---

Neljännestä kurssikerrasta

Joskus antiikin Kreikan aikaan pidetyllä neljännellä kurssikerralla pyöriteltiin ruudukkoja, harjoiteltiin aineistonhallintaa ja tutustuttiin rasteriaineistojen käsittelyyn. Luennon loppupuolella myös vilkaistiin QGIS:n piirtotyökaluja. Kurssikerta alkoi ja jatkui varsin ongelmallisissa tunnelmissa: vektoriaineistojen työkalut eivät toimineet, väestöpisteaineiston attribuuttitaulu loisti tyhjyyttään, valintatoiminnot olivat sulaa mahdottomuutta, rasteriaineistot huusivat erroria… Olin suunnilleen sankaria kaipaava Theba. Muutamalla muulla oli samoja ongelmia kuin minulla, ja vaikka muiden vastoinkäymisistä iloitseminen onkin kyseenalaista, rehellisesti todettuna olin iloinen, etten ollut ainoa QGIS:n ja aineistojen kanssa kamppaileva. Olin kirjoittanut kurssikerran muistiinpanoihini, että vastoinkäymisistä huolimatta minulla oli varsin rauhallinen olo niin kuin Ihaalla masennuksineen.

Syy ongelmiin ratkesi toisen tehtävän kohdalla: olin ladannut tehtävien kansiot tiedostoineen erikseen, en koko zip-pakettia, minkä vuoksi suurin osa tiedoista oli kadonnut tai aineistot jääneet latautumatta kunnolla. Toisen harjoituksen tekeminen sujuikin sitten paljon mukavammin koko kansion ladattuani. Kurssikerran jälkeen olin kuitenkin niin uupunut, etten jaksannut sen kummempia uusia karttatasojani tallennella tai palailla ensimmäisen tehtävän pariin, joten päädyin vain sulkemaan QGIS:n.

Palasin neljännen kurssikerran tehtävien pariin varsin viime tipassa kurssia tiistaina 30.3. muiden kurssien tehtävien, töiden ja yleisen uupumisen vuoksi. Epämääräiset tasoja ja tietoja kadottaneet kuukaudentakaiset projektini saivat väistyä uusien tieltä päättäessäni luoda kokonaan uudet projektit vanhojen setvimisen sijaan.

 

Ruutuja ja muunkielisiä pääkapunkiseudulla

Ensimmäisessä harjoituksessa loin ruudukon 1 km x 1 km -ruuduista laatiakseni ruututeemakartan pääkaupunkiseudun muunkielisten määrästä (kuvat 1 ja 2). Samasta aiheesta kartan teki myös esimerkiksi Liisa Ahokas (rasteria ja muuta kivvaa (neljäs kurssikerta) -blogikirjoitus, 13.2.2021). Teemakarttaa varten kevensin aineistoa valitsemalla pks-vaki -karttatason attribuuttitaulukosta vain muunkieliset ja tallentamalle ne omaksi karttatasokseen, mikä sujui helposti näin viidennen kurssikerran jälkeen. Ajatella, että jopa nämä jutut olivat aikaisemmin olleet ylitsepääsemättömän vaikeita. Aineiston pyörittelyn jälkeen attribuuttitaulukossani oli puolisentoista sataa ruutua, joiden muunkielisten määrän tilalla luki NULL. Muunkielisiä siis olisi voinut olla tai olla olematta. Päätin poistaa kaikki NULL-kohteet manuaalisesti taulukostani, minkä jälkeen lähdin väsäämään luokkajakaumaa absoluuttisille lukuarvoille.

Kartallani näkee muunkielisten sijoittumista pääkaupunkiseudulla eli Helsingin, Vantaan, Espoon ja Kauniaisten kuntien alueella. Eniten muunkielisiä asuu Helsingissä, varsinkin itäpuolella. Muunkielisten keskittymiä sijaitsee myös esimerkiksi Vantaan Myyrmäen ja Martinlaakson alueella sekä Espoon keskustassa, idässä ja etelässä. Muunkielisten keskittymät johtuvat pitkälti varmasti samoista syistä kuin väestön jakaumat alueiden välillä näin ylipäänsäkin: tulosta, asuntojen hinnasta, elämäntilanteesta, työpaikoista, perhekooista, palveluiden määrästä ja laadusta… Vetovoimatekijänä kuitenkin todennäköisesti on samankielisten tai -taustaisten henkilöiden läheisyys, mikä lisää segregaatiota eli eri väestöryhmien epätasaista jakautumista alueella. Esimerkiksi Myyrmäessä suurin osa muunkielisistä ja maahanmuuttajataustaisista asuu Myyrmannin kupeessa.

