Tervetuloa minun toiseksi viimeiseen Geoinformatiikan menetelmät 1 -kurssin blogitekstin pariin 🙂
Harjoitus 1:
Kurssikerta alkoi rapeasti keskiviikkoaamuna pienen ulkoilun parissa. Kiertelimme Kumpulan kampuksen lähiseutuja keräten dataa Epicollect5 -sovellukseen. Otimme erilaisista kohteista kuvia, latasimme niiden sijaintitiedot ja vastasimme muutamiin kysymyksiin kohteeseen liittyen.
Epicollect5- sovellus avarsi silmäni sille, kuinka paikkatietoa voidaan kentältä hankkia, ja mitä kaikkea sillä voi tehdä QGIS:n parissa. Tytti Nyrönen blogitekstissään kertoi hienon oivalluksen siitä, että sovellus olisi erinomainen nuoremmillekin opiskelijoille lukioon tai yläasteelle. Helposti käytettävä sovellus olisi ainakin nuorelle itselleni todella kiinnostava havainnollistus siitä, kuinka yksinkertaista tiedonkeruu voi parhaimmillaan olla.
Tunnille takaisin selvittyä meidän keräämämme data siirrettiin taulukkomuotoisena QGIS-sovellukseen. Otimme tarkasteluun yhden sovelluksen kysymyksistä; Kuinka turvalliseksi koet alueen asteikolla 1-5. Turvallisuuden tunteeseen vaikuttaa hyvin moni tekijä ja se on usein subjektiivinen näkemys.
Kuva 1: Ensimmäisen harjoituksen lopputulos
Interpoloimme kartalle keräämämme pisteet turvallisuuden tunteen mukaan. Kuvassa 1 tummempi väri viittaa turvattomuuteen. Kuten mainitsin, vaikuttaa turvallisuuden tunteeseen moni asia. Tiedonkeruun hetkellä oli rauhallinen ja aurinkoinen talviaamu, joten itselleni ainakin oli vaikeaa kokea hirveästi turvattomuutta oikein missään. Syitä turvattomuuteen kartalla on esimerkiksi vilkkaat autotiet, baari ja liukas Integraalimäki. Turvallisilla (kartassa vaaleilla) alueilla oli esimerkiksi päiväkoti tai puistoja.
Itsenäistyöt:
Itsenäisiin tehtäviin saimme vallan vapaat kädet. Meille annettiin aineistot, joita oli tarkoitus havainnollistaa kartalla pistemuotoisesti. Karttojen tekeminen sujui viime viikon epätoivon jälkeen yllättävän helposti. Data ladattiin netistä ja lisättiin csv-tiedostona QGIS:iin maailmankartan päälle ja muokattiin symbolit halutulla tavalla. Ja tadaa! Kartta oli hienosäätöä vaille valmis. (Huom. mihinkään karttoihin ei jostain syystä saanut lisättyä mittakaavaa)
Kuva 2: Yli 6 magnitudin maanjäristykset 50 vuoden aikavälillä.
Ensimmäisessä itsenäisessä kartassa otin tarkasteluun yli 6 magnitudin maanjäristykset vuosilta 1950-2000. Kokeilin aineiston ajallista rajaamista kahdella eri tavalla. Ensin rajasin aineiston jo lataamisvaiheessa nettisivuilla haluamiin vuosiin, ensin 1950-2020. Rajasin aineistoa vielä vuosiin 1950-2000 QGIS:ssä käyttäen Select attributes by location -toimintoa. Tällä halusin harjoitella QGIS:n eri komentoja ja soveltamaan aikaisemmin oppimaa tietoa, vaikka netissä aineiston rajauksen olisi voinut tehdä suoraan.
