Tieteen termipankille Vuoden avoin oppimis- ja opetuskäytäntö -palkinto 2022


Tieteen termipankille on myönnetty Vuoden avoin oppimis- ja opetuskäytäntö -palkinto, joka on jaettu tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Huomionosoituksen takana on Tieteellisten seurain valtuuskunnan organisoima Avoimen tieteen koordinaatio, jota rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö. Palkinnon ottivat vastaan termipankin johtaja, professori Tiina Onikki-Rantajääskö ja projektisuunnittelija, dosentti Harri Kettunen.

Palkinnonsaajan valitsi avoimessa haussa esiin nousseista ehdokkaista palkintoraati, jossa olivat edustettuina Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI, Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene, Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL, Suomen opiskelijakuntien liitto SAMOK, Kansalliskirjasto, Avointen oppimateriaalien kirjasto ja Avoimen tieteen koordinaatiossa toimiva Oppimisen avoimuuden asiantuntijaryhmä.

Avoin termityö edistää tiedekasvatusta ja vahvistaa kansalaisten tiedeosaamista

Palkinnon perusteluina mainittiin seuraavaa: ”Vuoden avoin oppimis- tai opetuskäytäntö -palkinto myönnettiin Tieteen termipankissa tehtävälle termityölle uutta luovasta, lähivuosina kehitellystä oppimis- tai opetuskäytännöstä, joka hyödyntää avoimuuden mahdollisuuksia monipuolisesti. Vuonna 2012 avattuun verkkopalveluun rakentuu avoin ja jatkuvasti päivitettävä termitietokanta sekä tutkimusyhteisön että kansalaisten käyttöön. Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa koordinoitua termityötä tehdään koko suomalaisesta tutkijakentästä muodostuvissa eri tieteenalojen asiantuntijaryhmissä. Termityö on konkreettinen esimerkki sekä itseoppimista että muodollista oppimista eri koulutusasteilla palvelevan avoimen materiaalin yhteiskehittämisestä. Termityö edistää myös tiedekasvatusta ja vahvistaa kaikkien kansalaisten tiedeosaamista.” Palkintotilaisuudessa pitämässään puheessa Tieteellisten seurain valtuuskunnan asiantuntija Ilmari Jauhiainen lisäsi vielä edelliseen, että ”moni palkintoraatilainenkin kertoi säännöllisesti hyödyntävänsä termityössä syntyvän työn tuloksia”.

Tieteen termipankin koko ajan laajeneva asiantuntijaverkosto ja sen tuottama tieto tieteellisistä termeistä ja niiden osoittamista käsitteistä on näin saanut ansaitsemaansa tunnustusta, joka toivottavasti osaltaan levittää sanaa termipankin hyödyntämismahdollisuuksista. Termipankki perustettiin kymmenen vuotta sitten tukemaan tieteen monikielisyyttä. Se on väline niille, jotka eivät pelkästään tyydy kantamaan huolta suomen kielen asemasta tieteen kielenä vaan haluavat aktiivisella toiminnallaan kehittää eri kielten käyttöä tieteessä ja tieteestä puhuttaessa. Toivottavasti termipankki tulee entistä tunnetummaksi paitsi eri tieteenalojen erikoissanaston ja siihen liittyvän tieteellisen tiedonmuodostuksen avoimena tietokantana myös verkkopalveluna, joka mahdollistaa interaktiivisen oppimisen ja opetuskäytön.

Tieteen termipankki opetuksen ja oppimisen tukena

Erityinen kiitos palkinnosta kuuluu niille lukuisille yliopistojen opettajille, jotka ovat hyödyntäneet Tieteen termipankkia opetuksessaan. Näiden alojen joukossa ovat geologia, kasvi- ja sienitiede, historia, arkeologia, kulttuuriperinnön tutkimus, taidehistoria, oikeustiede sekä suomen kielen tutkimus ja kielitiede ylipäänsä. Kurssit voivat halutessaan luoda oman kurssisivunsa termipankkiin ja linkittää sille kurssin keskeisen käsitteistön. Opiskelijat voivat käyttää jokaiselta käsitesivulta avautuvaa keskustelua muokkausehdotusten tekemiseen ja kommentoimiseen. Keskustelusivujen kautta on mahdollista tavoittaa alan asiantuntijoita kurssin opettajaa laajemminkin. Opiskelijat voivat siis osallistua myös sisältöjen täydentämiseen. Kursseilla on esimerkiksi sanastettu alan tiedeartikkeleita niiden lukemisen ohessa, mikä tukee sisältöjen syväoppimista. Opettajan vastuulla kurssi voi saada myös määräaikaiset muokkausoikeudet sisältöihin. Termipankin hyödyntämisestä opetuksessa on aiemmin kirjoittanut Yrjö Lauranto blogkirjoituksessaan. Termipankki tarjoaa muitakin mahdollisuuksia interaktiiviseen opetuskäyttöön, ja näitä pyritään jatkossa aktiivisesti jalkauttamaan mm. Opettajien akatemian kautta.

