Monitieteellisyydet

Kirjoittanut Suvi Ronkainen

Kuulun yliopistolliseen sukupolveen, joka on aloittanut opiskelun 1980-luvulla ja aikana, jolloin tieteenalarajat olivat vielä selvät. Tuolloin myös tieteenalajakojen ylläpito osana yliopistolaitoksen toimintaa järjestävää puhetapaa oli vahva. Aloitin opiskelut sosiaalipsykologiassa, joka hyvin selkeästi oikeutti itseään tekemällä eroa niin psykologiaan kuin yleisesti yhteiskuntatieteisiin sekä kuvaten tiedon tuottamisen tapaansa pitkälle määrällisten aineistojen ja jonkinlaisen mitattavaksi muuttamisen kautta. Eronteko muihin tieteenaloihin oli selkeä: sisällöt ja tutkimusmenetelmät.

Mutta samalla edustan sukupolvea, jolle ajatus siitä, että tutkimuksen tekeminen olisi erotettavissa tutkimusyhteisöjen sosiaalisesta rakentumisesta kuin myös siitä, että tutkimuksen tuottama tieto olisi neutraalia ja irrotettavissa niistä menetelmistä, joilla tietoa tuotetaan, oli selkeästi kiistanalaistettu. Tieteidenvälisyys, monitieteisyys ja poikkitieteisyys – mukaan lukien myös tieteenalarajojen ylittäminen tai niiden ’taakse jättäminen’ on ollut jatkuvasti osana arkeani. Jossain vaiheessa olinkin jo sitä mieltä, että tieteenalajaosta ja monitieteellisyyden eri muodoista keskustelemisen sijaan pitäisi siirtyä katsomaan metodologisten paradigmojen erilaistumisen kenttää sekä siihen linkittyvää tietokäsitysten runsautta  –  tai näin ainakin artikkelissani Mixing Methodologies in Interdisciplinary Research (2015), vakuutan.

Mutta silti Tieteen termipankin mahdollistama keskustelu siitä, miten tieteidenvälisyys, monitieteisyys, poikkitieteisyys, tieteenalarajojen ylittäminen jne. tulisi määritellä, pakotti jälleen miettimään sanojen, termien, käsitteiden sekä erilaisissa ympäristöissä esiintyvien puhetapojen vakiintumista ja muutosta. Osana työryhmän keskusteluja kohtasin sen, kuinka oma sanastoon liittyvä kokemukseni linkittyy vahvasti uusien tieteenalajakojen sekä tutkimuskenttien kehittymiseen. Näistä toinen, sukupuolentutkimus on aluetta, jota kehitettiin eri tieteenaloihin kuuluvien ihmisten yhteistyöllä. Tätä yhteistyötä ohjasi 80- ja 90-luvulla orientaatio, jota voisi luonnehtia yleisenä havahtumisena siihen, miten niin biologiaan, sosiaalisuuteen, kulttuurisiin merkityksiin ja kielenkäyttöön, elämän järjestämiseen liittyvästä tietomaailmasta puuttuivat selkeästi ne aihepiirit ja alueet, jotka kuuluivat sukupuoleksi ’nainen’ linkittyvään todellisuuteen. Sukupuoli yleisesti – ja naissukupuoleen liittyvät ilmiöt erityisesti – olivat asioita, jotka eivät olleet kuuluneet perinteisten tieteenalajakojen ylläpitämään, normaalitieteelliseen maailmaan. Sukupuolentutkimukseen liittyvässä keskustelussa kyse olikin sen alkuvaiheessa ajattelusta, jota kutsuttiin monitieteellisyydeksi. Tieteenalajaot tunnistettiin, niitä kunnioitettiin ja käytettiin ajatellen, että perinteisten tieteenalojen tiedon tuotannon tapoja yhdistämällä voidaan tuottaa puuttuvaa tietoa. Samalla kyse oli ajattelusta, jonka ideana oli se, että näin toimimalla tieteenaloihin sisäänkirjoitettua tutkimusajattelua voitaisiin korjata.

Varsin pian kuitenkin sukupuolentutkimuksen kentällä siirryttiin korostamaan sukupuolentutkimuksen tieteidenvälisyyttä tai poikkitieteellisyyttä. Kyse ei ollutkaan enää olemassa olevien tieteenalojen erontekoja kunnioittavasta ajattelusta ja tieteenalojen eri näkökulmien säilyttämisestä, vaan ilmiökenttien uudenlaisesta jäsentämisestä tavalla, joka myös edellytti ja mahdollisti eronteon vanhoihin tieteenalojen jakautumisen itsestäänselvyyttä perusteleviin keskusteluihin. Kun siis aiemmin tutkimusmenetelmät olivat aluetta, joiden erilaisuus ja osaaminen perusteli myös tieteenalajakoa, näkyi – erityisesti feministisessä epistemologiassa – vahvana keskustelu, joka kyseenalaisti myös tämän. Sukupuoleen liittyvät kysymykset edellyttivät tutkimustapaa, jossa tietoa koostetaan usean eri tieteenalan lähteistä: siis poikkitieteisesti samalla kun tieteenalojen kentillä tehdyt metodologiset valinnat olivat myös kriittisen arvioinnin kohteena. Poikkitieteellisyys ymmärrettiin myös kriittisenä suhteutumisena vakiintuneiden tieteenalojen taustalla olevaan rakenteeseen.

