Termipankin uusi vinkkaustoiminto

Termipankissa on tällä hetkellä varsin paljon sivuja, joiden sisältö on hyvin vähäinen. Tämä on seurausta siitä, että merkittävä osa aineistosta on tuotu termipankkiin erilaisista valmiista sanastoista, joissa yhdelle käsitteelle on saatettu antaa esimerkiksi vain yksi vieraskielinen vastine, joskus ei edes sitä. Tarkoituksena on, että termipankin asiantuntijat täydentäisivät jatkuvasti sisältöä näille sivuille. Käyttäjäpalautteen perusteella tämänkaltaiset sivut on kuitenkin koettu hämmentäviksi: käyttäjät ovat löytäneet etsimäänsä termiä vastaavan sivun, mutta se onkin paljastunut vain tyhjäksi paikanvaraajaksi. Termipankin käytön selventämiseksi tällaiset sivut on nyt merkitty keskeneräisiksi.

Tieteen termipankin lukijoille on myös annettu mahdollisuus vinkata asiantuntijoille, että toistaiseksi keskeneräinen sivu kaipaisi täydennystä. Vinkkausmahdollisuus koskee sellaisia sivuja, joilla ei ole määritelmä- eikä selitetekstiä ja se löytyy sivun alalaidasta. Vinkkausten perusteella termipankin asiantuntijat voivat priorisoida sellaiset sivut, joille on kaivattu kattavampaa sisältöä.

Huhhuh. Merkintöjä filosofian määritelmien satunnaisuudesta.

Markku Roinila

Olen jo jonkin aikaa työstänyt filosofian termejä Tieteen kansalliseen termipankkiin, aluksi Filosofia.fi-portaalin Logos-verkkoensyklopedian artikkeleiden pohjalta. Puhteen aikana olen pannut merkille, että filosofia, joka usein – tai ainakin 1900-luvun alkupuolella – korostaa eksaktiutta, ei aina ole kovin ronkeli tarkkojen määritelmien suhteen. Siinä missä vaikkapa kasvitieteen määrityksistä löytää helposti keskeiset rakenteet, filosofian kohdalla saattaa kovatasoinenkin artikkeli luistella kevyesti ohi termien määritelmistä. Tämä siitäkin huolimatta, että filosofisen kirjoittamisen oppaissa korostetaan aina käsitteiden määrittämisen ja yksiselitteisyyden merkitystä. Kun katsoo vaikkapa edellämainittua Logos-ensyklopediaa, joissakin artikkeleissa puheena oleva käsite määritellään heti tarkasti, kun taas joissakin artikkeleissa se jätetään tekemättä tykkänään.

Taitaakin olla syytä tehdä käsitesivu määritelmästä. Mutta siihen pitää löytää määritelmä! Ainakin sivulle voi laittaa sitaatin G. W. Leibnizin Metafysiikan esityksestä, jossa hän sanoo: ”Sanon määritelmää nominaaliseksi silloin, kun voidaan yhä epäillä, onko määritelty käsite mahdollinen…mutta siinä tapauksessa, että ominaisuus sallii olion mahdollisuuden tietämisen, se muodostaa reaalimääritelmän” (G. W. Leibniz, Filosofisia tutkielmia, toim. Tuomo Aho & Markku Roinila, Gaudeamus, Helsinki 2011, s. 107).

Filosofiassa ongelmaksi muodostuu helposti se, että määritelmät ovat yleisiä – hyvin yleisiä. Kelpo esimerkki tästä on Frank Martelan artikkeli ”Onnellisuus” Logos-ensyklopediassa. Sinänsä laadukas kirjoitus ei sisällä tarkkaa onnellisuuden määritelmää, vaan pyörii erilaisten kuvailujen ympärillä. Tästä en soimaa millään tavoin Martelaa, sillä kuten hän sanoo: ”Onnellisuuden ydintä etsittäessä on luonnollista kääntyä filosofian puoleen, mutta jos odotamme löytävämme sieltä yksiselitteisen vastauksen, joudumme pettymään.” Samaan hengenvetoon hän jatkaa, että onnellisuutta koskevaa kirjallisuutta on olemassa yllättävän vähän. Noh, jos itse asiaa koskevaa kirjallisuutta on olemassa vähän, onnellisuuden yleismääritelmiä on olemassa vielä vähemmän. Tarkemmin ottaen en suhteellisen perusteellisen tutkimuksen kuluessa löytänyt yhtäkään yksittäisestä filosofisesta näkemyksestä riippumatonta määritelmää, joka olisi tärkeimpien suuntauksien eli hedonismin (onnellisuus = nautinto) ja eudaimonismin (onnellisuus koostuu pitkäjänteisestä hyvien asioiden tasapainosta) yläpuolella, kattaen ne molemmat.