Käytin ruututeemakarttani luokkajaossa natural breakseja, jotka antoivat arvoille varsin epämääräiset välit. Yritin saada välejä siistimmiksi määrittelemättä ne itse, mutta siitä ei tullut mitään: jos laitoin luokan loppumaan esimerkiksi arvossa 199, seuraava luokka alkoi automaattisesti samasta luvusta vaikka mitä teki. Ohjelma varmaankin muuttaa lukuja estääkseen virheelliset pienten desimaalien mentävät kolot. Jostain mahdollisesti löytynee toiminto, jolla QGIS:n voi saada ymmärtämään, mikäli käytössä ovat kokonaisluvut – varsinkin kun esimerkiksi ihmisiä laskiessa desimaalit ovat mahdottomia.

Pääkaupunkiseutua huonosti tuntevalle karttaa, tiettyjä alueita tai yksittäisiä ruutuja on vaikeaa tulkita sen tarkemmin puuttuvan nimistön vuoksi. Toisaalta samasta aiheesta kartan laatinut Roosa Harmonen kirjoittaa uskovansa, etteivät kartat muunkielisten määrästä ja jakautumisesta anna juurikaan uutta tietoa aluetta jo tunteville (Neljäs kurssikerta eli ruudukkoja ja rastereita -blogikirjoitus, 15.2.2021). Omalla kohdallani uskomus pitää osittain paikkansa, sillä ainoa yllättävä asia oli Rekolan muunkielisten määrä. Harmosen kartalla Rekolan tumma väri vaatii huomiota voimakkaammin kuin haaleampi omani, vaikka luokkajakomme menevätkin varsin yksiin. Lyhyt pyörähdys Vantaan nettisivuilla kertoi minulle, että Rekolassa asuu noin 3000 henkeä. Vuoden 2015 aineiston perusteella yli puolet asukkaista olisi muunkielisiä. Pauli Juuselan kirjoittaman ja Kirkko ja kaupunki -lehden maaliskuussa 2016 julkaiseman artikkelin Vantaa ei maallistu, vaan monimuotoistuu mukaan Rekola on yksi Vantaan seurakunnista, joiden lähettyvillä asuu runsaasti maahanmuuttajia.

Nimistön lisääminen helpottaisi karttani luettavuutta huomattavasti. Kartalle voisi lisätä muutamia suurimpia asuinalueita tai merkittävimpiä keskuksia, kuten Myyrmäen, Tikkurilan, Pasilan tai Espoon keskuksen. Kartalle voisi lisätä myös muuta nimistöä, kuten Suomenlahden, tai maamerkkejä, kuten Helsinki-Vantaan lentokentän tai Nuuksion luonnonsuojelualueen. Tulkintaa helpottaisivat myös kuntarajat, jotka itse päätin jättää kokonaan pois näkyvistä, sillä en jaksanut alkaa niitä käsittelemään. Henrietta Nyström oli omassa kartassaan esittänyt sekä kuntarajat että jakanut alueita ilmansuuntien mukaan, mikä helpotti hänen karttansa lukemista huomattavasti (Kurssikerta 4 -blogiteksti, 16.2.2021). Henrietalla oli kartallaan myös vihreitä alueita, joista perille pääsy oli hankalaa legendan selitteen puuttuessa. En löytänyt vastaavaa aineistoa aikaa sitten lataamastani kurssikansiosta, joten aineisto on joko kansioon päivitettyä tai Henrietan itse etsimää. Kuntarajoja kartassaan oli käyttänyt ja korostanut myös Maria Tuomola (Kurssikerta 4 – Ruutuaineistoja ja korkeuskäyriä -blogikirjoitus, 27.3.2021).

 

Mietteitä ruuduista, aluerajoista ja absoluuttisista arvoista

Ruututeemakartan ruudukon alueet eli ruudut ovat keskenään samankokoisia, minkä vuoksi kartalla on hyväksyttävää esittää absoluuttisia arvoja. Kartantekijän on mahdollista vaikuttaa ruutukokoon. Perinteisten koropleettikarttojen tarkasteltavien alueiden kokoon ei voi vaikuttaa, sillä alueiden rajat ovat ihmisten määrittämiä esimerkiksi eri hallinnollisten alueiden tai piirien välille. Alueiden koot voivat vaihdella paljonkin, ja pinta-alaltaan suuremmat alueet voivat varstaa kartanlukijan huomion: esimerkiksi ensimmäisen kurssikerran muunkielisten osuutta Suomen kunnissa kuvaavassa kartassa – jota en edes muistanut tehneeni – Lapin tummemmat alueet dominoivat karttaa, vaikka etelässä ja Vaasan alueella sijaitsee saman värigradientin kuntia. Toisaalta Itämeren typpipäästökartassani vaaleamman sävyn Venäjä kilpailee huomiosta tummimman Puolan kanssa.

