The Helsinki University Action! -group kicked off with a semi-official meeting at Pub Kaisla. An eclectic mix of people from a multitude of backgrounds and with a plethora of interests gathered to rub shoulders, raise pints and most importantly to voice their ideas. We shared views and ideas on where we are now, what we would like to see happen tomorrow and how to get from here to there. Below is an all too brief account of some of the topics and themes discussed in the group.

Going around the table, we had lively discussions on a number of ideas for new entrepreneurship and what the Action! –group could possibly achieve. We heard from people who are interested in opening up urban public-spaces for common activities and actions. Could this group be a platform for socially meaningful entrepreneurship within the open spaces of this city we call home? There are a number of initiatives based on entrepreneurial action already going on, which take city space into their own hands and make use of it in ways that promote social inclusion and a sense of ownership to public space (case in point, the Restaurant Day). Yet a lot of work needs to be done to reach the truly open agora of the 21^st Century.

We heard from an anthropologist who having spent a length of time in a developing country had witnessed at first hand, how data produced through his work was not being used for the greater good, but stayed in the hands of and hence only benefited a minority. The same can surely be said of lot of the data produced at our university. Each and every student writes one essay after another to be graded – and then what? What happens to all that information and hours and days of work spent to generate new ideas? Could we utilize the work we do at university at the time of production to achieve something more concrete than a number on paper? In addition to being the greatest learning experience ever, couldn’t uni-work also aim at some tangible real-life change or improvement?

In similar vein a city activist and block-party organizer talked of how unused resources exist in surprising places and if you just know what to look for, big things can be achieved with meager beginnings. His example came from Los Angeles, where unemployed actors, writers and movie industry workers have made use of idle filming equipment and started making films with very little funding to start off with. By pooling common resources and the plethora of skills we have at hand, this group could be off to a great start – whatever we choose to work towards!

We also talked on many a turn about how the very notion of work is changing. Many of us feel that career oriented work-lives are turning into ones of trial and error and experimentation in many fields. No longer trapped in offices, alienated from what we do and just waiting for the next paycheck or possible future promotion, we feel that the skills and knowledge we gain at university must have more than a simple utilitarian value to get us that “dream job”. We wish to gain a more profound understanding of what we can do right now. Work can be something that we make for ourselves.

Many things discussed are left uncovered here. Our work has only just begun and it is yet unclear where we are headed. But let us not view the unknown as a hindrance, but an opportunity. We came to the realization that an open and functioning working space should be the next course of action in order to seize this opportunity. A common space will make the work more hands on and real. A common space will be the first physical expression of our work. A common space will tie together our many needs and aspirations and imaginations. By moving from the notion of place to one of space, we can also move from the notion of time to one of instance and from ideas and concepts to concrete manifestations – indeed, to Action!

On a Thursday afternoon, at afterwork hours, I sit in a pub table with a pint, waiting. I’m nervous: will I end up sitting alone? I’ve sent around emails calling out university people who want to use their skills for entrepreneurial action. A missed call?

A guy appears to there door and looks around hesitating. He smiles relieved when he sees my “Action Thursdays” note on the table and sits down with me. Two girls approach the table from another direction and greet us cheerfully. Suddenly there is a dozen of us shaking hands and introducing ourselves. My call was not a miss.

When everybody has found a seat, I ask why have they come. Tuukka, an anthropologist, says he wants to combine the immense fieldwork that anthropologists do as part of their studies to something useful. His looking for people to develop his ideas with. As it happens, next to him are Maria and Lisa, two out of a group of four  who have been cooking up an idea that combines ethnographic research and journalism. Mika, an urban studies student & urban enthusiast, wants to do something about the things others sit around complaining about. For him entrepreneurship is a mind-set, an active approach to life and a way to solve its tricky problems. Next to him is Jana who, after spending two years complaining about children’s games, started developing educational games for them.

Henrik is a political science graduate and a musician excited about the social bubbling that’s happening in Europe. As a musicians he’s also interested in new models of creating cultural content and making fair business out of it. Talking about music, next to Henrik sits Aku-Ville, who runs a start-up that designs beautiful loudspeakers. Aku-Ville has also been starting AES Aalto entrepreneurship Society. Lennart is also a entrepreneur already (and a communications student and an architect): he has a construction consultancy company specializing in group building thus creating alternatives for the bulk in housing market.