Toimin kuitenkin samanaikaisesti myös gerontologian, erityisesti sosiaalisen gerontologian tutkimuskentällä. Itselleni kiinnostavaa on se, että gerontologia, joka esittelee itsensä ikääntymisen ja vanhenemisprosessin monitieteisenä tutkimuksena, näyttäytyi kuitenkin ilmiön vanhuus ja vanheneminen tutkimuksena, jossa selkeästi olemassa olevia tieteenalajakoja kunnioitettiin. Siksi ajattelin gerontologiaa esimerkkinä rinnakkain kulkevista tieteenaloista. Kiinnostavaa kuitenkin on, että yliopistojen opintoja kuvaavilla sivuilla gerontologiaa kuvataan yleisesti monitieteisenä suuntauksena ainakin Tampereen, Jyväskylän ja Itä-Suomen yliopistojen sivustoilla. Tämän hetken gerontologian suuntaukset, terveysgerontologia, psykogerontologia, kasvatusgerontologia, sosiologia ja sosiaaligerontologia, istuvat varsin hyvin olemassa oleviin tieteenala- ja oppiainejakoihin. Gerontologiaan linkitetty geriatria on puolestaan selkeästi lääketieteen osa-alue. Kun sukupuolentutkimuksen monitieteisyys sisälsi aikanaan idean tieteenalajakojen rikkomisesta, ja pyrkimyksestä avata monitasoista ilmiötä ’sukupuoli’ tavalla, joka edellyttäisi myös tieteenalojen itsensä muuttumista, on gerontologian monitieteisyys ollut selkeämmin ajattelua, joka on sovitettavissa kauniisti OKM:n Tutkimuksen monitieteisyys ja laatu – julkaisun luonnehdintaan (2016, 15): ”Monitieteisessä tutkimuksessa eri tieteen- ja tutkimusalojen näkökulmat ovat rinnakkaisessa suhteessa toisiinsa ja tutkimuskohdetta luodataan eri näkökulmista tavoitellen laajempaa ymmärrystä tutkittavasta ilmiöstä. Tieteenalat säilyttävät kuitenkin erillisyytensä. Näkökulmista ei pyritä muodostamaan synteesiä eli integroitumista ei tapahdu” (Tutkimuksen monitieteisyys ja laatu (valtioneuvosto.fi))

Yritin tätä blogia kirjoittaessani miettiä Tieteen termipankin logiikkaan sisältyvää erontekoa ylätason käsite ja tarkempi, käytännöllinen käsite. Aiemmista teksteistäni huomaan, että olen käyttänyt sanaa monitieteisyys selvästi sekä yleisenä ilmauksena ’ilmiöstä’ kuin myös sen yhtenä loogisena muotona. Samalla ajatteluani, tulkintojani ja lukemistani ohjaa tietoteoreettinen mietintä, jossa feministisen epistemologian rinnalla kulkee sosiologinen tietoteoria (ks. Tieteellinen tieto tietämisen arjessa — Lapin yliopiston tutkimusportaali (ulapland.fi)). Siksi eräänlaiseksi neutraaliksi, yleissanaksi ajateltu termi tieteidenvälisyys muuttuukin ajattelussani nimenomaan tutkimuskenttien rakentumisen erilaiseksi ja mahdollisesti myös uudenlaiseksi dynamiikaksi. Sana monitieteellisyys on muuttunut myös sukupuolentutkimuksessa ilmaukseksi monitieteisyys vaikuttaen toimivan nykyään radikaaliudesta riisuttuna yleisempänä ilmauksena samalla kun sen rinnalla kuljetetaan tieteidenvälisyyttä (ks. Sukupuolentutkimus | HILMA (helsinki.fi)). Sen sijaan sukupuolentutkimuksen yleiskuvauksissa sana poikkitieteellinen vaikuttaa edelleen yleisemmältä kuin poikkitieteinen.

Olenkin siis utelias: miten ajatteluni muuttuu, kun pääsen kuulemaan tekniikan, filosofian, kasvatustieteen tai taiteentutkimuksen näkökulmista määrittelyyn liittyvää keskustelua. Olisiko järkevää, että sanaston käyttöön liittyvää materiaalia katsoisikin selkeästi joidenkin sisältöalueiden kautta? Vai pitäisikö määrittelyä miettiessä sanan käyttö linkittää retorisiin ympäristöihin? Tieteenalajaot hallinnollisena logiikkana ovat myös nimikkeitä toisin kuin pyrittäessä kuvaamaan sitä, millaiseen tietoympäristöön tutkimuskentän ajattelu sijoittuu.

Suvi Ronkainen, Prof., Lapin yliopisto

 

**************************

Taustalla olevat tekstit

Ronkainen, Suvi (2001): Monitieteellisyyden käytäntöjä. Teoksessa Leskelä, M. (toim): Puheenvuoroja monitieteellisyydestä. Kulttuurisen vuorovaikutuksen ja integraation tutkijakoulun julkaisuja. Turun yliopisto. s. 9-35.

Ronkainen, Suvi (2005): Tiedon monitieteellisyys ja monitieteellisyyden seurauksia. Teoksessa Rantala, P. & Tuominen, M. (toim.): Rajoilla: Puheenvuoroja tutkimuksen rajoista ja rajojen asettamisesta. Rovaniemi: Lapland University Press. s. 213-232.