Ruututeemakartta on tarkempi ja yksityiskohtaisempi kuin tavanomainen koropleettikartta ja mahdollistaa alueiden sisäisen vaihtelun kuvaamisen ja tulkitsemisen: esimerkiksi Espoossa muunkielisiä on eniten kunnan keskiosassa, idässä ja etelässä. Ruututeemakartalla on myös mahdollista tarkastella muun muassa järvien vaikutusta aineistoon. Perinteisissä koropleettikartoissa alueiden sisäisen vaihtelun kuvaaminen on varsin mahdotonta.

Suhteellisten arvojen esittäminen voi antaa käsiteltävästä ilmiöstä väärän kuvan. Esimerkiksi vain yhden henkilön asuttamassa ruutuaineiston ruudussa muunkielisten osuus on joko 0% tai täydet 100%. Toisaalta suhteellisten arvojen tulkitseminen ja hyödyntäminen on tehokkaampaa kuin absoluuttisten arvojen: on informatiivisempaa mainita jonkin ruudun väestömäärän olevan X ja heistä 30% olevan muunkielisiä en sijaan, että ilmoittaa alueella asuvan 142 muunkielistä. Minun olisi kannattanut tehdä ruututeemakartta myös muunkielisten osuudesta ruuduissa ja esittää kartat rinnakkain, mutta enpäs jaksanut. Oletan kuitenkin, että muunkielisten määrään ruuduissa vaikuttaa jo lueteltujen tekijöiden lisäksi myös ruutujen väestömäärä.

Ruututeemakarttani luettavuus on nipinnapin mukiinmenevä, mutta kaipaisi kyllä hurjasti tarkentamista – ilman nimistöä kartan alue voisi periaatteessa olla melkeinpä mistä vain. Minua jäivät häiritsemään pääkaupunkiseudun rajoilla sijaitsevat ruudut: pääkaupunkiseudun kuntarajat voivat olla teräväkulmaisia, viistoja ja epäsymmetrisiä, eikä luomani ruudukko huomio niitä lainkaan. Osa ruuduistani ulottuu siis rajojen ulkopuolelle, joilta väestöaineistossamme ei ollut dataa. Ulkoreunoilla sijaitsevat ruudut voivat olla muunkielisten määrältään, luokkajaoltaan tai värisävyltään virheellisiä: esimerkiksi jonkin Vantaan pohjoisrajan yli ulottuvan ruudun pääkaupunkiseudun ulkopuolisella alueella voi asua suuri määrä muunkielisiä.

1 km x 1 km -ruudukko on jo varsin tarkka aluejako, mutta koen alueiden välisten erojen olevan helpommin hahmotettavissa 500 m x 500 m -ruudukossa, jollaista Emmi Aarrelahti oli käyttänyt pääkaupunkiseudun 18-, yli 65- ja yli 85-vuotiaiden osuutta kaikista asukkaista kuvaavissa kartoissaan (Kurssikerta 4 -blogikirjoitus, 14.2.2021). 2 km x 2 km -ruudukkoa muunkielisten määrää kuvaavassa kartassaan oli kokeillut Jasmin Johansson (Kurssikerta 4 -blogikirjoitus, 17.2.2021). Helmi Savolainen oli puolestaan kokeillut 250 m x 250 m -kokoista ruudukkoa pääkaupunkiseudun naisten määrää kuvaavassa kartassaan (4. Kurssikerta: Ruutuja ja rasterikarttoja -blogikirjoitus, 21.2.2021). Olen Savolaisen kanssa samaa mieltä siitä, että ruudukko oli turhan tarkka. Savolainen kokee neliökilometrin ruudut hieman sekaviksi ja haasteellisemmin selitettäviksi. Hän myös toteaa 500 m x 500 m -ruutujen olevan pääkaupunkiseudun kokoiselle alueelle parhain mahdollinen. Yhdyn myös tähän ajatukseen.

 

Liiankin käyriä korkeuskäyriä

Toisessa harjoituksella tutustuttiin korkeusmallien ja korkeuskäyrien luomiseen rasteriaineistolle. Tehtävästä oli jäänyt muutamia hämäriä muistikuvia ja “oispa tämmösen hillshaden voinu lisätä temmin yleiskartalle” -raapustelu vihkooni. Olen myös kirjoittanut harjoituksen olleen ymmärrettävä. Varsinaisen kurssikerran jälkeen päädyin tekemään harjoituksen vielä kahdesti, sillä en edelleenkään jaksanut tallentaa mitään koneelleni. Viimeisellä kerralla rasteriaineistojen käsittelyyn meni hädin tuskin viittä minuuttia, joskaan en lähtenyt kikkailemaan. Sen sijaan Oona Jalkanen oli tarkastellut, miten virtual rasterin resoluutiovalinnat vaikuttavat korkeussuhteisiin (Neljäs viikko: ruudukoita ja röykkiöittäin rakennuksia -blogikirjoitus, 16.2.2021). Saara Heikkinen taas oli pohtinut ja kokeillut, vaikuttavatko resoluutiovalinnat korkeuskäyriin (Neljäs kurssikerta -blogikirjoitus, 16.2.2021).

Pornaisten korkeuskäyrillä varustetun Maanmittauslaitoksen peruskarttalehden lataaminen vaati psyykkaamista ja potkimista, mutta lopulta onnistuin. Peruskarttalehden korkeuskäyrät olivat jo ensivilkaisulla yksinkertaisempia ja selkeämpiä kuin itse tekemäni turhan tarkat ja siellä täällä hankalastikin hahmotettavat korkeuskäyrät (kuva 3). Omat käyräni kuitenkin pienemmässä mittakaavassa tarkasteltuina skaalautuivat hieman – paino sanalla hieman – selvemmiksi ja enemmän karttalehden käyriä mukaileviksi (kuva 4). Paikoitellen peruskarttalehden käyrät yleistävät korkeuseroja paljonkin (kuva 5). Käyrät myös jakautuvat kolmeen eri luokkaan: viiden metrin käyriin, paksumpiin johtokäyriin ja katkoviivaisiin 2,5 metrin apukäyriin. Omat korkeuskäyräni kuuluvat kaikki samaan viiden metrin luokkaan.

---

Aarrelahti, E.: Kurssikerta 4, Matkani Geoinformatiikan menetelmät 1 -kurssilla, 14.2.2021 (viitattu 2.4.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/emaa/2021/02/14/kurssikerta-4/>

Ahokas, L.: rasteria ja muuta kivvaa (neljäs kurssikerta), Liisan kurssiblogi, 13.2.2021 (viitattu 31.3.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/ahokliis/2021/02/13/rasteria-ja-muuta-kivvaa/>

Harmonen, R.: Neljäs kurssikerta eli ruudukkoja ja rastereita, Roosa Harmonen, 15.2.2021 (viitattu 31.2.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/harmoroo/2021/02/15/neljas-kurssikerta-eli-ruudukkoja-ja-rastereita/>

Heikkinen, S.: Neljäs kurssikerta, Saaran GIS-blogi, 16.2.2021 (viitattu 4.4.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/heikkins/2021/02/16/neljas-kurssikerta/>

Jalkanen, O.: Neljäs viikko: ruudukoita ja röykkiöittäin rakennuksia, GM1: OONAN BLOGI, 16.2.2021 (viitattu 4.4.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/jaoona/2021/02/16/neljas-viikko-ruudukoita-ja-roykkioittain-rakennuksia/>

Johansson, J.: Kurssikerta 4, KURSSIBLOGI, 17.2.2021 (viitattu 2.4.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/jasminjo/2021/02/17/kurssikerta-4/>

Juusela, P.: Vantaa ei maallistu, vaan monimuotoistuu, Kirkko ja kaupunki, 7.3.2016 (viitattu 2.4.2021).
<https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/vantaa-ei-maallistu-vaan-monimuotoistuu#c2bb8cbe>

Maanmittauslaitos: Pornaisten peruskarttalehti painovärillä, 2015 (viitattu 31.3.2021).
<https://paituli.csc.fi/download.html>

Nyström, H.: Kurssikerta 4, Geoinformatiikan menetelmät 1, 16.2.2021 (viitattu 2.4.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/nystrhen/2021/02/16/kurssikerta-4/>

Savolainen, H.: 4. Kurssikerta: Ruutuja ja rasterikarttoja, sadhelmi’s blog, 21.2.2021 (viitattu 2.4.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/sadhelmi/2021/02/12/4-kurssikerta-ruutuja-ja-rasterikarttoja/>

Tuomola, M.: Kurssikerta 4 – Ruutuaineistoja ja korkeuskäyriä, Geoinformatiikan menetelmät, 27.3.2021 (viitattu 2.4.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/tuomaria/2021/03/27/kurssikerta-4-ruutuaineistoja-ja-korkeuskayria/>

Vantaa: Rekola, N.d. (viitattu 2.4.2021).
<https://www.vantaa.fi/asuminen_ja_ymparisto/kaavoitus_ja_maankaytto/suuralueet_ja_kaupunginosat/koivukyla/rekola>