Kuva: Veikko Somerpuro

Antti Ijäs on klassillinen ja keskiajan filologi, jonka erikoisalaa on historiallisen tietoa välittävän kirjallisuuden tutkimus. Tieteen termipankissa Antti toimii antiikintutkimuksen ja kamppailuntutkimuksen aihealueiden koordinaattorina sekä kirjallisuudentutkimuksen, tekstuaalitieteiden, historian, filosofian, taidehistorian ja arkeologian aihealueiden asiantuntijana.

Tolkien, Star Trek ja salakielet

Antti Ijäs oli kiinnostunut historiasta, kulttuureista ja kielistä jo pienenä. Siskonsa kanssa hänellä oli salakieli, jolla oli oma kirjoitusjärjestelmänsä. Tutustuttuaan J. R. R. Tolkienin kirjalliseen tuotantoon ja niissä esiintyviin keksittyihin kieliin kiinnostui Antti syventymään myös kielten historiaan ja historialliseen kielitieteeseen.

”Ala-asteella olin innostunut Star Trekistä, mikä johti siihen, että ensimmäinen omin neuvoin hankkimani kirja oli Marc Okrandin The Klingon Dictionary. Klingon oli myös ensimmäinen vieras kieli, jota aktiivisesti opettelin. Seuraava merkittävä kirja, jonka sain käsiini, oli S.I. Hayakawan Ajattelun ja toiminnan kieli.

Kielistä ja kielten historiasta innostuneena Antti alkoi kirjoittaa lukioikäisenä gootin kielen kielioppia. Lukion virallisista oppiaineista hän puolestaan mainitsee erityisesti latinan. ”Virpi Seppälä-Pekkasen pitämillä latinan oppitunneilla olin aidon innokkaasti mukana”.

Yliopistouransa Antti aloitti Helsingin yliopistossa englantilaisen filologian oppiaineessa aineenopettajankoulutuslinjalla. ”Sukurasitus”, vitsailee Antti, jonka äiti oli englannin ja ranskan opettaja ja isoäiti englannin ja saksan opettaja. Englantilaisesta filologiasta Antti siirtyi hiljalleen latinan kielen, Rooman ja Kreikan kirjallisuuden ja keskiajan tutkimuksen pariin.

”Historialliset kielimuodot ja niiden lähdeaineistot alkoivat kiinnostaa erityisesti sen vuoksi, että luin Tolkienia. Kielten historia on Tolkienin kirjoissa niin voimakkaasti läsnä, että kiinnostuin historiallisesta kielitieteestä juuri hänen kirjojensa pohjalta. Lisäksi kotoa löytyi kätevästi äitini kirjahyllystä oppikirjoja muinaisenglannista ja keskienglannista.”

Keskiaikaisen kirjan historian tutkiminen vaatii joskus erikoistyökaluja (Kuva: Stuart Ivinson, Royal Armouries)

”Menneisyyden tutkimuksessa liikutaan todennäköisyystiloissa”

”Menneisyyttä tutkittaessa yhdellä aineistolla voi päätyä kokonaan toiseen tulokseen kuin toisella. Siksi onkin tärkeää tarkastella tehtyjen tutkimuksien prosesseja – ja sulauttaa ne omiin tutkimuksiin – sen sijaan että yhdistetään eri tutkijoiden tutkimia ja tulkitsemia irrallisia palasia toisiinsa.”

Lisäksi Antti painottaa sitä, että tieteidenvälisessä tutkimuksessa on olennaista ymmärtää, mitä ”kieltä” toisen alan tutkija puhuu. Tieteiden välissä sukkuloidessa ei voi pitäytyä yhden alan jargonissa ja olettaa, että kaikki ymmärtävät, mistä puhut.

Kandintyössään Antti vertaili kreikankielistä Raamatun alkuperäistekstiä ja muinaisenglannin-, gootin- ja latinankielisiä raamatunkäännöksiä keskenään. Maisterintukielmassaan hän tutki muinaisenglanninkielisiä saarnoja. Hiljalleen kiteytyi myös oma erityistutkimusala:

”Kiinnostuin historiallisista kamppailulajeista ja niiden tutkimuksesta. Siitä löytyi ”sweet spot”, jossa oli mukana useat eri tutkimusalat, joista olin kiinnostunut”.