Jaakko and Tomi, a history student and a folklore studies student, have recently pulled together Kulttuuriosaamo Toimi, a network of cultural studies students and professionals for promoting their expertise and contribution to the society. “I’m working in marketing, and through my work I’ve really started to value the skills cultural studies experts have. Now I wan’t to use my marketing skills to get those competencies in wider use in the society”, Tomi tells us. Simo, also a folklore studies student, is interested in individualization of culture and performativity as well as social entrepreneurship. Luciana, a student of journalism and literature writing her thesis on multicultural education concepts, is not happy with the concept of entrepreneurship in public discussion. For her entrepreneurship is an interaction driven thing, not a money making machine. She has an idea of a documentary film on entrepreneur families. For developing her idea further, she might find help from Jon sitting in the other end of the table. Jon happens to be a film maker (and a block-party organizer). Jon is enthusiastic about alternative economy ideas and lately he’s been fired up by the book ‘Lean Startups‘. ‘We need to do practical daily stuff right from the beginning, prototype our ideas together and that way pool our human capital’, he claims. Annina, a journalist, accompanies him firmly: “I don’t care what we talk about as long as we do things.”

One after another, my amazement grows. Where did all these wonderful people come from?

Laura, who’s writing a book on food security, thinks our generation needs to create a totally different kind of working culture than our parents. ‘These kinds of communities could be part of it’, nods Laura smiling and looks around the table. Paula, a student of Polish language and culture, couldn’t agree more with Laura. Years in working life have made her think there has to be another way of doing things. ‘I would like this to be a network, a group, a community to test your ideas, to let other people contribute to the solutions from the beginning’ ‘Like a swarm business!’ exclaims Oskari approvingly. He is a student of adult education busy working on his master thesis on collective action in Twitter, running open learning network Avokadot and organizing raves. Oskari is interested in all forms of co-working and thinks we need a communal workspace. Erkki supports the idea warmly. He had an encouraging experience lately when he set up a temporary Social Hub, a space and laboratory of social action. He’s a political science student and a city activist who’s a looking for a community to grow his skills and projects with.

After the long intro round is done, my pint is not even half empty. I’ve been too excited to remember to drink it.  In the end, there is 17 of us, with versatile backgrounds but shared visions. We, a bunch of strangers, have ended up talking on top of each other, nodding and waving enthusiastically at each other’s words and ideas on different kind of work life, learning practical business skills, creating alternatives to existing products and production models, co-working, work spaces, sharing skills, peer teaching, social hackathons, social innovation, cooperatives, tackling challenges by combining expertise, growing our ideas and opportunities together and throwing ourselves out there to do things we’ve been dreaming about alone.

Join the bunch. On 10 May (at the Helsinki University main building, 3rd floor of the new side, hall 4) and 24 May (at Helthinki space at Tiedekulma’s cellar). You’ll fit in.

Yrittämättä et voi muuttaa maailmaa

Tuntuuko välillä siltä, ettet tiedä mitä haluaisit tehdä? Että osaat analysoida, havainnoida ja tutkia, muttet aivan tiedä, mitä kaikkea siitä voi seurata. Vika ei ole sinussa. Mekin olemme tunteneet samoin. Nyt Helsingin yliopistossa avautuu uusi mahdollisuus kaltaisillesi kokeilla, miten oma osaaminen taipuu toiminnaksi, yrittämiseksi.

Helsingin yliopiston mukaan yliopistolaisten toimintaa ohjaavat kriittisyys, luovuus ja pyrkimys tietoon ja totuuteen. Jos olet yliopistolla, nämä arvot koskettavat epäilemättä myös sinun ajatusmaailmaasi.

Perinteisempien akateemisten toimintatapojen lisäksi näitä arvoja voi toteuttaa yrittäjyydessä. Vaikka meistä kaikista ei tulekaan tutkijoita, me kaikki voimme kriittisesti ja luovasti hyödyntää sitä huikaisevan moninaista tietoa ja osaamista, jota syntyy yliopisto-opinnoissa ja tutkimuksessa. Yliopistolainen yrittäjä soveltaa tietoa ja totuutta maailman hyödyksi.

Tutkimuksen ansiosta tiedämme mistä maailma on tulossa, mihin se on menossa, miksi ja miten. Se piirtää tarkkaa kuvaa yhteiskuntaa ja ympäristöämme muuttavista haasteista: väestön ikääntymisestä, elämäntapasairauksista, ilmastonmuutoksesta, merien tilasta, maailman talouden vääristymistä, niin luonnon kuin kulttuurienkin monimuotoisuuden vähenemisestä.

Tutkimus valottaa meille myös valtavia mahdollisuuksia. Tiedämme, mikä tekee meidät onnelliseksi, miten käyttäytymisemme muuttuu, miten ihminen oppii, miten geenit ohjaavat eläviä olentoja, mikä meriä puhdistaa, miten merkitykset muodostuvat ja kielet elävät. Yrittäjät ovat niitä, joita ei jätä rauhaan puuttuva linkki haasteiden ja mahdollisuuksien välillä.

Startup-pöhinää ja kasvuyrittämistä on hehkutettu Suomen pelastajaksi jo tovi. Niiden toivotaan tuovan lisää työpaikkoja ja veroeuroja, joilla öljytä hyvinvointivaltion yskivää konetta. Se on yrittämisen aliarvioimista. Parhaimillaan yrittäjät uudistavat yhteiskuntaa ja elinympäristöämme. He käyvät koneen vikojen kimppuun tavoilla, joita kukaan muu ei tullut ajatelleeksi. Kun muut tarjoilevat lisää vanhoja lääkkeitä, yrittäjät kokeilevat tehdä asiat toisin.

Tekemistä ja toimintaa ei ole perinteisesti liitetty yliopisto-opintoihin. Tämä on kuitenkin muuttumassa. Yhä useammin kuulee yliopistolaisten haluavan muuttaa maailmaa. Se onnistuu vain tekemällä. Yrittämällä.

Viime syksynä eräässä startup-konferensissa keskusteltiin siitä kumpi on muuttanut maailmaa enemmän Barack Obama vai Mark Zuckerberg. Argumentit olivat hyviä puolesta ja vastaan. Yliopistolainen kysyi, onko muuttamisella väliä vai pitäisikö puhua muutoksen suunnasta. Tämä kertoo paljon siitä kuinka tärkeää on, että yliopistolaiset ovat mukana perustamassa yrityksiä, tekemässä ja auttamassa muita tekemään.

Yliopistolainen yrittäjä voi suunnitella, miten vanhuksen voivat elää hyvää elämää kotonaan. Tai tehdä arjen kuluttamisesta viisaampaa. Hän voi luoda uusia tiedonvälityksen applikaatioita, jotka demokratisoivat yhteiskuntaa. Kehittää kestävän kalastuksen malleja. Mitä tahansa. Yliopisto on täynnä sisältöjä, jotka odottavat toteuttamista.

Yrittäjyydestä elää monta myyttiä. Kuten se, että yrittäjät ovat yksinäisiä neroja, joilla on suuri idea, jota he päämäärätietoisesti toteuttavat. Yrittäjähenkisyydestä puhutaan kuin synnynnäisestä lahjakkuudesta. Sitä on tai ei ole. Tiede ei juurikaan usko synnynnäiseen lahjakkuuteen. Lahjakkuuden takana on intohimoa ja harjoittelua. Niin on yrittäjyyden ja suurten ideoidenkin. Idean alut syntyvät omia kiinnostuksen kohteita tutkimalla. Hatarat ideat kehittyvät suuriksi ideoiksi kokeilemalla. Tehdessä kasvaa halu yrittää tehdä vielä paremmin. Yliopistoaika on loistava aika kokeilla, yrittää, erehtyä, oppia ja kokeilla uudelleen omia ideoitaan.

Ideat, ihmiset ja intohimo kasvavat yhdessä tekemällä. Jos isoja asioita tehtiin joskus yksinäisyydessä, on sen aika eittämättä ohi. Yhdessä tekeminen on tämän päivän tekemisen tapa. Maailmassa on paljon kaltaisiasi, sellaisia jotka marginaaleihin piirrellessään miettivät, miten maailmaa muuttuisi. Yhdessä on helpompi keksiä, miten se parhaiten onnistuu.
Etsimme ihmisiä, jotka haluavat kokeilla yhdessä, mihin oma osaaminen kantaa, kun yrittää.

Ota yhteyttä, jos olet intohimoinen jonkun asian suhteen tai hatara idea ei jätä sinua rauhaan luentojen aikana tai haluat ymmärtää omaa osaamistasi paremmin. Tapaat meidät joka toinen torstai klo 16 vaihtuvissa piakoissa tai työpajoissa ja tapahtumissa pitkin vuotta. Tsekkaa paikat ja ajat Toimintaa!-osioista.

Outi Kuittinen, Juha Leppänen ja Mika Hyötyläinen, Demos Helsingin yliopistolaiset yrittäjät

outi.kuittinen(a)demos.fi, 050 326 55 82