Onnellisuuden määrittely ei toki ole helppoa. Kautta historian on ollut mitä erilaisimpia näkemyksiä siitä, mikä tekee ihmisen onnelliseksi ja joidenkin mielestä kyseessä on niin subjektiivinen asia, ettei sitä edes voi määritellä. Itse kukin voi siis miettiä tykönään onko onnellisuuden määritelmä a) nominaalinen vai b) reaalinen. Ehkäpä näissä ontologisissa vaikeuksissa on syy siihen, miksi filosofian sanakirjoista ei löydy kunnollista onnellisuuden määritelmää. Se näyttäisi kuitenkin olevan tarpeen, sillä onnellisuudella riittää ottajia. Eräskin pääministerin palkkaama konsultti puhui taannoin parta väpättäen kukoistuksesta, joka vie Suomen uuteen nousuun. No, kun katsoo Tieteen termipankin ”Onnellisuus”-termisivua, siitä selviää, että kukoistus merkitsee ainakin akateemisessa filosofiassa Aristoteleen eudaimonismia. Tämä todistaa toisaalta sen, että filosofiassa asiat eivät vanhene, ja toisaalta sen, että filosofisia käsitteitä voi käyttää moniin eri tarkoituksiin.

Oli miten oli, tuskailtuani muutaman tovin määritelmän kanssa avauduin asiasta sosiaalisessa mediassa seuraavasti: ”Määrittele onnellisuus. Huhhuh.” Kommentti tuli kuin apteekin hyllyltä: ”Sehän on hyvä määritelmä”.

Ps. Tämänhetkisen version onnellisuuden määritelmästä voi katsoa täältä: http://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:onnellisuus
Parannusehdotukset ovat tervetulleita joko ao. sivun keskustelu-osastoon (http://tieteentermipankki.fi/wiki/Keskustelu_Filosofia:onnellisuus )
tai osoitteeseen tieteentermipankki-info@helsinki.fi !

Wikimedia, Wikipedia ja MediaWiki

Internetissä on helppo törmätä sanaan wiki. Se tulee vastaan satunnaisellekin Internetin käyttäjälle jo miltei ensimmäisessä Google-haussa: ensimmäisellä hakutulossivulla melkein aiheesta kuin aiheesta löytyy ainakin yksi Wikipediaan johtava osuma. Mutta Wikipedian lisäksi on myös monia muita wiki-alkuisia tai -loppuisia sanoja, jotka osuvat silmään ainakin satunnaisesti. Tässä blogissa esitellään Tieteen termipankin kannalta niistä tärkeimpiä.

Maailman suurin tietosanakirja Wikipedia alkaa olla kaikille tuttu, mutta vähemmän tunnettu on sen ylläpidosta vastaava amerikkalainen säätiö Wikimedia Foundation. Wikimedia Foundation perustettiin vuonna 2003 nostamaan Wikipedian ylläpidon taloudellinen taakka siitä siihen asti huolehtineiden yksityishenkilöiden harteilta. Wikipedia oli perustettu paria vuotta aiemmin ja sillä oli jo tuolloin vireä 4000 säännöllisen muokkaajan yhteisö, joka siihen mennessä oli saanut aikaiseksi 234 000 sana-artikkelia. Sinällään jo vaikuttava suoritus, mutta ei mitään verrattuna siihen laajuuteen, mihin Wikipedia-yhteisö on sittemmin yltänyt. Samalla Wikipedian liepeille oli muodostunut useita joko teknisesti tai sisällöllisesti samanhenkisiä projekteja, jotka WikiMedia Foundation päätyi ottamaan huomiinsa.

Nykyään Wikimedia Foundation on voittoa tavoittelematon yleishyödyllinen säätiö, joka saa rahoituksensa lähinnä yksityisiltä lahjoittajilta. Vuoteen 2013 mennessä sen tulot olivat kasvaneet liki 50 miljoonaan dollariin vuodessa ja vakinaisten työntekijöiden määrä hieman alle kahteen sataan. Wikimedia Foundationin rahat eivät kuitenkaan kulu pelkästään Wikipedian palvelinkustannuksiin, eivätkä kaikki – tai edes suurin osa – sen työntekijöistä työskentele Wikipedian parissa. Wikipedian ohella Wikimedia Foundation pitää yllä myös erilaisia avoimeen lähdekoodiin ja vapaaseen saatavuuteen perustuvia ohjelmistokokonaisuuksia ja aineistoja.

Näistä ehkä tärkein on MediaWiki-niminen wiki-alusta, joka toimii myös Tieteen termipankin pohjana. Wikimedia-säätiön ansiosta MediaWiki on alustana vakaa, hyvin ylläpidetty ja säännöllisesti päivittyvä. Sen piirissä toimii aktiivinen kehittäjäverkosto, joka jatkuvasti laajentaa saatavilla olevien laajennosten ja lisätoimintojen määrää. Osa näistä laajennoksista on itsekin kasvanut kokonaisiksi laajennosekosysteemeiksi, jotka ovat mahdollistaneet uusia tapoja käyttää wikejä ja hämärtäneet rajaa wikien ja tavallisten Internet-sivustojen välillä. Wikimedia Foundationin hyvin hoidetun talouden ansiosta kenen tahansa ilmaiseksi käytettävissä on laadukas wiki-ohjelmisto.

Vaikka usein Wikipedia tuleekin edustaneeksi koko wiki-käsitettä, se on kuitenkin vain yksi wiki tuhansien joukossa, ja MediaWiki-alusta on vain yksi wiki-alusta kymmenien wiki-alustojen joukossa. Historiallisesti wikit (mikäli historiasta voidaan näin nuoren ilmiön kohdalla vielä puhua) ovat olleet Internet-selaimella luettavia sivuja, joita käyttäjät ovat päässeet suoraan selaimellaan muokkaamaan. Wiki-sana tulee havaijin kielen nopeaa tarkoittavasta sanasta, ja se on tullut yleisnimeksi ensimmäisen wikin, WikiWikiWebin, nimestä. Wikien keskeisin anti on ollut muuttaa yksisuuntainen Internet-viestintä kaksisuuntaiseksi, jolloin jokainen lukija on myös potentiaalinen kirjoittaja. Tämä on edelleen mahdollistanut uudenlaisen yhteisöllisen sisällöntuottamistavan, jonka voimasta esimerkiksi juuri Wikipedia on hyvä osoitus. Wikit toimivat aluksi vain yksittäisten ristiinlinkitettävien tekstisivujen varassa, mutta alkuperäsen wikiohjelmiston lisäosiksi tehdyt laajennokset kuten Semantic MediaWiki (SMW) ovat monipuolistaneet wikien perusrakenteita ja tehneet mahdolliseksi tarjota suuren osan modernien Internet-sivustojen toiminnallisuuksista myös wikeihin.

Semanttinen MediaWiki on MediaWikin laajennos. Sen lähtöajatus oli kyetä tekemään MediaWikin sivuista sellaisia, että ne sisältäisivät sillä tavoin rakenteistettua tietoa, että wiki itsessään tietäisi jotain omista tiedoistaan. Tämä mahdollistaisi tietojen järjestämisen ja selaamisen monin eri tavoin. Näin esimerkiksi yhden käyttäjän kirjoittaessa tietoja vaikkapa tiikereistä tai elefanteista ja ilmoittaessa joitain tietoja näiden uhanalaisuudesta, voi toinen käyttäjä artikkelissaan lajien uhanalaisuudesta hyödyntää näitä tietoja automaattisesti esimerkiksi erilaisten listojen tai muuttuvien tietojen muodossa. Kun ensimmäinen käyttäjä myöhemmin päivittää tietonsa tiikerien uhanalaisuudesta, päivittyvät tiedot samalla jälkimmäisenkin käyttäjän sivulle.Tällainen ei ollut mahdollista aiemmin, sillä perinteiset wiki-sivut muodostuivat vain tekstistä. Niitä voi kyllä selata erilaisten sanahakujen avulla, mutta moneen tarpeeseen pelkkä sanahaku on työkaluna riittämätön. Semanttinen MediaWiki on sittemmin tavoitteiltaan ja laajuudeltaan kasvanut ja sillekin on muodostunut aktiivinen kehittäjä- ja käyttäjäyhteisönsä, joka on järjestynyt Open Semantic Data Associationin (OSDA) nimellä toimivaksi yhdistykseksi.