Kuvasta 2 voidaan huomata, kuinka Aasiassa, erityisesti kaakossa ja idässä maanjäristyksiä on ollut runsaasti. Myös (Etelä-) Amerikan länsirannikko erottuu varsin seismisesti aktiivisena. Voimakkaita maanjäristyksiä esiintyy onneksi harvoin, mutta ne sijoittuvat usein mannerlaattojen saumakohtiin. Kuvasta 2 voidaan huomata, kuinka saumakohdat ja vulkaanisesti aktiivinen Tyynenmeren tulirengas erottuu kartalla. (Susanne Rautamo, 2023)
Kuva 3: Tulivuorten korkeus merenpinnasta (m)
Kuva 4: Interpoloitu kartta tulivuorten korkeuksista (m)
Kuvissa 3 ja 4 on näkyvissä tulivuoriaineistoon liittyvä informaatio. Valitsin esitettäväksi tiedoksi tulivuorten korkeuden merenpinnasta, ja loin niistä kuvaa 2 muistuttavan pistekartan. Halusin myös harjoitella tunnilla tehtyä interpolointia QGIS:ssä. Tein kuvan 3 pohjalta “IDW Interpolation” -toiminnolla kuvan 4 kartan.
Interpoloidussa kartassa voi huomata suurempien korkeuksien sijoittuvan selkeästi Etelä-Amerikkaan. Vaikka saman tiedon voi tulkita pelkästä pistekartasta, tuo interpoloitu kartta tulivuorien korkeuksien suhteita esiin. Myös klusterit, joissa on enemmän korkeita tulivuoria, erottuvat interpoloidussa kartassa isompana tummana alueena. Interpoloidun kartan selkeä heikkous kuitenkin on se, että sijaintien hahmottaminen on hankalaa ilman oikeaa karttaa taustalla. Kuvien 3 ja 4 vertaileminen ja rinnakkain tutkailu on paras tapa saada kuvasta 4 irti mahdollisimman paljon.
Kuvassa 3 ja 4 myös yksi hämäävä tekijä on se, että vaaleat kohdat sijoittuvat merien alueelle ja arvot siellä ovat negatiivisia. Osa tulivuorista sijaitsee merenpinnan alapuolella, joka on hyvä ottaa huomioon tulkinnassa. Tämä näyttää itse mantereisten tulivuorten korkeuksien skaalan niukempana. Merenpinnanalaisten tulivuorten oikeaa korkeutta on myös vaikea tulkita, kun luku esitetään negatiivisena.
Kuva 5: Meteoriitit, jotka osuivat maahan ennen vuotta 1800
En meinannut keksiä, millaista tietoa meteoriittiaineistosta haluaisin kartalla esittää. Olisin halunnut kokeilla jotain uutta tyyliä esittää tietoa ja haastaa itseäni, mutta mielikuvitukseni loppui kesken. Latasin koko aineiston kaikista meteoriiteista ja valikoin taas tutulla Select Attributes by Location -toiminnolla esiin ennen vuotta 1800 tapahtuneet meteoriittiosumat.
Vaikka kartta on varsin yksinkertainen, sitä analysoidessa se kuitenkin tuo esiin mielenkiintoista informaatiota. Eurooppa erottuu kartalla selkeästi meteoriittien osumien keskuksena, vaikka meteoriitin osuma maapalloon tapahtuu täysin sattumanvaraisesti. Kartta enemmänkin esittää syvemmin historiaa ennen vuotta 1800, kun eurooppalaiset toimivat tieteen edelläkävijöinä. Euroopassa alueita tutkittiin enemmän, joten myös löytöjä näihin aikoihin oli enemmän. Satunnaiset meteoriittilöydöt muualla maailmassa voivat hyvinkin olla tulosta 1400-1700 lukujen löytöretkistä.
Kiitos kun luit 🙂
Lähteet:
Nyronen, T. (viitattu 24.2.2023) Luento 6. Lämmittelyä talvisäässä, sekä laattatektoniikkaa. 23.2.2023 https://blogs.helsinki.fi/tyttinyr/2023/02/23/luento-6-lammittelya-talvisaassa-seka-laattatektoniikkaa-23-2/
Rautamo, S. (viitattu 27.2.2023) Kurssikerta 6. 23.2.2023 https://blogs.helsinki.fi/rautamos/2023/02/23/kurssikerta-6/