Silmäni kiiluivat innosta, kun luvassa oli vektori- ja rasteriaineiston parissa työskentelyä. Väestöruutuja luodessa QGIS:in grid –komento muistutti minua kovalevyllä valmistumista odottavasta kanditutkielmastani, jonka aiheena ovat väliaivojen hilasolut (engl. grid cells). Siihenpä yhtäläisyydet sitten jäivätkin. Tämän periodin maantieteen kurssirumba on hidastanut tutkielman etenemistä sen verran, että tuntui tarpeelliselta muistaa, mitä se tutkielma käsittelikään.
Jälleen tuli opittua, kuinka tarkkaan QGISin kanssa tulee käskyjä antaa. Väestöruudukon laatimisessa täytyi tuplavarmistaa komentovalikoiden esiasetukset. Suodatimme vain sellaisia ruutuja, joilta löytyy asukkaita pisteaineistona. Hetken aivopoimuja jumpattuani pääsin jyvälle aineiston luonteesta. Jostain syystä minun oli vaikea ymmärtää, että tietokanta sisältää tilastoja yksittäisistä rakennuksista. Muutaman epäonnistuneen join attributes -komennon jälkeen ja pari rautalangasta väännettyä laskukaavaa myöhemmin sain minäkin laadittua ihan kelpoja väestöruutukarttoja.
Artun johdolla selvitimme ulkomaankansalaisten ja muunkielisten asukkaiden jakautumista pääkaupunkiseudulla. Tehtävä oli ohjelman käytön kannalta oivaa harjoittelua, mutta lopullinen tuotos jäi omiin silmiin epäselväksi. Alkuperäisen aineiston oudot ”9999999”-luvut vääristivät suhdelukuja. Tärkeä oppitunti taas aineiston laadunvarmistuksesta. Joonatan Reunanen (2020) oli luonut mainion esityksen muunkielisten suhteellisesta osuudesta neliökilometrillä ja ansiokkaasti pohtinut ilmiön taustalla vaikuttavia yhteiskuntarakenteellisia syitä.
Itsenäisessä tehtävässä päätin luoda suuremmat väestöruudut, sillä 250 metriä osoittautui hankalaksi lukea lopulliselta tulosteelta. Kokeilin neliökilometrin kokoisia ruutuja, jotka näyttivät ensi yrittämältä paremmilta. Moni muukin kurssikollega oli valinnut saman mittayksikön (Hyvättinen 2020; Reunanen 2020). Neliökilometri toimi hyvin siitäkin syystä, että esimerkiksi asukastiheyttä pystyi vaivatta havainnollistamaan suoraan absoluuttisilla arvoilla kyseisen ruutuaineiston päälle (kuva 1).
Kokeilin eri tietokantoja teemakarttani kanssa, kuten pienalueiden kuntarajoja sekä tiestöjä. Päädyin valitsemaan tiestön, joka tarjoaa mielestäni parhaiten lisäarvoa kartan tulkitsijalle alueen paikantamisesta. Pienalueiden rajat olivat visuaalisen ilmeen kannalta liian sekavat. Asukkaiden keskimääräisen iän alueellinen jakautuminen pääkaupunkiseudulla tarjoaa mielenkiintoista tietoa (kuva 2). Tuli mieleen laatia tämän kartan rinnalle samankaltainen kotitalouksien keskiansioiden perusteella ja pohtia iän ja tulojen maantieteellistä sijoittumista rinnakkain. Tarkemmin ajateltuna teemakarttani eivät ehkä noudata tehtävänantoa täydellisesti: iän alueellisen jakautumisen syyt ovat nopeasti ajateltuna melko ilmiselviä. Vanhimmat väestöruudut sijoittuvat selkeästi kehyskuntiin. Helsingissä suurin osa väestöruuduista on nuorekasta. Ikäluokka 44-50 on melko tasaisesti hajaantunut ympäri kuvattua aluetta, mikä kuvaa ehkä tässä iässä olevien kotitalouksien elämäntilanteiden moninaisuutta. Ikäluokkaan mahtuu perheellisiä, sinkkuja ja tuloeroissakin lienee iso haitari.
Lopputunti käytettiin Pornaisten tutkimiseen ja rasterimuotoisen laserkeilauskuvan parissa näpertämiseen. Korkeuskäyrien ja rinnevalovarjostusmallin luominen QGISillä sai itsessäni aikaan keskisuuren tajunnanräjäytyksen:
Maanantai-iltana kello 19 kynnys saattoi olla häpeällisen matalalla. Tähän asti rinnevalovarjostuksella olen leikkinyt lähinnä Paikkatietoikkunassa, joten oli jännittävää kokea se enemmän hands on –meiningillä. Varjostuksen asetusten säätely ja viilaaminen se vasta huikeaa olikin. Rasteriaineiston päällekkäinen tarkastelu vektorimuotoisen peruskarttalehden kanssa havainnollisti aineistojen keskinäisiä eroja ja käyttötarkoituksia.
Lisäisin tähän kuvia työvaiheista ja korkeuskäyrien yhteensopivuudesta rasteriaineiston kanssa, mutta projekti jäi Kumpulan tietokoneen paikalliselle kovalevylle. Joten maanantaina sen pariin päästyäni heitän kuvat tänne. Ehkä.
Lähteet
Hyvättinen, T. (2020). Rasterit kehiin! Blogikirjoitus. 7.2.2020. <https://blogs.helsinki.fi/hytuija/2020/02/06/rasterit-kehiin/>
Reunanen, J. (2020). Posilla – vaikka väkisin. Blogkirjoitus. 7.2.2020. <https://blogs.helsinki.fi/reunajoo/2020/02/06/posilla-vaikka-vakisin/>
Yksi vastaus artikkeliin “Ruutujen takaa”