Opiskelijoiden (inter)aktiivisuus auttaa havaitsemaan täydennystä vaativia käsitesivuja ja aukkoja termipankissa. Tieteen termipankin sisältöhän laajenee koko ajan. Mukana on tähän mennessä 50 tieteenalaa tai erikoisalaa. Tavoitteena on saada termipankin piiriin kaikki Suomessa harjoitettavat tieteenalat seuraavan kymmenen vuoden aikana. Asiantuntijoiksi kunkin aihealueen asiantuntijaryhmät hyväksyvät yleensä tutkijoita väitöskirjatutkijoista alkaen. Käsitesivuja on jo koossa yli 44 000 ja termejä käännösvastineineen 300 000. Wiki-pohjainen työskentely on yhteiskirjoittamista, joka vaatii keskeneräisyyden ja jatkuvan muokkautuvuuden sietämistä niin termipankin kartuttajilta kuin käyttäjiltäkin – samalla se mahdollistaa ajantasaisen päivittämisen.

Tutkijakoulujen teemaryhmät, lukupiirit yms. ovat termipankin kannalta tärkeitä jatkokoulutuksen muotoja, joihin on yhdistetty oman tutkimuksen kannalta keskeisten termien päivittämistä Tieteen termipankkiin. Jatko-opiskelijat voivat siis saada opintopisteitä Tieteen termipankissa tehtävästä termityöstä. Väitöskirjatutkijoiden laajamittainen kytkeminen termipankkiin takaisi osaltaan uusimman tutkimustiedon ajantasaisen päivittämisen. Tohtoriohjelmien ryhmissä yhdessä tehty talkootyö termien parissa on myös yhteisöllisyyttä vahvistava tapa liittyä oman tieteenalan perinteeseen, päivittää uusinta tieteellistä tietoa ja luoda uusia yhteyksiä ja tulkintoja myös monitieteisessä ja tieteidenvälisessä yhteistyössä.

Tieteen termipankki auttaa ymmärtämään eri tieteenalojen käsitteistöä suhteessa toisiinsa. Monitieteiseen ja tieteidenväliseen tutkimukseen se tarjoaa alustan, johon tutkimusryhmät voivat koota hankkeensa yhteistä terminologista pohjaa. Keskinäisen terminologisen ymmärryksen rakentamisesta avautuu myös uusia tutkimusmahdollisuuksia.

Luotettavan tiedon, lähdekritiikin ja medialukutaidon merkitys

Huomionarvoista on myös tutkitun tiedon merkitys ylipäätään tänä päivänä. Mistä saa luotettavaa tietoa? Kehen ja mihin voi luottaa? Kuten Harri Kettunen mainitsi edellisessä blogimme kirjoituksessa, elämme aikaa, jolloin ihmisten ajatuksiin yritetään vaikuttaa mitä moninaisimmin keinoin: keksityillä uutisilla, väärillä tai harhaanjohtavilla tiedoilla ja mielikuvilla. Meiltä vaaditaankin jatkuvasti yhä enemmän tarkkuutta erottaa fakta fiktiosta.

Tämä todettiin myös palkintojenjakotilaisuudessa Avoimen tieteen ja tutkimuksen kesäpäivillä, jossa panelisti, valtiovarainministeriön johtava asiantuntija Olli-Pekka Rissanen mainitsi leikkimielisesti avoimen tieteen tärkeimmäksi tavoitteeksi voittaa valeuutiset vuoden loppuun mennessä 4-3.

Haluamme ennen kaikkea kiittää niitä yli tuhatta eri tieteenalojen tutkijaa ja opettajaa, jotka ovat mukana Tieteen termipankin asiantuntijaverkostossa kartuttamassa ja hyödyntämässä termipankin sisältöjä. Samalla toivotamme uudet aktiivit lämpimästi tervetulleiksi mukaan! Termipankin monitieteiseen termityöhön voi tutustua myös  avoimen verkkokurssimateriaalin avullua (sisään voi kirjautua ilman tunnusta vierailijana).

Kirjoittaneet Harri Kettunen ja Tiina Onikki-Rantajääskö

tieteentermipankki.fi

Tieteen termipankin uusi projektisuunnittelija esittäytyy

Mikä on tieteen ja tutkitun tiedon merkitys tänä päivänä? Mistä saa luotettavaa tietoa?

Aloitin työni Tieteen termipankissa viisi päivää sen jälkeen, kun Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan helmikuussa 2022. Sodan ja kriisien ympärillä käydään myös informaatiosotaa, ja ihmisiin yritetään vaikuttaa mielikuvilla, keksityillä uutisilla ja väärillä tai harhaanjohtavilla tiedoilla.

Kriisien aikana luotettavan tiedon, lähdekritiikin ja medialukutaidon merkitys korostuvat. Kun valeuutiset, dis- ja misinformaatio ja propaganda sekoittuvat uutisvirtaan ja näennäistiede ihmisten ajatusmaailmoihin, vaaditaan yksilöiltä ja yhteiskunnalta yhä enemmän työtä ja tarkkuutta erottaa fakta fiktiosta.

Tiede on luonteeltaan hidastempoisempaa kuin viestinnän kenttä. Se tuottaa tuloksia pitkällä aikajänteellä varmistaen tutkitun tiedon laadun, luotettavuuden ja objektiivisuuden. Tutkittua tietoa saa kuitenkin arvioida kriittisesti, sillä sen luonteeseen kuuluu avoimuus ja julkinen keskustelu.

Asiantuntijaverkostoon pohjautuva, koko ajan laajentuva ja avoin Tieteen termipankki on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen tietokanta ja tutkimusinfrastruktuuri, jonka käyttöä ei ole rajoitettu jollekin tietylle kohderyhmälle. Tieteen termipankki on osa yliopistollista tutkimusta ja opetusta, mutta se on samalla tarkoitettu laajemman yleisön käyttöön. Tavoitteena onkin toimia kaikkien Suomessa harjoitettavien tieteenalojen yhteisenä tietokantaverkostona koko yhteiskunnan käyttöön.

Tieteen palveluksessa

Tehtäviini Tieteen termipankin projektisuunnittelijana kuuluu edistää termipankin sisällöllistä laajentumista, aktivoida uusia asiantuntijoita ja tieteenaloja ja tehdä omiin tutkimusaloihini liittyvää termityötä.

Tutkimustyötä olen tehnyt etenkin Mesoamerikan alueella, yhdistäen kielitieteitä, kirjoitusjärjestelmien tutkimusta, historiaa, arkeologiaa, antropologiaa, taidehistoriaa, kodikologiaa ja etnobiologiaa. Kenttätyötä olen tehnyt erityisesti alkuperäiskielten, kirjoitusjärjestelmien, taidehistorian, arkeologian ja luolatutkimuksen parissa Belizessä, Guatemalassa, Hondurasissa ja Meksikossa.

Sanastotutkimukseen liittyvää työtä olen tehnyt etenkin Amerikan alkuperäiskielistä tulevista lainasanoista maailman eri kielissä. Tieteen terminologian suhteen minua kiinnostavat erityisesti termien semanttiset ulottuvuudet ja ajalliset muutokset, etymologinen tutkimus ja siltojen rakentaminen eri tieteenalojen välille.

Pyrin omalla panoksellani myötävaikuttamaan tieteen näkyvyyteen. Tieteen edistämisen ja julkaisutoiminnan lisäksi pidän tieteen tärkeänä tehtävänä yhteiskunnallista vaikuttamista ja luotettavan tiedon merkityksen korostamista. Näiden ohella painotan opettamisen merkitystä ja tieteen tulosten tuomista eri viestimiin. Olen opettanut alakouluista kansalaisopistojen kautta yliopistoihin – ja esiintynyt aktiivisesti eri medioissa. Viimeisimpiin radioesiintymisiin kuuluvat mm. ohjelma lainasanoista, ohjelmat mayahieroglyfikirjoituksesta ja mayakalenterista sekä ohjelmat globaalin maailman synnystä, kuoleman symboliikasta Latinalaisessa Amerikassa ja suklaan historiasta.