MediaWikin laajennoksista tällä hetkellä juuri Semanttinen MediaWiki näyttääkin eniten laajentaneen wikien käyttöaloja sekä yritysmaailmassa että tieteellisen tutkimuksen parissa. Wikit ovat korvanneet monissa yrityksissä kokonaan aiemmin käytetyt intranet-ohjelmistot, ja yritysten sisäiseen käyttöön räätälöidyistä wikeistä on tullut suoranainen teollisuudenala. Tieteellisessä tutkimuksessa SMW:tä on sovellettu ainakin kattavana hermosolutietopankkina neurotieteissä (Blue Brain Project, EPFL Sveitsi [http://bluebrain.epfl.ch]), mittaustulosten keräämiseen ja järjestämiseen ilmastotutkimuksessa (Alankomaiden Kuninkaallinen Meteorologinen instituutti KNMI) ja maksapotilasdatan hallintaan (Cognition-based Surgery project [http://www.cognitionguidedsurgery.de]).

Tieteellisen tutkimuksen kannalta Semanttisen MediaWikin voima on sen tarjoamassa mahdollisuudessa jakaa tutkimustuloksia suurelle yleisölle ja samalla avata tutkimusten pohjana ollut aineisto muiden tutkijoiden käyttöön. Tämä kaikki on mahdollista juuri siitä syystä, että wikeissä lukemisen ja kirjoittamisen välinen raja on onnistuttu tekemään hyvin helpoksi ylittää. Samaan ajatukseen perustuu pitkälti Tieteen termipankinkin alustan toiminta: termipankin aineistoa selaavan asiantuntijan on hyvin helppo täydentää puutteellisiksi havaitsemansa tiedot ilman monimutkaista teknistä tai institutionaalista väliprosessia.

Pohjoismainen terminologiakonferenssi NordTerm 2013 Tukholmassa 17.-19.6.

Kahden vuoden välein järjestettävä terminologialan pohjoismainen konferenssi Nord Term keräsi jälleen suuren joukon ammattiterminologeja, terminologian tutkijoita ja työssään muulla tavoin terminologian kanssa tekemisiin joutuneita tällä kertaa Tukholmaan. Varsinaista kahden päivän konferenssiohjelmaa edelsi tanskalaisen DanTermbankin järjestämä päivän mittainen työpaja terminologisen käsiteanalyysin soveltamisesta tietokantojen tietomallien ja tietorakenteiden suunnittelussa. Tietomalleilla tarkoitetaan tiedonhallinnassa käytettyjen tietueiden ominaisuuksia ja määriteltyjä suhteita toisiin tietueisiin tai tietuetyyppeihin. Esitelty lähestymistapa oli luonteva javarmasti hyödyllinen erityisesti tietorakenteiden standardoinnin näkökulmasta. Terminologian menetelmillä on näissä asioissa selvästi paljonkin annettavaa, mutta niiden soveltaminen edellyttää fokuksen pitämisen tarkasti siinä, mitä tietorakenteilta tarvitaan, vaikka se kenties joissain tapauksissa johtaisikin terminologisesta näkökulmasta epäintuitiivisiin ratkaisuihin.

Konferenssiesitelmät käsittelivät terminologiatyön eri puolia. Konferenssi oli temaattisesti jaettu osioihin, joihin esitelmät oli ryhmitelty sillä perusteella mitä termityön vaihetta niissä tarkkaan ottaen käsiteltiin. Kuitenkin suuressa osassa esitelmiä esiteltiin kokemuksia yksittäisistä termihankkeista,  jolloin temaattiset kategoriat eivät olleet esitelmien sisällössä kovinkaan keskeisessä osassa. Yksittäisestä termihankkeesta kun on vaikea kertoa fokusoiden vain yhteen termityön vaiheeseen. Esitelmät käsittelivät termityötä esimerkiksi Itävallan puolustusvoimissa, Scania AB:ssa ja Ruotsin opintotukihallinnossa. Konferenssiohjelma esitelmäkalvoineen on luettavissa Nord Termin sivuilla osoitteessa www.nordterm2013.se/program/session-schedule/all3.

Tieteen termipankin näkökulmasta kiinnostavimmat esitelmät olivat kuitenkin Jan Hoelin Ole Vågen esitelmät Norjan tieteellisestä termipankista, jota kehitetään Språkrådetin, Norjan kielilautakunnan toimesta samalla Semantic MediaWiki -alustalla kuin tieteen termipankkia. Norjan termiwikiin voi tutustua osoitteessa termwiki.sprakradet.no. Samaan aikaan Språkrådetin termwikin kanssa Norjassa on kehitteillä myös suurisuuntainen termiportaalihanke, jota koordinoidaan Norges Handelshøyskolesta käsin. Projekti on vasta aluillaan, mutta seuraamme sitä mielenkiinnolla.