Kiinnostus historiallisiin kamppailukulttuureihin tuli kamppailulajiharrastuksen kautta, joka hiljalleen vei tieteelliseen suuntaan – ja aina väitöskirjaan asti. Keskiaikaan keskittyneestä väitöskirjatutkimuksesta siirtyi hiljalleen myös hieman vanhempaan aikaan ja uuteen aluevaltaukseen: antiikin kehotekniikan käsitteellistämiseen erotodidaktisen eli rakastamisen taitoa ja erityisesti eri asentoja käsittelevän kirjallisuuden kautta.

Punaisena lankana Antin tutkimuksissa ovat olleet historialliset lähteet, jotka välittävät tietoa siitä, miten kehoa on aikoinaan käytetty etenkin kamppailuissa. Vaikka Antin tutkimukset ovat keskittyneet ajallisesti etenkin antiikkiin ja keskiajalle, on hän tehnyt viime aikoina tutkimuksia myös mm. uuden ajan pistintaistelutekniikasta, jossa on vahvasti mukana myös sotahistoriallinen ulottuvuus.

Tieteidenvälisen historiallisen kamppailuntutkimuksen etuna on se, että tutkimuskohdetta tarkastellaan eri tutkimusalojen ja lähteistöjen kautta. Esimerkiksi ainoastaan taidehistoriaan pohjautuva kamppailuun keskittynyt tutkimus jättää huomiotta historiallisen kirjallisuuden, jossa avataan mm. kehon liikkeitä, joita ei maalatuissa kuvaelmissa tuoda esille. Koska meillä ei ole liikkuvaa kuvamateriaalia muinaisilta ajoilta, ovat tällaiset kirjalliset lähteet ensiarvoisen tärkeitä.

Myöhäisemmässä, 1800-luvulta peräisin olevassa kirjallisuudessa päästään jo hyvinkin tarkkoihin kuvauksiin:

”Tuon ajan sotilaspedagogisessa kirjallisuudessa minua kiehtoo se, että se on jo niin yksityiskohtaisesti kirjoitettua, että sitä voi lukea – tai se on jopa tarkoitettu luettavaksi – autodidaktisessa mielessä. Mutta silti, vaikka kuvaukset ovat äärimmäisen tarkkoja, jää jäljelle aina paljon avoimia kysymyksiä”.

”Tieteenalat ovat mielivaltaisia – samaan tapaan kuin aikakaudet ovat vain numeroita”

Jäykän tiedealakohtaisuuden sijaan Antti painottaa tieteidenvälisyyttä ja ilmiölähtöisyyttä. Vaikka menneisyyden tutkiminen on hänen tutkimuksellisessa keskiössään, ei hän koe olevansa pelkästään historioitsija. Voisikin ehkä sanoa, että Antti Ijäs on historiantutkijan sijaan historian tutkija – monen muun tieteenalan lisäksi.

Tieteidenvälisessä kamppailuntutkimuksessa hän yhdistää historiaa, arkeologiaa, filosofiaa, kirjallisuustiedettä, antiikintutkimusta, keskiajan tutkimusta, sotatieteitä, sotahistoriaa ja sotilaspedagogiikan historiaa – ja painottaa samalla, että nykymallisessa yliopistomaailmassa ”ei ole helppoa olla monialainen tutkija”.

Tieteidenvälisen tutkijaprofiilin ongelmiin Antti lukee jäykkien instituutioiden lisäksi myös julkaisutoiminnan: ”Mihin voi tarjota juttuja, jotka ovat tieteidenvälisiä? Monet tieteelliset julkaisusarjat on suunnattu tietylle tutkimusprofiilille avoimen tieteidenvälisyyden sijaan. Tieteentekemisen käytännön syyt ohjaavat myös tekemistä”.

