Kurssikerta 4 – Ruutuaineistoja ja korkeuskäyriä

Neljännellä kurssikerralla aiheena oli ruututeemakartan ja korkeuskäyrien tekeminen sekä perinteinen itse kartan piirtäminen. Tällä kertaa päästiin käsiksi myös rasterimuotoisiin aineistoihin korkeuskuvaa tarkasteltaessa. Niitä ei kuitenkaan pyöritelty paljoa.

 

Ruututeemakartta on siitä hyvä, että siinä kaikki tarkasteltavat alueet ovat yhtä suuria. Koropleettikartalla alueiden koolla saattaa olla suuriakin eroja, joten tieto on hyödytöntä, jos sitä ei ole suhteutettu kokoon. Liian suuret tarkastelualueet myös kertovat huonosti ilmiön ilmenemisestä. Tässä esimerkiksi pistekartat ovat hyviä, koska ne esittävät ilmiöt vain siellä, missä ne ovat.

Ruututietokannassakin tosin ruutujen koolla saattaa olla eroa esimerkiksi, jos ruutuun osuu vesistön raja, jolloin tavallaan osa ruudusta on ”tyhjää”. Koropleettikartalla alueet rajautuvat toisiinsa ja vesistöihin. Olemme tottuneet tarkastelemaan koropleettikarttoja ja jakamaan alueet alueisiin tietyllä tavalla esim. kuntiin. Tämän takia pelkkää ruututeemakarttaa voi olla lukijan vaikea hahmottaa. Luettavuuden huomioidessa sinne olisi hyvä lisätä taustalle esimerkiksi vesistöjä, teitä ja paikkojen nimiä.

Kurssikerran aikana visualisoitiin aineistosta ruututietokantakartalle pääkaupunkiseudun ruotsinkielinen väestö. Itsenäiseksi tehtäväksi jäi visualisoida jokin muu muuttuja haluamallaan ruutukoolla. Visualisoisin muunkielisen, eli muuta kuin suomea tai ruotsia puhuvan väestön. Karttaa asetellessa joutui hieman miettimään, miten ulkoasusta saisi selkeän niin, että paikat erottuisivat. Päädyin siirtämään kuntien rajat ja rantaviivan ruutujen päälle, mutta joet ja järvet jätin alle, ettei kartta menisi liian sekavaksi. Samantyyppiseen ratkaisuun oli päätynyt Lotta Mattila blogissaan. Hän oli visualisoinut saman muuttujan, eli muunkielisen väestön, mutta hieman eri luokkarajoilla. Tämän takia kartoissamme on eroja. Lotalla muunkielisten osuus painottuu Helsingin keskustaan, mutta minulla (Kuva 1) ympäri Helsinkiä ja satunnaisiin ryppäisiin Vantaalla ja Espoossa. Väestöstä suurin osa asuu Helsingin keskustassa, mutta esimerkiksi Itä-Helsinki on tunnettu suuresta maahanmuuttajaväestöstään. Muunkielisten ryppäät muualla osuvat juuri junaratojen varsille, minkä Ilari on blogissaan hienosti tuonut kartalle.

Kuva 1. Muuta kuin suomea tai ruotsia puhuva väestö pääkaupunkiseudulla.

 

Toisessa tehtävässä tartuttiin rasteriaineistoihin ja laitetiin QGIS piirtämään kartalle korkeuskäyriä niiden pohjalta. Kurssikerralla tämä tehtiin Pornaisten alueelta, minne myöhemmin palattiin vektoriaineistoa tuottamaan. Itsenäiseen harjoitukseen nappasin Keski-Suomesta itselleni kartan, johon tein korkeuskäyrät. QGIS tekee paljon yksityiskohtaisempia korkeuskäyriä, kuin millaiset ne maastokartassa ovat. Tällainen tarkka tieto voi olla luonnossa liikkuessa ihan riemastuttavaa, sillä rinnevarjostusaineistoon verrattuna korkeuskäyrät tosiaan ovat aika tarkkoja, vaikka joitain epäselviä kohtia löytyy. Kaiken kaikkiaan kuitenkin kartan selkeyden kannalta lopputulos on hieman sekava, joten korkeuskäyriä voisi yleistää ja ehkä niiden väliä harventaa, mutta siihen eivät taitoni riittäneet.

 

Kurssikerran lopuksi piirrettiin Pornaisiin tiet ja talot vektoriaineistoksi. Digitointi oli tuttua Tiedon esittäminen maantieteessä-kurssilta. Se on kivaa hommaa, koska tietää mitä tekee. QGIS on tähän kuitenkin vähän huono, sillä en ainakaan löytänyt työkalua kaarevien viivojen tekoon. Lisäksi viivoja ei saa yhdistettyä.

Tiet tein viivatyökalulla ja rakennukset pisteillä. Selkeitä polygoneja ovat vesistöt ja pellot. Riippuen työn halutusta tarkkuudesta talot olisi myös voinut tehdä polygoneiksi, mutta nyt ne piirrettiin pisteiksi. Tästä oli hyötyä kuitenkin seuraavalla kurssikerralla.

 

Viittaukset:

Lotta Mattilan blogi: https://blogs.helsinki.fi/lottmatt/ (viitattu 27.3.)

Ilari Leinon blogi: https://blogs.helsinki.fi/ilarilei/ (viitattu 27.3.)