Avoin saatavuus puhutti Madridissa

Viime vuosina terminologia-alan sisällä on tunnettu huolta siitä, kykeneekö terminologinen työskentely vastaamaan räjähdysmäisesti kasvavan termistöjen tarpeen asettamiin haasteisiin. Tiedon verkostoituessa ja tiedonkulun nopeutuessa sekä termit että uudet käsitteet leviävät niin nopeasti, ettei perinteisen terminologisen työn menetelmin voida pysyä mukana kehityksessä. Muuttuvan toimintaympäristön lisäksi huolta on aiheuttanut alan hajanaisuus ja siitä seuraava terminologisten resurssien huono yhteensopivuus.

Tämän vuoden kesäkuussa Madridissa järjestettiin seminaari  Creation, Harmonization and Application of Terminology Resources (CHAT) terminologisia resursseja kehittäville, yhdenmukaistaville ja käyttäville osapuolille, osana laajempaa terminologia- ja ontologia-alan yhteistä TKE-konferenssia.

Terminologisilla resursseilla tarkoitetaan yleensä termitietokantoja, terminhallintatyökaluja, termistöjen kuvailuun käytettäviä metakieliä ja sen sellaista. Terminhallintatyökalut ovat lisensoituja tietokoneohjelmia, joita valmistavat ja myyvät kieliteknologia-alan yritykset. Terminologiset tietokannat ovat laajoja termistöjä tai termistökokoelmia, jotka on tarkoitettu joko vapaaseen tai rajoitettuun käyttöön. Erityisesti vapaasti käytettäviä termitietokantojen kokoavat ja ylläpitävät julkiset toimijat: terminologia-alan järjestöt, yliopistot, kirjastot sekä valtioiden virastot ja tutkimuslaitokset. Saatavuudeltaan rajoitettuja termistöjä kokoavat myös eri alojen yritykset oman sisäisen käännös- ja lokalisointityönsä tueksi. Termistöjä kuvailevia metakieliä puolestaan kehittelevät sellaiset kansainväliset yhteistyöjärjestöt kuin standardointijärjestö ISO tai hiljattain lakkautettu lokalisointikonsortio LISA.

CHAT-seminaarin tarkoituksena oli koota yhteen eri resursseja kehittävät ja ylläpitävät osapuolet, mikä viittaa siihen, etteivät ne ilman CHATin kaltaisia tilaisuuksia useinkaan kohtaa. Kohtaamisen järjestäjänä CHAT onnistui hyvin, vaikka osanottajat painottuivatkin pääasiassa akateemiselle ja julkiselle sektorille.

Madridin esitelmissä esitettiin käsillä oleviin ongelmiin erilaisia ratkaisuja. Termityön nopeuttamiseksi esiteltiin keinoja termien etsinnän automatisoimiseksi. Perinteisessä termityössähän termit valikoidaan käsin alan kirjoituksista ja asiantuntijoilta. Seminaarissa näytettiin terminlouhintaohjelmia, jotka etsivät ne annetuista aineistoista automaattisesti laskemalla kullekin sanalle termimäisyyttä kuvaavan indeksin. Tietyn indeksirajan ylittäneet sanat otetaan käsin tarkasteltavaksi ja tästä joukosta valitaan sitten termit. Jos terminologi saa työnsä lähtökohdaksi valmiin listan termejä, osa hänen entisestä työstään on siis jo tehty ja prosessi nopeutuu.

Osassa puheenvuoroja nimettiin kuitenkin varsinaiseksi ongelmaksi se, ettei termistöjä joko löydä tai saa käyttää – ei niinkään se, ettei niitä olisi. Toisin sanoen resursseja kyllä on, mutta niitä ei syystä tai toisesta saada käyttöön. Siksi samaa työtä tehdään uudestaan eivätkä ponnistelut kohdistu sinne, missä terminologian aukot todellisuudessa ovat. Korkean profiilin vastaus ongelmaan on META-NET-verkosto, joka pyrkii tuomaan digitaaliset aineistot niitä tarvitsevien saataville tarjoamalla valmiit kuvailuskeemat ja avoimiin lisensseihin perustuvat käyttöoikeusmallit aineistoille. Osallistuminen META-NETin toimintaan on houkuttelevaa erityisesti silloin, kun tuotetaan julkisin varoin toteutettuja aineistoja, joilta ei odoteta liiketaloudellista voittoa. Skeptisemmin siihen suhtautuvat kieliteknologia-alan yritykset, jotka pelkäävät avoimien lisenssien vievän niiltä mahdollisuuden myydä tuotteitaan.