Tiede ja terminologia ajassa ja tilassa

Tieteen terminologia – kuten inhimillisen kielen muutkin osa-alueet – elää ajassa ja tilassa. Tieteen termipankin tuleekin olla järjestelmä, joka muovautuu ympärillä olevan maailmamme mukaan, ja meidän tulisikin olla tietoisia niin termistön historiasta, nykyisyydestä kuin tulevaisuuden näkymistäkin. Lisähaasteen tuo englannin ylivalta tieteen kielenä. Siksi suomen kielellä ja suomenkielisillä termeillä on kielen tulevaisuuden ja monipuolisen käytön ja kannalta erittäin tärkeä merkitys.

Tieteiden välillä seikkaillessani olen törmännyt monitieteisten tutkimusprojektien terminologisiin ongelmiin, joissa samaa käsitettä ei välttämättä vastaa sama termi (tai samaa termiä sama käsite) sekä siihen, että monien alojen ammattitermistöä ei aina avata riittävän hyvin tieteenalan ulkopuolelle.

Olen opiskellut pääaineenani vertailevaa indoeurooppalaista kielitiedettä, teoreettista filosofiaa, yleistä historiaa ja Latinalaisen Amerikan tutkimusta Helsingin yliopistossa. Olen urallani toiminut tiedekirjailijana, yliopistotutkijana, akatemiatutkijana, yliopistonlehtorina ja professorina. Veri vetää kuitenkin aina takaisin koulun penkille.

Koulun penkillä olenkin istunut aina tähän päivään asti – suorittaen kursseja opiskelijana samalla kun olen toiminut tutkijana, opettajana ja ohjaajana. Näkökulman vaihtaminen on tärkeä asia, ja koska emme koskaan ole valmiita, olisi meidän hyvä palata aina aika ajoin opiskelijaksi oppimaan jotain uutta, avartamaan maailmankuvaamme ja muokkaamaan jo oppimaamme.

Viimeisin kurssi, jonka suoritin, oli viestinnän alan opintojakso Kriisiviestintä ja johtaminen Avoimessa yliopistossa kesällä 2021. Kurssi auttoi ymmärtämään tiedottamista useasta eri näkökulmasta mm. pandemian aikana. Nyt (kevättalvella 2022) se auttaa ymmärtämään, miten ja millä termeillä Ukrainan sodasta viestitään eri toimijoiden lähtökohdista.

Terminologiatyön ymmärtämisen kannalta sukkulointi eri tieteenalojen välillä auttaa ymmärtämään, miten monesta eri näkökulmasta asioita voidaan tarkastella ja miten termit elävät ajassa ja tilassa. Opiskeluaikojen kurssit eivät ole menneet hukkaan. Vaikka nykyinen yliopistomalli ei suosikaan laajaa akateemista samoilua, katson lavean koulutuksen olevan avain muiden ihmisten ja kulttuurien ymmärtämiseen.

Omalla kohdallani tämä on tarkoittanut kursseja sellaisista oppiaineista, kuten teoreettinen ja käytännöllinen filosofia, semiotiikka, estetiikka, folkloristiikka, yleinen kielitiede, indoeuropeistiikka, klassinen, germaaninen ja englantilainen filologia, egyptologia, yleinen historia, vertaileva kirjallisuustiede, sosiologia, sosiaali- ja kulttuuriantropologia, vertaileva uskontotiede ja Etelä-Aasian, Latinalaisen Amerikan ja Pohjois-Amerikan tutkimus. Kielikursseihin on mahtunut opintoja mm. burušaskista, englannista, espanjasta, hollannista, italiasta, japanista, kreikasta, latinasta, muinaisiiristä, ranskasta, ruotsista, saksasta, sanskritista, virosta ja erinäisistä Amerikan alkuperäiskielistä.

Pedagoginen ja yhteiskunnallinen vaikutus

Tieteentekemisen ja tieteen terminologian kompleksisuuden kanssa olen päässyt tutuksi viime aikoina myös Helsingin yliopiston Opettajien akatemiassa. Toimin parhaillaan Opettajien akatemian tieteidenvälisyystyöryhmässä, jonka tehtävänä on tutkia tieteidenvälisyyttä Helsingin yliopiston kaikissa tiedekunnissa ja tuottaa tutkimusten pohjalta julkaisuja. Olemme tehneet työryhmässä tutkimusta neljä vuotta, jonka aikana olemme päässeet tutustumaan eri tieteenalojen käytänteisiin, tieteellisiin menetelmiin ja terminologioihin. Näissä kaikissa on suuria eroja, ja ainoastaan tietoisuus eroista auttaa ymmärtämään eri tieteenalojen lähtökohtia.

Työryhmämme suurinta antia on ollut ymmärtää laajalti etenkin suomalaista tiedekenttää. Samalla se on luonut kattavan verkoston Helsingin yliopistossa edustettuihin eri tieteenaloihin – ja niiden opettajiin, tutkijoihin ja opiskelijoihin. Tämä monitieteinen verkosto on myös hyvä ponnahduslauta Tieteen termipankin laajentumisen näkökulmasta.

Muovautuva Tieteen termipankki

Tieteen termipankissa kaikki tieteenalat voivat perustaa omia aihealueitaan asiantuntijaryhmineen. Eri tieteenalojen olisikin hyvä ajatella Tieteen termipankkia myös oman alan näyteikkunana maailmalle: mm. ylioppilaskirjoituksiin valmistautuvat lukio-opiskelijat käyttävät Tieteen termipankkia ahkeraan, ja termipankissa esillä olevat tieteenalat (tai niiden puuttuminen) voivat hyvin myös vaikuttaa nuorten uravalintoihin.

Tieteen termipankilla on myös pedagoginen ja yhteiskunnallinen vaikutus. Kuten termipankin johtaja, professori Tiina Onikki-Rantajääskö kirjoittaa blogissaan, ”voisi arvella, että etsityimpien käsitteiden listassa heijastuvat lukio-opetuksen ja ylioppilaskokeisiin valmentautuvien tarpeet sekä sellaiset termit, joiden käyttö ei keskity yhden alan tietyille yliopiston opintojaksoille vaan joilla on käyttöä useammalla alalla ja/tai laajemmin yhteiskunnassa”.

Tieteen termipankin kehittämisen suhteen onkin hyvä ottaa huomioon, että uusia tieteenaloja syntyy koko ajan – ja olemassa olevien alojen rajat hämärtyvät. Tätä heijastaa myös yliopiston koulutusohjelma- ja rakennemuutos ja mm. kouluissa käyttöön otettu ilmiölähtöinen oppiminen. Voidaankin oikeutetusti kysyä, mitä tieteenalalla tarkoitetaan. Perinteisesti ajateltuna pitkän historian omaavia tutkimusaloja, kuten filosofia, oikeustiede, fysiikka, kemia ja psykologia voidaan nimittää tieteenaloiksi. Tieteiden väliin on samalla syntynyt tutkimusaloja, jotka leikkaavat useaa eri tieteenalaa, kuten sukupuolentutkimus, ravitsemustiede ja ympäristö- ja kestävyystieteet.

Tieteen termipankissa aihealueiden välillä olevia yhteyksiä voidaan osoittaa monin eri tavoin: (1) nimityssivut osoittavat, millä kaikilla aihealueilla käytetään samaa sanaa; (2) aihealueiden sisältöjä voidaan linkittää toisiinsa; (3) luokituksia voidaan jakaa aihealueiden kesken ja (4) uudet aihealueet tai sivustot voivat koota useampaa alaa koskevaa yhteistä tietoa (esim. ihmistieteet ja monitieteinen humanistinen termityö).

Tieteen termipankki onkin tässä mielessä joustava järjestelmä, koska se ei ole sidottu olemassa oleviin tieteenaloihin. Vaikka vakiintunut tieteenala on usein omana aihealueenaan, voidaan Tieteen termipankissa luoda aihealueita myös erikoisalojen ja tieteidenvälisten lähestymistapojen pohjalta. Olemassa oleva aihealuejako ei siis sido ajattelua.

Haluan jatkaa Tieteen termipankissa sen perustamisesta lähtien tehtyä erinomaista työtä ja kehittää yhteistyössä termityöhön osallistuvien asiantuntijoiden kanssa termipankkia yhä muovautuvammaksi tieteen, koulutuksen ja koko yhteiskunnan tarpeisiin.

Hedelmällistä tieteidenvälistä yhteistyötä odottaen!

Harri Kettunen
****************
Projektisuunnittelija, Tieteen termipankki
Latinalaisen Amerikan tutkimuksen dosentti, Helsingin yliopisto
Euroopan mayatutkimusjärjestö Wayebin puheenjohtaja
Iberialais-amerikkalaisen säätiön valtuuskunnan jäsen
Suomen tieteidenvälisen seuran FINTERDISin perustajajäsen
Helsingin yliopiston Opettajien akatemian jäsen
harri.kettunen(ät)helsinki.fi