Mukaan Tieteen termipankkiin

Termityön pariin Tieteen termipankissa Antti Ijäs pääsi Kaarina Pitkänen-Heikkilän vetämällä termityökurssilla osana tohtoriopintoja. Samalla valkeni se, että Termipankkiin voisi perustaa kokonaan uuden tieteidenvälisen aihealueen nimellä kamppailuntutkimus. Tähän Antilla oli asiantuntijuuden lisäksi kättä pidempänä kansainvälisen tieteellisen seuran suosituskirja ja selostus alasta, jonka englanninkielinen nimi on Martial Arts Studies.

Termityö liittyy kiinteästi Antin tutkijantyöhön: ”Pyrin viestimään omasta tutkimuksestani mahdollisimman paljon suomen kielellä, missä tietysti näkyy konkreettisesti juuri suomenkielisen termityön merkitys. Lisäksi historialliseen tietoa välittävään kirjallisuuteen kohdistuva tutkimustyöni edellyttää tietynlaista herkkyyttä lähteissä esiintyvän, sisäisen teknisen sanaston vivahteille, mitä tutkimustyön lähtökohdista tehtävä käsiteanalyysi ja termityö omalta osaltaan tukee.”

Kysymykseen ”mikä on lempitermisi ja miksi?” Antti vastaa seuraavaa: ”Voisin mainita termin pistintaistelu kahdestakin syystä. Ensiksikin aihe itsessään on herättänyt melko vähän tutkimuksellista mielenkiintoa huolimatta roolistaan sotilaspedagogiikan historiassa. Toiseksi käsitteen nimitys nostaa esille kiinnostavia ongelmia, sillä suomenkielisessä sotilaskirjallisuudessa esiintyvä pistintaistelu viittaa toiminnan tyyppiin tekemättä eroa siihen, onko kyseessä yksinkertaiseen äksiisiin perustuva eteneminen vihollista kohti pistin tanassa vai mihin tahansa muuhun miekkailun aselajiin rinnastuva oppi pistimen käytöstä aseena, jota on oikeastaan kuvaavampaa kutsua ”pistinmiekkailuksi” siitäkin huolimatta, että itse Lauri ”Tahko” Pihkala käytti sitä lähinnä haukkumanimenä ”taitehikkaista pistojen ja väistöjen lajeista”.”

Epilogus: Miksi kamppailuntutkimus?

Kamppailuntutkimus aihealueena Tieteen termipankissa on Antin mielestä yhtä perusteltua kuin minkä tahansa muun humanistisen tutkimusalan perustaminen termipankkiin. Hän kiteyttää asian seuraavasti:

”Maailman ominaisuus ei ole jakaantua meidän hahmottamiimme käsitteisiin ja kokonaisuuksiin, vaan on meidän ominaisuutemme, että jaamme maailman tarpeen mukaan erilaisiin meille sopiviin käsitteisiin ja kokonaisuuksiin. Täten on perusteltua, että tieteen kentällä on useita erilaisia ilmiölähtöisiä tutkimusaloja.”

Linkkejä ja kirjallisuutta

Kamppailuntutkimuksen termityön alkutaipaleeseen pääsee tutustumaan Antin kirjoittamassa Tieteen termipankin blogissa Kamppailuntutkimuksen termityön lähtölaukaus. Hänen väitöstutkimuksensa vaiheisiin voi tutustua blogissa Studia Dimicatoria ja itse väitöskirjaan Study of the Language and Genre of Royal Armouries MS I.33 Helsingin yliopiston avoimessa julkaisuarkistossa Heldassa.

Antti Ijäksen tieteellisiin ja yleistajuisiin julkaisuihin pääsee parhaiten tutustumaan Zotero-profiilin kautta. Näihin kuuluvat mm. artikkelit ”Medieval Fight Books”, ”Turun linnan turnajaisista”, ”Eduard von Selmnitz ja hänen pistinmiekkailuoppaansa”, ”Anonymes Bruchstück einer Ringlehre der Debrecener Handschrift R. 605” (tulossa), ”Teksti, muisti, taito: myöhäiskeskiaikainen kamppailukirja tekniikan välittäjänä”, ”Vegetiuksen miekkailuoppien jälkivaikutus”, ”Kehotekniikan kuvauksien kääntämisestä” ja ”Greek Papyri of Pragmatic Literature on Combat Technique (P. Oxy. III 466 and LXXIX 5204)”.