Keskustelussa terminologisten resurssien tulevaisuudesta osapuolia erottavat luontaisista intresseistä ja rooleista seuraavien näkemyserojen lisäksi myös kielipoliittisesta taustasta juontuvat erot. Kieliteknologisia palveluita tuottavat yritykset ovat pääsääntöisesti suurilta kielialueilta, joiden suuret puhujamäärät takaavat tuotteille riittävät markkinat. Julkisin varoin taas ylläpidetään kieliteknologisia resursseja (kuten termitietokantoja) erityisesti sellaisissa maissa, joiden kansallis- tai pääkielten puhujamäärät ovat niin pieniä, että yksityinen sektori tuskin kykenisi tuottamaan välttämättömiä kieliteknologisia palveluita. Pienen kielen näkökulmasta onkin helppo nähdä aineistojen vapaan saatavuuden edut. Kun aineistot on alun perin tuotettu yhteisin voimin, tuntuu niiden jakaminenkin vain luonnolliselta.


Oikeustieteen termityö

Tausta ja toteutustapa

Maastamme on puuttunut laaja-alainen tietolähde, jossa suomalaisen oikeuskielen termit olisi määritelty kattavasti ja tieteellisellä tarkkuudella. Toisaalta luotettavaa, luonteeltaan deskriptiivistä juridisen termitiedon lähdettä tarvittaisiin kipeästi, koska oikeudellinen termistö laajenee ja muuttuu jatkuvasti.

Mahdollisuus puuttuvan termitietovälineen kehittämiseen avautui vuosi sitten laajemmassa kontekstissa: osana Tieteen kansallista termipankkia. Oikeusalan tieteellisen kattojärjestön, Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen (SLY), ja Tieteen kansallisen termipankin hallinnon välillä solmittiin 26.3.2012 sopimus, jonka mukaan termipankkiin tulee oikeustieteellistä termistöä koskeva osasto, Oikeustieteen termitietokanta.

SLY:n näkökulmasta sopimukseen sitoutumista helpotti olennaisesti se, että yhdistys teetti 1990-luvulla laajan oikeustietosanakirjan (Encyclopaedia Iuridica Fennica, EIF, 7 teososaa ja hakemisto-osa, 1994–1999), joka tarjoaa – päivitettynä ja tiivistettynä – välittömän pohjan Oikeustieteen termitietokannan rakentamiselle.

SLY:n hallitus on nimennyt Oikeustieteen termitietokannalle päätoimittajan (allekirjoittaneen), ja hankkeeseen on saatu mukaan 27 oikeusalakohtaista toimittajaa. Kukin toimittaja kokoaa tuekseen työryhmän oman alansa asiantuntijoista. Tämä luo edellytykset sille, että termitietokanta kattaa jatkossa suomalaisen oikeuskulttuurin kokonaisuudessaan kaikki oikeudenalat mukaan lukien.

Termitietueiden rakenne ja sisältö

Termipankin kahteen muuhun pilottialaan – kasvitieteeseen ja kielitieteeseen – verrattuna oikeustieteellä on erikoispiirteitä. Ensinnäkin oikeus on luonteeltaan metafyysinen ilmiö, jolla ei ole vastinetta fyysisessä todellisuudessa. Oikeus on puhtaasti ihmismielen luomaa. Tästä syytä sen jaottelut ja käsitteistö ovat luonteeltaan häilyviä: ne muuttuvat nopeammin kuin luonnontieteiden alalla. Näin myös juridinen termistö on suurelta osin muutosherkkää – mutta aiempi termistö korvautuu yleensä uudella vain hitaasti ja asteittain. Toiseksi raja varsinaisen oikeustieteen termistön ja arkijuridiikan termistön välillä on liukuva. Sama koskee rajanvetoa yleiskielen sanojen ja juridiikan termien välillä. Niin ikään on muistettava, että oikeustieteilijöiden ohessa juridista termistöä tuottavat ja muokkaavat useat muut tahot: lainsäätäjä, tuomioistuimet, hallintoviranomaiset jne. Juridinen termistö ei ole ainoastaan tutkijayhteisön tuotosta, ja tämä on omiaan heikentämään termistön koherenssia.

Kaikista näistä syistä juridiselle termistölle ovat leimallisia polysemia ja – täydellinen tai osittainen – synonymia: samalla termillä on usein monia merkityssisältöjä, ja toisaalta saman käsitteen kuvaamiseen käytetään välistä kahta tai jopa montaa termiä. Näiden ilmiöiden esiintyminen riippuu usein käyttöyhteydestä: esimerkiksi akateemisessa oikeustieteessä käytetään tiettyä termiä ja lainsäädännössä toista. Lisäksi termien käyttöfrekvenssi saattaa vaihdella aikakauden mukaan: kahdesta synonyymistä toinen on esiintynyt varsinkin aiemmin, toinen ennen muuta viime vuosina.

Tämä selittää, miksi oikeustieteellisten termitietueiden rakenne ja sisältö poikkeavat termipankissa osittain siitä, mitä ne ovat muilla tieteenaloilla.

Ensinnäkin termitietueen määritelmäosiota täydentää lähes poikkeuksetta seliteosio, joka on yleensä laajempi kuin muilla tieteenaloilla. Selitteeseen tulee tieto, joka valaisee itse käsitettä ja sen suhdetta lähikäsitteisiin ja tekee käsitteen siten ymmärrettäväksi, sekä tieto, joka koskee käsitteeseen liittyviä termejä ja niiden käyttöä. Selitteen pituus voi vaihdella muutamista riveistä pariin kolmeen kappaleeseen.

Toisaalta oikeustieteen sana-artikkelisivuilla on linkkipaikka Ilmiön kuvaus. Taustalla on ajatus siitä, että varsinaista termitietoa on monesti hyödyllistä täydentää ensyklopedisella tietoiskulla, joka antaa yleiskuvan ao. käsitteen määrittämästä oikeusinstituutiosta. Tietoisku taustoittaa siten Määritelmä- ja Selite-osioihin sisältyvää varsinaista käsite- ja nimitystietoa. Ilmiön kuvauksen lisääminen termitietueeseen on kunkin kirjoittajan harkinnassa. Ensyklopedisia tietoiskuja laadittaneen kuitenkin merkittävässä mitassa, koska useimmissa tapauksissa ne ovat helposti muokattavissa vastaavien EIF-tekstien pohjalta.

Viimeksi lausuttu tarkoittaa, että Oikeustieteen termitietokannan sana-artikkeleissa on usein kolmiportainen tietorakenne: määritelmän antama salamatieto, selitteen antama käsite- ja termistötieto ja ilmiön kuvauksen antama juridinen substanssitieto.

Tiedonhakuominaisuudet

Oikeustieteen alan erikoispiirteet ja EIF:n yhteydessä aiemmin tehty systematisointityö heijastuvat myös alan tiedonhakuun. Kuten Tieteen termipankissa ylipäätään, tietoa voidaan hakea sana-artikkeleiden koko tekstistä (ilmiön kuvaus -osa mukaan lukien) vapaasanahaulla. Samaten etsittävä tieto löytyy – termipankin yleisten ominaisuuksien mukaisesti – etenemällä juridisten käsitteiden luokittelujen mukaisesti pääluokista (oikeusaloista) siihen alaluokkaan, johon haettava artikkeli (EIF:n) oikeustieteellisessä systematiikassa kuuluu tai siirtymällä sana-artikkeleiden teksteissä ja Lähikäsitteet-kohdassa olevien linkkien avulla samaan asiayhteyteen kuuluviin sana-artikkeleihin.

Näiden hakuomaisuuksien täydennykseksi Oikeustieteen termitietokantaan on lisätty mahdollisuus rajata haku yksittäiseen oikeudenalaan tai joihinkin oikeudenaloihin (esim. prosessioikeuteen ja rikosoikeuteen) erikseen. Taustalla on kaksi seikkaa. Ensinnäkin juristitiedonhakijan tiedonintressi rajoittuu usein tiettyihin oikeudenaloihin. Toisaalta Oikeustieteen termitietokannan tekstimassa kasvaa jatkossa voimakkaasti (erityisesti selite- ja ilmiön kuvaus -tekstien johdosta). Kun tiedonhaku rajataan yksittäiseen tai muutamaan oikeudenalaan, hakuosumia saadaan rajallinen määrä, vaikka haettava sana olisi luonteeltaan varsin yleinen. Näin tiedonhakija ei joudu käymään lävitse suurta määrää sellaisia hakuosumia, jotka eivät ole hänen kannaltaan kiinnostavia.

Aikataulu

Termityö käynnistyi konkreettisesti toukokuussa 2012 pidetyllä oikeusalojen toimittajien kokouksella, jonka jälkeen toimittajille lähettiin tarpeelliset ohjeistot ja muu aineisto. Valmiit sana-artikkelit sijoitetaan tietoverkkoon heti sen jälkeen, kun ne on kirjoitettu ja tarkistettu. Siten on olettavaa, että oikeustieteellisiä termiartikkeleita kertyy termipankkiin merkittävässä mitassa jo kuluvan vuoden aikana.

Heikki E. S. Mattila

Termipankin wiki-alusta koekäytössä

Tieteen kansallisen termipankin hankkeessa käynnistyy toinen vuosi. Tähän mennessä on saatu jo näkyviin termipankin wiki-alusta, johon hankkeen tutkijatohtori Kaarina Pitkänen-Heikkilä on syöttänyt koemielessä otoksen kasvitieteen rakenneoppiin kuuluvia termejä. Graafinen ilmekin alkaa olla loppusuoralla. Toistaiseksi alusta on siis vasta koekäytössä, mutta tämän vuoden aikana päästään pilottien kanssa tositoimiin. Sen kehittelystä vastaavat Niklas Laxström ja Antti Kanner. Varsinainen talkootyö saadaan käynnistettyä piloteissa kertyvien kokemusten ja niiden pohjalta laadittavien ohjeiden avulla. Käyttäjien kommentteja ja ehdotuksia otetaan mielihyvin vastaan  wiki-alustan keskustelupalstalla, tällä blogisivulla tai suoraan sähköpostitse (tieteentermipankki-info@helsinki.fi).

Kasvitieteen asiantuntijaryhmä on jo aloittanut työnsä, ja se ryhtyy pikkuhiljaa termityöhön täydentämään Kaarinan työstämää materiaalia.  Ryhmään kuuluvat tällä hetkellä professori Jouko Rikkinen, tohtori Johannes Enroth ja professori Kurt Fagerstedt Helsingin yliopiston Biotieteiden laitokselta, yli-intendentti Henry Väre ja intendentti Mikko Piirainen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta, dosentti Terttu Lempiäinen Turun Kasvimuseosta ja Marja Vieno Turun yliopistosta. Vähitellen saamme myös asiantuntijoiden vahvistamia määritelmiä näkyviin.

Oikeustieteen pilottia varten emeritusprofessori Heikki E. S. Mattila on aktivoinut Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen voimia. Termityön siemeneksi termipankki on saanut luvan käyttää Encyclopaedia Iuridica Fennican systemaattista hakusanastoa. Hankkeen puolesta oikeustieteen pilottia koordinoi Antti Kanner.

Kielitieteen pilottia koordinoivat termipankin viimevuotinen johtaja, emeritaprofessori Lea Laitinen ja helmikuussa Kaarinan sijaiseksi tuleva FT Marja Nenonen Joensuusta. Kielitieteen pilotin tiimoilta järjestetään Kotikielen Seuran teemapäivä perjantaina 20.4.2012 klo 14–18 Tieteiden talossa Helsingissä. Toivotamme kaikki termitalkoohenkiset lingvistit tuolloin mukaan keskustelemaan ja saamaan käytännön ohjeita työtavoista!

Kevään aikana kokoamme perusohjeiston, jonka avulla eri tieteenalojen edustajat voivat halutessaan tulla mukaan termitalkoisiin. Tieteen kansallisen termipankin keskeinen ajatushan on tarjota alusta, johon asiantuntijat voivat koota termejä, niiden määritelmiä ja käännösvastineita talkootyönä. Termipankki toimii yhteistyössä Tieteellisten seurain valtuuskunnan perustaman Tieteen termistötalkoot -hankkeen kanssa. 9.11.2012 TSV järjestää teemapäivän erityisesti yhteiskuntatieteilijöille.

Olemme iloisia siitä, että termipankki on saanut tiedeyhteisössä myönteisen ja innostuneen vastaanoton. Joulukuussa kokoonnuimme ensimmäiseen yhteistyö- ja avunantoseminaariin termityön ammattilaisten kanssa. Edustettuina olivat TSK, valtioneuvoston termipankki Valter, Vaasan yliopiston terminologit ja käännöstieteen terminologinen tutkimus; tuttua väkeä myös Anita Nuopposen ja Nina Pilkkeen toimittamasta terminologian oppikirjasta Ordning och reda: Terminologilära i teori och praktik (Norstedts). Saimme runsaasti hyödyllisiä kommentteja wiki-alustasta ja suunnittelimme jatkoyhteistyötä. Hankkeen ohjausryhmä on myös kokoontunut aktiivisesti kommentoimaan wiki-alustan suunnittelua.

Tieteen termipankin vetovastuu on vuoden alusta siirtynyt dosentti Tiina Onikki-Rantajääskölle.