Klaus Mäkelä ja termityö

Joulukuussa edesmennyt yhteiskuntatieteilijä, alkoholitutkija  Klaus Mäkelä (1939-2013) oli monelle lingvistille tuttu pitkäaikaisesta, uskollisesta kiinnostuksestaan (suomen) kieltä kohtaan.  Hän seurasi tutkimusta mm. lukemalla aikakauslehti Virittäjää ja osallistumalla kieltä ja kielipolitiikkaa koskeviin seminaareihin ja muihin tapahtumiin.  Usein tuntui siltä, että tilaisuus ei voi alkaa ennen kuin Klausin kiinnostunut hahmo muovikasseineen oli ilmestynyt salin oikealle seinustalle tai ahtaan huoneen eturiviin.

Klaus Mäkelä oli ideoija, monipuolinen yhteiskunnallinen vaikuttaja, mikä tarkoittaa, että hän keksi koko ajan, mitä kannattaisi tehdä, jotta tuo tai tämä asia yhteiskunnassa tai vaikkapa  kielentutkimuksessa saataisiin paremmalle tolalle. Suomalaisen keskustelunanalyysin Mäkelä auttoi alkuun lahjoittamalla toistasataa tuntia käsittäneen, sosiologisessa tutkimuksessa käytetyn keskusteluaineiston Helsingin yliopiston suomen kielen laitokselle kuultuaan, että siellä on orastavaa kiinnostusta vuorovaikutuksen tutkimiseen.

Klaus pystyi lukemaan kaunokirjallisuutta kahdeksalla kielellä, ja kotitaustaltaan hän oli kaksikielinen. Yksi kodin opetuksista oli, että päivällispöydässä ei saa olla pitkästyttävä. Koskaan muutenkaan Klaus ei sellainen puheissaan ollut. Myös suomen kielen kirjallinen käyttö oli hänelle tärkeä: hän päätoimitti useita yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja ja kirjoitti itse niin, että jokainen lause on mietitty, ehjä ja nautittava. Kollegat kertovat ettei hänen paperikorissaan ollut koskaan luonnoksia.

Klaus Mäkelä otti kantaa suomalaisten tiedelehtien kielivalintaan: hänen mukaansa suomalaisen tiedelehden julkaiseminen englanniksi on ”karkea virhe, johon ei pitäisi tuhlata verovaroja”. Reaalisempia mahdollisuuksia menestyä kansainvälisillä markkinoilla voisi Mäkelän mukaan pikemminkin olla pohjoismaiden yhteisesti toimittamilla julkaisuilla.

Luetimme Mäkelällä kielipoliittisen toimintaohjelmamme Suomen kielen tulevaisuus (2009) tutkimusta koskevan osuuden. Viimeisenä palveluksenaan suomalaiselle kielipolitiikalle Mäkelä esitti kommentissaan, että jos halutaan suomen kielen säilyvän tieteen kielenä, olisi pikimmin käynnistettävä tieteellisten termien systemaattinen kartoitus. Tämä ehdotus päätyi toimintaohjelman suosituksiin ja johti paria vuotta myöhemmin Tieteen termipankin perustamiseen.

Auli Hakulinen

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *