkijayhteisön tuotosta, ja tämä on omiaan heikentämään termistön koherenssia.

Kaikista näistä syistä juridiselle termistölle ovat leimallisia polysemia ja – täydellinen tai osittainen – synonymia: samalla termillä on usein monia merkityssisältöjä, ja toisaalta saman käsitteen kuvaamiseen käytetään välistä kahta tai jopa montaa termiä. Näiden ilmiöiden esiintyminen riippuu usein käyttöyhteydestä: esimerkiksi akateemisessa oikeustieteessä käytetään tiettyä termiä ja lainsäädännössä toista. Lisäksi termien käyttöfrekvenssi saattaa vaihdella aikakauden mukaan: kahdesta synonyymistä toinen on esiintynyt varsinkin aiemmin, toinen ennen muuta viime vuosina.

Tämä selittää, miksi oikeustieteellisten termitietueiden rakenne ja sisältö poikkeavat termipankissa osittain siitä, mitä ne ovat muilla tieteenaloilla.

Ensinnäkin termitietueen määritelmäosiota täydentää lähes poikkeuksetta seliteosio, joka on yleensä laajempi kuin muilla tieteenaloilla. Selitteeseen tulee tieto, joka valaisee itse käsitettä ja sen suhdetta lähikäsitteisiin ja tekee käsitteen siten ymmärrettäväksi, sekä tieto, joka koskee käsitteeseen liittyviä termejä ja niiden käyttöä. Selitteen pituus voi vaihdella muutamista riveistä pariin kolmeen kappaleeseen.

Toisaalta oikeustieteen sana-artikkelisivuilla on linkkipaikka Ilmiön kuvaus. Taustalla on ajatus siitä, että varsinaista termitietoa on monesti hyödyllistä täydentää ensyklopedisella tietoiskulla, joka antaa yleiskuvan ao. käsitteen määrittämästä oikeusinstituutiosta. Tietoisku taustoittaa siten Määritelmä- ja Selite-osioihin sisältyvää varsinaista käsite- ja nimitystietoa. Ilmiön kuvauksen lisääminen termitietueeseen on kunkin kirjoittajan harkinnassa. Ensyklopedisia tietoiskuja laadittaneen kuitenkin merkittävässä mitassa, koska useimmissa tapauksissa ne ovat helposti muokattavissa vastaavien EIF-tekstien pohjalta.

Viimeksi lausuttu tarkoittaa, että Oikeustieteen termitietokannan sana-artikkeleissa on usein kolmiportainen tietorakenne: määritelmän antama salamatieto, selitteen antama käsite- ja termistötieto ja ilmiön kuvauksen antama juridinen substanssitieto.

Tiedonhakuominaisuudet

Oikeustieteen alan erikoispiirteet ja EIF:n yhteydessä aiemmin tehty systematisointityö heijastuvat myös alan tiedonhakuun. Kuten Tieteen termipankissa ylipäätään, tietoa voidaan hakea sana-artikkeleiden koko tekstistä (ilmiön kuvaus -osa mukaan lukien) vapaasanahaulla. Samaten etsittävä tieto löytyy – termipankin yleisten ominaisuuksien mukaisesti – etenemällä juridisten käsitteiden luokittelujen mukaisesti pääluokista (oikeusaloista) siihen alaluokkaan, johon haettava artikkeli (EIF:n) oikeustieteellisessä systematiikassa kuuluu tai siirtymällä sana-artikkeleiden teksteissä ja Lähikäsitteet-kohdassa olevien linkkien avulla samaan asiayhteyteen kuuluviin sana-artikkeleihin.

Näiden hakuomaisuuksien täydennykseksi Oikeustieteen termitietokantaan on lisätty mahdollisuus rajata haku yksittäiseen oikeudenalaan tai joihinkin oikeudenaloihin (esim. prosessioikeuteen ja rikosoikeuteen) erikseen. Taustalla on kaksi seikkaa. Ensinnäkin juristitiedonhakijan tiedonintressi rajoittuu usein tiettyihin oikeudenaloihin. Toisaalta Oikeustieteen termitietokannan tekstimassa kasvaa jatkossa voimakkaasti (erityisesti selite- ja ilmiön kuvaus -tekstien johdosta). Kun tiedonhaku rajataan yksittäiseen tai muutamaan oikeudenalaan, hakuosumia saadaan rajallinen määrä, vaikka haettava sana olisi luonteeltaan varsin yleinen. Näin tiedonhakija ei joudu käymään lävitse suurta määrää sellaisia hakuosumia, jotka eivät ole hänen kannaltaan kiinnostavia.

Aikataulu

Termityö käynnistyi konkreettisesti toukokuussa 2012 pidetyllä oikeusalojen toimittajien kokouksella, jonka jälkeen toimittajille lähettiin tarpeelliset ohjeistot ja muu aineisto. Valmiit sana-artikkelit sijoitetaan tietoverkkoon heti sen jälkeen, kun ne on kirjoitettu ja tarkistettu. Siten on olettavaa, että oikeustieteellisiä termiartikkeleita kertyy termipankkiin merkittävässä mitassa jo kuluvan vuoden aikana.

Heikki E. S. Mattila

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *