Historian termejä ja termien historiaa – Tieteen termipankin historian aihealuetta rakentamassa

Kirjoittanut Jouko Nurmiainen

Maailma muuttuu, ja niin muuttuvat ihmiset ja heidän yhteiskuntansa ja kulttuurinsakin. Yhtä lailla jatkuvassa, mutta vailla alkua tai lopullista päämäärää olevassa muutoksessa ovat myös ihmisten ajatteluunsa ja kommunikaatioonsa käyttämät kielet ja niiden termit ja käsitteet. Historiantutkimus ja -kirjoitus ovat oppialoja, joiden kiinnostuksen kohteina on nimenomaan tämä ihmiskulttuurien ajallinen jatkumo, erityisesti sikäli kuin siitä voidaan saada tietoa kirjallisten tai ylipäänsä kielellisten lähteiden perusteella. Näin ollen sekä historioitsijoita että heidän teostensa lukijoita kiinnostaa jo lähtökohtaisesti sekä se, mitä menneisyyden tapahtumista on ihmisten käyttämillä kielillä kerrottu ja kirjoitettu, että se, mitä nämä kertomukset oikeasti tarkoittavat.

Varsin useinhan on niin, että vanhaa kieltä lukiessa erityisesti vähänkään abstraktimmat käsitteet alkavat saada yllättävänkin vierailta tuntuvia sanallisia asuja, vaikka käytetty kieli periaatteessa olisi hyvinkin tuttua, jopa lukijan omaa äidinkieltä. Samalla jotkut sanat vaikuttavat tutuilta ja turvallisilta, mutta niiden käyttöyhteys on sittenkin nykylukijasta erikoinen ja yllättävä – eli niiden merkitys onkin ajan myötä muuttunut. Nämä jokaisen vähänkään vanhempia aikoja tutkivan historioitsijan ainakin jossain määrin jakamat havainnot ovat kaiken käsitehistoriallisen tutkimuksen ja tiedonintressin perusta. Käsitehistoriassa kiinnostutaan juuri siitä muutoksesta, jonka kohteina ajattelumme abstraktit apuvälineet, käsitteet, eräänlaiset kielelliset merkitystiivistymät, ovat kielen ja kielenkäyttäjiä ympäröivän yhteiskunnan vuorovaikutuksessa ja kehitysprosesseissa. Yhteiskunnalliset muutokset ja ylipäänsä innovaatiot tuottavat uusia käsitteitä ja vanhoille käsitteille uusia merkityksiä, ja samalla ajattelulle itsessään ja yhteiskunnallis-kulttuuristen prosessien kuvaamiselle syntyy uusia kielellisiä välineitä.

Kielen ja sitä käyttävän kulttuurin tai sivilisaation suhde sekä historiallisena että elävänä kokonaisuutena onkin suorastaan loputtoman täynnä mitä moninaisimpia, myös historiallisesti kiinnostavia kysymyksenasetteluja. Samalla käsitehistoriallisen näkökulman huomioiminen voi vielä entisestään avartaa, laajentaa ja syventää myös muiden tieteenalojen terminologiaa ja sanastoa koskevaa tutkimusta. Tieteen termipankin tarjoama, luontevasti aivan valtavan moni- ja poikkitieteinen keskusteluympäristö luokin juuri meille historioitsijoille hedelmällisen pohjan sekä oman, historia-alan termipankkisisältömme laatimiselle että käsitehistoriallisen ulottuvuuden markkinoimiselle myös naapurialojemme termityöhön.

Historia, joka on parhaillaan liittymässä mukaan Tieteen termipankin oppi- ja tieteenalakaanoniin, on kuitenkin myös paljon muuta kuin käsitehistoriaa. Historia on yksi kaikkein tunnetuimmista, suosituimmista, perinteikkäimmistä ja yleistajuisimmista yliopistollisen opinharjoituksen aloista nykyisessä yhteiskunnassa, yksi harvoista yliopistotasolla opiskeltavista aloista, joita ainakin toistaiseksi opetetaan sellaisenaan myös peruskouluissa ja lukioissa. Historia kuuluu vuodesta toiseen kaikkein luetuimpiin ja seuratuimpiin akateemisiin oppialoihin tieto- ja tiedekirjallisuutta kuluttavan lukijakunnan piirissä. Lisäksi historioitsijoiden tieteelliset tutkimustulokset ovat kieleltään ja käsitteiltään yleensä siinä määrin selkeitä, että aihepiiristä kiinnostunut maallikkolukijakin saa niistä vaivatta selvää ilman erityistä oppialan omaan kielelliseen jargoniin syventymistä. Näin on siitäkin huolimatta, mitä totesin edellä käsitteiden ajallisista muutoksista: vaikka termit ja käsitteet ovat aina osa omaa aikaansa, tekstissä olevien vieraampien elementtien ymmärtämistä helpottaa se, missä kontekstissa niitä käytetään, ja samalla historioitsijan tehtävänä on tulkita mennyttä, tietystikin parhaansa mukaan rehellisesti ja menneisyydelle oikeutta tehden, omille aikalaislukijoilleen ymmärrettäviksi tarinoiksi. Historia on kollektiivinen muisti, ja historioitsijat ovat tämän muistin tulkkeja ja tarinallistajia, menneisyyden kertomusmuotoon pukijoita. Tässä muistitehtävässä ja ymmärtämisen prosesseissa historiallisista sanakirjoista, sanastoista ja käsiteluetteloista on sekä historiallisten tekstien kirjoittajille että niiden lukijoille suurta apua, ja tätäkin tehtävää myös Tieteen termipankki omalta, yhä merkittävämmältä osaltaan täyttää, jatkossa myös meille historioitsijoille.

Koko ajan päivitettävät ja laajennettavat Tieteen termipankin oppialakohtaiset aihealueet voivat parhaimmillaan olla portteja alojensa koko sivistykseen ja kieleen, ja aihealueilla olevat yksittäiset termisivut tarjoavat sivujen kirjoittajille mahdollisuuden laatia niistä portteja yksittäisten termien taustaan, historiaan, käännösvastineisiin, rinnakkaisiin merkityksiin ja lisätietokirjallisuuteen. Internetin maailmassa hypertekstilinkkien avulla pystytään hetkessä siirtymään yksittäisistä avainsanoista kokonaisiin tutkimuksellisiin maailmoihin tavalla, josta perinteisissä sanakirjoissa tai edes ensyklopedioissa ei voitu edes haaveilla.

Tieteen termipankista kehitetäänkin myös historian alalle vakaa ja luotettava, asiantuntijoiden tuottama ja ylläpitämä verkkoresurssi, josta jokainen suomenkielisistä historian termeistä kiinnostunut kansalainen voi käydä hakemassa tietoa. Olemme synnyttämässä Termipankin tieteenalojen perheeseen uutta jäsentä, sivustoa, jolla on merkitystä ja käyttöarvoa niin opiskelijoille ja opettajille kouluissa tai yliopistoissa, tutkijoille heidän tutkimustyössään tai journalisteille ja muille asiantuntijoille tai tiedonjanoisille.

Tämän lisäksi termipankki tarjoaa oman alansa terminologiasta kiinnostuneille ammattihistorioitsijoille erinomaisen kanavan vaikuttaa alansa sanaston ja kielen laajempaan ymmärtämiseen: kun tulet mukaan kirjoittamaan termisivuja tai keskustelemaan niiden sisällöstä, vaikutat suoraan siihen, miten tutkimusalasi termit suomeksi jatkossa ymmärretään ja mihin suuntaan historia-alan suomen kieli jatkossa kehittyy.

Jouko Nurmiainen
kirjoittaja on filosofian tohtori Helsingin yliopistosta ja Tieteen termipankin historian aihealueen koordinaattori

Historian aihealue Tieteen termipankissa käynnistyy Kordelinin säätiön sekä Ella ja Georg Ehrnroothin säätiön tuella, ja sitä on valmisteltu myös Koneen Säätiön monitieteiseen humanistiseen termityöhön myöntämän apurahan turvin. Historian aihealueen aloitteellinen taustayhteisö on Suomen Historiallinen Seura (SHS).

1 thought on “Historian termejä ja termien historiaa – Tieteen termipankin historian aihealuetta rakentamassa

  1. Päivitysilmoitus: Perinnöntutkimuksen käsitteistöä määritellään Tieteen termipankissa – Cultural Heritage Studies at the University of Helsinki

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *