VVVV eli vihdoin ja viimein viimeistä viedään


Aineistojen valinnanvaikeus

Viimeisellä kurssikerralla meidät opiskelijat niin sanotusti päästettiin valloilleen paikkatiedon maailmaan kuin titaanit konsanaan, ja ainakin omalla kohdallani hyvin samantapaisella menestyksellä. Vai olinko minä Kuzco, QGIS kiukkuinen orava ja netin lukuisat aineistot jaguaareja? Kurssikerralla tehtävävaihtoehtoja oli kolme, ja valitsin vaihtoehdoista ensimmäisen, jossa sai – joutui? – itse valita kartalla kuvattavan alueen aineistoineen ja muuttujineen. Halusin heti tehdä jonkin Australiaan liittyvän kartan ja lähdin luottavaisena selailemaan Australian hallituksen geotieteiden laitoksen, Geoscience Australian, erilaisia avoimia aineistoja. Luottavaisuus oli virhe: en onnistunut avaamaan yhtäkään aineistoa järkevästi QGIS:sä.

Australia sikseen ja merialueita kehiin. Selailin Natural Earthin erilaisia aineistoja, joita sain yllättävästi avattua QGIS:sä vaivattomasti: näytölleni piirtyivät niin valtiorajat, koralliriuttojen sijainnit kuin merenpohjarasteritkin kaikesta muusta nyt puhumattakaan. Kartta monine erilaisine aineistoineen oli kuitenkin varsin turha, koska kartta kuvasi lähinnä eri kohteiden sijainteja eikä niitäkään tarpeeksi silmää miellyttäväksi, eikä aineiston pyörittely ollut mahdollista. Päätin jättää väliin myös meriaiheisen kartan. Käännyin tylsän vaihtoehdon puoleen – avasin StatFinin. Ulkomaalaisia alueita olivat kartoillaan onnistuneet kuvaamaan esimerkiksi Pinja Hägg (kurssikerta 7 -blogikirjoitus, 29.3.2021), Roni Kurvinen (Seitsemäs kurssikerta 05.03.2021 -blogikirjoitus, 5.3.2021) ja Alexander Engelhardt (Lesson 7. The End of the Beginning -blogikirjoitus, 3.3.2021). Engelhardt oli kekseliäästi luonut mielenkiintoisen kartan, joka kuvaa vanhaa kunnon merirosvoilua vuodesta 1980 vuoteen 2021.

Varsinaisen kurssikerran aikana tein jälleen yhteistyötä Maija Jalosen kanssa, mutta aineistojen valinnasta ei oikeastaan tullut yhtään mitään: olimme molemmat levottomia ja kenties lievästi hysteerisiä ja nauroimme kaikelle mahdolliselle vedet silmissä. Hilpeyttä herätti esimerkiksi Tilastokeskuksen StatFin-tietokannan Eräitä rikoksia -niminen aineisto, vaikka nimi olikin ihan oikeaa kielellistä ilmaisua. Naurua kirvoitti myös aineisto, johon peruskuolemansyihin oli laskettu mukaan muun muassa murhat ja tapot. Peruskuolemansyitä tosiaan.

Aineiston valinta oli hankalaa. Kunta-aineistoa oli saatavilla ihan mukavasti, mutta kuntia oli mielestäni alueelliseen vertailuun aivan liikaa. Kuntajakoa olivat kuitenkin omissa kartoissaan käyttäneet Sanna Korpi (Uudet taidot käyttöön (vk7) -blogikirjoitus, 2.3.2021) ja Inka Pellikka (Kurssikerta 7: Suomea käsitteleviä karttoja -blogikirjoitus, 24.3.2021). Korpi oli laatinut karttoja toisen asteen oppilaitosten määrästä sekä niiden alta kolmekymppisten aikuisten osuudesta kuntien väestöstä, jotka eivät ole suorittaneet peruskoulunjälkeistä tutkintoa. Pelllikan kartoista pidin eniten raviratojen ja ratsastuskenttien sijaintia kuvaavasta kartasta. StatFin-tietokannan maakunta-aineistot taas koin yksipuolisiksi ja tylsähköiksi. Mielenkiintoisiksi koin vain kuolemaan liittyvät aineistot. Näin miltei kahta kuukautta myöhemmin kurssikerran tehtävän pariin palatessani valitsin varsin nopeasti aiheekseni juurikin ne kuolema-aiheet, sillä uudesta vilkaisusta huolimatta aineistot eivät herättäneet sen kummempaa uteliaisuutta.

 

Niinkin positiivista kuin kuolemaa

Karttani kuvaa vuonna 2015 kuolleiden osuutta Suomen maakuntien väestöstä sekä itsemurhan, murhan, tapon tai tahallisen pahoinpitelyn vuoksi kuolleiden osuutta kaikista kuolleista (kuva 1). Valitsin koropleettikartalla esitettäväksi kuolleiden osuuden, sillä se oli paljon parempi vaihtoehto. Yritin lisätä maakuntien nimet kartalle kartanlukua helpottamaan, mutta koska sain näkyviin vain Pohjanmaan ja aivan väärälle alueelle Kainuun, päätin suosiolla jättää ne lisäämättä. Koropleettikarttani värigradientti ei nostanut esiin mitään erityisen yllättävää, vaikka olikin pieni ahaa-elämys huomata Uudenmaan ja kahden pohjoisemman Pohjanmaan kuolleiden osuuden olevan suhteellisen sama. Karttani mukaan Kymenlaaksossa ja Etelä-Savossa kuolleiden osuus väestöstä oli suurin. Prosenttiosuuden verrattaiselle suuruudelle voi olla eri syitä: alueella saattaa asua esimerkiksi enemmän vanhempiin ikäluokkiin kuuluvia ihmisiä, tai kuolemia on sattunut tapahtumaan vuonna 2015 enemmän kuin tavallisesti. Kaikkien Suomen maakuntien kuolleiden osuudet väestöstä olivat tasaisia, mutten toisaalta ollut varsinaisesti muuta odottanutkaan.

Kuva 1: Kuolleiden osuus väestöstä ja itsemurhan, murhan, tapon tai tahallisen pahoinpitelyn vuoksi kuolleiden osuus kaikista kuolleista maakunnittain vuonna 2015. Lähde: Tilastokeskuksen StatFin-tietokannat.

Lisäsin koropleettikarttani päälle järvisyysprosenteista tutun ympyrädiagrammin itsemurhan, murhan, tapon tai tahallisen pahoinpitelyn vuoksi kuolleiden osuudesta myöskin vuodelta 2015, joskin unohdin merkitä vuoden legendaboksiin. En myöskään saanut diagrammin ympyröiden keskinäisiä kokoeroja suuremmiksi, vaikka selvemmät erot olisivat helpottaneet karttani lukemista. Prosenttiosuudet pyörivät jälleen pieninssä lukemissa, eikä Uudenmaan “korkea” prosentti yllättänyt. Sitä vastoin hämmentävää oli havaita Pohjois-Pohjanmaalla olevan korkein prosentti (2,1%). Lähdin tutkimaan, mistä moinen voisi johtua, mutten löytänyt suoraan aiheeseen liittyvää tutkimusta tai artikkelia. Vastaani kuitenkin tuli aihetta sivuava, Keskipohjanmaa-lehden keväällä 2018 julkaisema uutisartikkeli pohjoispohjanmaalaisten turvattomuuden kokemuksista: artikkelissa esimerkiksi kerrotaan tutkimuskyselyyn vastanneista 150 pohjoispohjanmaalaisesta hieman vajaan kolmasosan (30%) kokevan joskus turvattomuutta ollessaan yksin kotona. Voisivatko turvattomuuden kokemukset vaikuttaa epäsuorasti esimerkiksi alueen itsemurhatilastoihin?

 

Tilastoja ja taulukoita

Päätin koota oman taulukon Uudenmaan ja koko Suomen tilastoille itsemurhien sekä murhien, tappojen ja kuolemaan johtavien muiden tahallisten pahoinpitelyiden määrästä vuosina 2000, 2005, 2010 ja 2015. Lisäsin taulukkoon myös erilaisten raportoitujen ja tilastoitujen rikosten lukumäärät vuosilta 2010–2015 (taulukko 1). Olen yllättynyt ylipäänsä siitä, miten vähän itsemurhia loppujen lopuksi tehdään. Vähemmän yllättävää taas oli tasaisesti matalampiin lukuihin viettävä trendi, jonka uskon johtuvan muun muassa paremmista mielenterveyspalveluista ja avoimemmasta ilmapiiristä mielenterveysongelmia ja niistä puhumista kohtaan. Itse kuitenkin koen mielenterveysongelmien saatavuuden olevan ongelma, koska julkisella puolella jonot ovat pitkiä ja yksityinen maksaa aivan liikaa. Niin tai näin, vastaani tuli Kai Jaskarin kirjoittama ja Ylen nettisivuilla vuonna 2018 julkaistu artikkeli, joka paitsi käsittelee suomalaisten itsemurhien vähenemistä, myös kertoo mielenterveyssairauksien hoidon kehittymisestä. Minulle tuli uutena tietona, että Suomi sijoittuu maana Euroopan itsemurhatilastoissa keskivaiheille. Toisaalta itsemurhatilastot ovat ajalta ennen koronaa, ja koska koronalla on ollut vaikutuksia ihmisten mielenterveyteen, oletettavasti myös itsemurhat ovat taas lisääntyneet.

Taulukko 1: Kuolinsyitä ja rikosten määrää Uudellamaalla ja Suomessa. Lähde: Tilastokeskuksen StatFin-tietokannat.

Myös murhien, tappojen ja kuolemaan johtaneiden tahallisten pahoinpitelyiden määrä on taulukkoni mukaan vähentynyt. Tilanne liittynee rikosten määrän laskuun 2010-luvun alkupuolella näin ylipäänsä – vaikka vuosina 2010–2011 rikoksissa olikin varsin suuri hyppy ylöspäin. Koska kaikki muut aineistoni päättyvät vuoteen 2015, en lisännyt taulukkoon viimeisimpien vuosien rikostilastoja, mutta taulukoissa käy selkeästi ilmi rikosten määrän olevan taas nousussa. On siis mahdollista, että myös kuolemaan johtavien rikosten ja tilanteiden määrät ovat taas nousussa.


LÄHTEET

Australian Government, Geoscience Australia: Data & Publications (viitattu 1.3.2021).
<https://www.ga.gov.au/data-pubs>

Engelhardt, A.: Lesson 7. The End of the Beginning, Alexander Engelhardt’s blog, 3.3.2021 (viitattu 25.4.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/alwengel/2021/03/03/lesson-7-the-end-of-the-beginning/>

Hägg, P.: Kurssikerta 7, Pinjan blogi, 29.3.2021 (viitattu 25.4.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/pinhagg/2021/03/29/kurssikerta-7/>

Jaskari, K: Luulitko, että Suomi on edelleen maailman synkimpiä itsemurhamaita? – Ei ole, vaan eurooppalaisen keskitason tuntumassa, Yle.fi, 26.7.2018 (viitattu 26.4.2021).
<https://yle.fi/uutiset/3-10311652>

Keskipohjanmaa: Pohjoispohjanmaalaiset kokevat muita suomalaisia enemmän turvattomuutta kotonaan ollessaan yksin, 12.3.2018 (viitattu 26.4.2021).
<https://www.keskipohjanmaa.fi/uutiset/530980/pohjoispohjanmaalaiset-kokevat-muita-suomalaisia-enemman-turvattomuutta-kotonaan-ollessaan-yksin>

Korpi, S.: Uudet taidot käyttöön (vk7), sakorpi’s blog, 2.3.2021 (viitattu 26.4.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/sakorpi/2021/03/02/uudet-taidot-kayttoon-vk7/>

Kurvinen, R.: Seitsemäs kurssikerta 05.03.2021, Ronikurv’s blog, 5.3.2021 (viitattu 25.4.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/ronikurv/2021/03/05/seitsemas-kurssikerta-05-03-2021/

Pellikka, I.: Kurssikerta 7: Suomea käsitteleviä karttoja, Inka Pellikan kurssiblogi, 24.3.2021 (viitattu 26.4.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/pelliink/2021/03/24/kurssikerta-7-suomea-kasittelevia-karttoja/>

Tilastokeskuksen StatFin-tietokanta: Eräiden rikosten uhrit iän mukaan maakunnittain, 2009-2019 (viitattu 24.4.2021).
<https://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__oik__rpk__uhri/statfin_rpk_pxt_11cn.px/>

Tilastokeskuksen StatFin-tietokanta: Kuolleet tilaston peruskuolemansyyn (54-luokkainen luokitus) mukaan maakunnittain, 1969-2019 (viitattu 23.4.2021).
<https://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__ter__ksyyt/statfin_ksyyt_pxt_11bt.px/>

Tilastokeskuksen StatFin-tietokanta: Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990-2020 (viitattu 23.4.2021.
<https://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vrm__vaerak/statfin_vaerak_pxt_11ra.px/>

Ruutuja ruudukossa, käyriä korkeuskäyriä


Neljännestä kurssikerrasta

Joskus antiikin Kreikan aikaan pidetyllä neljännellä kurssikerralla pyöriteltiin ruudukkoja, harjoiteltiin aineistonhallintaa ja tutustuttiin rasteriaineistojen käsittelyyn. Luennon loppupuolella myös vilkaistiin QGIS:n piirtotyökaluja. Kurssikerta alkoi ja jatkui varsin ongelmallisissa tunnelmissa: vektoriaineistojen työkalut eivät toimineet, väestöpisteaineiston attribuuttitaulu loisti tyhjyyttään, valintatoiminnot olivat sulaa mahdottomuutta, rasteriaineistot huusivat erroria… Olin suunnilleen sankaria kaipaava Theba. Muutamalla muulla oli samoja ongelmia kuin minulla, ja vaikka muiden vastoinkäymisistä iloitseminen onkin kyseenalaista, rehellisesti todettuna olin iloinen, etten ollut ainoa QGIS:n ja aineistojen kanssa kamppaileva. Olin kirjoittanut kurssikerran muistiinpanoihini, että vastoinkäymisistä huolimatta minulla oli varsin rauhallinen olo niin kuin Ihaalla masennuksineen.

Syy ongelmiin ratkesi toisen tehtävän kohdalla: olin ladannut tehtävien kansiot tiedostoineen erikseen, en koko zip-pakettia, minkä vuoksi suurin osa tiedoista oli kadonnut tai aineistot jääneet latautumatta kunnolla. Toisen harjoituksen tekeminen sujuikin sitten paljon mukavammin koko kansion ladattuani. Kurssikerran jälkeen olin kuitenkin niin uupunut, etten jaksannut sen kummempia uusia karttatasojani tallennella tai palailla ensimmäisen tehtävän pariin, joten päädyin vain sulkemaan QGIS:n.

Palasin neljännen kurssikerran tehtävien pariin varsin viime tipassa kurssia tiistaina 30.3. muiden kurssien tehtävien, töiden ja yleisen uupumisen vuoksi. Epämääräiset tasoja ja tietoja kadottaneet kuukaudentakaiset projektini saivat väistyä uusien tieltä päättäessäni luoda kokonaan uudet projektit vanhojen setvimisen sijaan.

 

Ruutuja ja muunkielisiä pääkapunkiseudulla

Ensimmäisessä harjoituksessa loin ruudukon 1 km x 1 km -ruuduista laatiakseni ruututeemakartan pääkaupunkiseudun muunkielisten määrästä (kuvat 1 ja 2). Samasta aiheesta kartan teki myös esimerkiksi Liisa Ahokas (rasteria ja muuta kivvaa (neljäs kurssikerta) -blogikirjoitus, 13.2.2021). Teemakarttaa varten kevensin aineistoa valitsemalla pks-vaki -karttatason attribuuttitaulukosta vain muunkieliset ja tallentamalle ne omaksi karttatasokseen, mikä sujui helposti näin viidennen kurssikerran jälkeen. Ajatella, että jopa nämä jutut olivat aikaisemmin olleet ylitsepääsemättömän vaikeita. Aineiston pyörittelyn jälkeen attribuuttitaulukossani oli puolisentoista sataa ruutua, joiden muunkielisten määrän tilalla luki NULL. Muunkielisiä siis olisi voinut olla tai olla olematta. Päätin poistaa kaikki NULL-kohteet manuaalisesti taulukostani, minkä jälkeen lähdin väsäämään luokkajakaumaa absoluuttisille lukuarvoille.

Kuva 1: Pääkaupunkiseudun muunkielisten määrä vuonna 2015 1 km x 1 km -ruututeemakartassa.

Kuva 2: Pääkaupunkiseudun muunkielisten asukkaiden määrä vuonna 2015 1 km x 1 km -ruudukossa.

Kartallani näkee muunkielisten sijoittumista pääkaupunkiseudulla eli Helsingin, Vantaan, Espoon ja Kauniaisten kuntien alueella. Eniten muunkielisiä asuu Helsingissä, varsinkin itäpuolella. Muunkielisten keskittymiä sijaitsee myös esimerkiksi Vantaan Myyrmäen ja Martinlaakson alueella sekä Espoon keskustassa, idässä ja etelässä. Muunkielisten keskittymät johtuvat pitkälti varmasti samoista syistä kuin väestön jakaumat alueiden välillä näin ylipäänsäkin: tulosta, asuntojen hinnasta, elämäntilanteesta, työpaikoista, perhekooista, palveluiden määrästä ja laadusta… Vetovoimatekijänä kuitenkin todennäköisesti on samankielisten tai -taustaisten henkilöiden läheisyys, mikä lisää segregaatiota eli eri väestöryhmien epätasaista jakautumista alueella. Esimerkiksi Myyrmäessä suurin osa muunkielisistä ja maahanmuuttajataustaisista asuu Myyrmannin kupeessa.

Käytin ruututeemakarttani luokkajaossa natural breakseja, jotka antoivat arvoille varsin epämääräiset välit. Yritin saada välejä siistimmiksi määrittelemättä ne itse, mutta siitä ei tullut mitään: jos laitoin luokan loppumaan esimerkiksi arvossa 199, seuraava luokka alkoi automaattisesti samasta luvusta vaikka mitä teki. Ohjelma varmaankin muuttaa lukuja estääkseen virheelliset pienten desimaalien mentävät kolot. Jostain mahdollisesti löytynee toiminto, jolla QGIS:n voi saada ymmärtämään, mikäli käytössä ovat kokonaisluvut – varsinkin kun esimerkiksi ihmisiä laskiessa desimaalit ovat mahdottomia.

Pääkaupunkiseutua huonosti tuntevalle karttaa, tiettyjä alueita tai yksittäisiä ruutuja on vaikeaa tulkita sen tarkemmin puuttuvan nimistön vuoksi. Toisaalta samasta aiheesta kartan laatinut Roosa Harmonen kirjoittaa uskovansa, etteivät kartat muunkielisten määrästä ja jakautumisesta anna juurikaan uutta tietoa aluetta jo tunteville (Neljäs kurssikerta eli ruudukkoja ja rastereita -blogikirjoitus, 15.2.2021). Omalla kohdallani uskomus pitää osittain paikkansa, sillä ainoa yllättävä asia oli Rekolan muunkielisten määrä. Harmosen kartalla Rekolan tumma väri vaatii huomiota voimakkaammin kuin haaleampi omani, vaikka luokkajakomme menevätkin varsin yksiin. Lyhyt pyörähdys Vantaan nettisivuilla kertoi minulle, että Rekolassa asuu noin 3000 henkeä. Vuoden 2015 aineiston perusteella yli puolet asukkaista olisi muunkielisiä. Pauli Juuselan kirjoittaman ja Kirkko ja kaupunki -lehden maaliskuussa 2016 julkaiseman artikkelin Vantaa ei maallistu, vaan monimuotoistuu mukaan Rekola on yksi Vantaan seurakunnista, joiden lähettyvillä asuu runsaasti maahanmuuttajia.

Nimistön lisääminen helpottaisi karttani luettavuutta huomattavasti. Kartalle voisi lisätä muutamia suurimpia asuinalueita tai merkittävimpiä keskuksia, kuten Myyrmäen, Tikkurilan, Pasilan tai Espoon keskuksen. Kartalle voisi lisätä myös muuta nimistöä, kuten Suomenlahden, tai maamerkkejä, kuten Helsinki-Vantaan lentokentän tai Nuuksion luonnonsuojelualueen. Tulkintaa helpottaisivat myös kuntarajat, jotka itse päätin jättää kokonaan pois näkyvistä, sillä en jaksanut alkaa niitä käsittelemään. Henrietta Nyström oli omassa kartassaan esittänyt sekä kuntarajat että jakanut alueita ilmansuuntien mukaan, mikä helpotti hänen karttansa lukemista huomattavasti (Kurssikerta 4 -blogiteksti, 16.2.2021). Henrietalla oli kartallaan myös vihreitä alueita, joista perille pääsy oli hankalaa legendan selitteen puuttuessa. En löytänyt vastaavaa aineistoa aikaa sitten lataamastani kurssikansiosta, joten aineisto on joko kansioon päivitettyä tai Henrietan itse etsimää. Kuntarajoja kartassaan oli käyttänyt ja korostanut myös Maria Tuomola (Kurssikerta 4 – Ruutuaineistoja ja korkeuskäyriä -blogikirjoitus, 27.3.2021).

 

Mietteitä ruuduista, aluerajoista ja absoluuttisista arvoista

Ruututeemakartan ruudukon alueet eli ruudut ovat keskenään samankokoisia, minkä vuoksi kartalla on hyväksyttävää esittää absoluuttisia arvoja. Kartantekijän on mahdollista vaikuttaa ruutukokoon. Perinteisten koropleettikarttojen tarkasteltavien alueiden kokoon ei voi vaikuttaa, sillä alueiden rajat ovat ihmisten määrittämiä esimerkiksi eri hallinnollisten alueiden tai piirien välille. Alueiden koot voivat vaihdella paljonkin, ja pinta-alaltaan suuremmat alueet voivat varstaa kartanlukijan huomion: esimerkiksi ensimmäisen kurssikerran muunkielisten osuutta Suomen kunnissa kuvaavassa kartassa – jota en edes muistanut tehneeni – Lapin tummemmat alueet dominoivat karttaa, vaikka etelässä ja Vaasan alueella sijaitsee saman värigradientin kuntia. Toisaalta Itämeren typpipäästökartassani vaaleamman sävyn Venäjä kilpailee huomiosta tummimman Puolan kanssa.

Ruututeemakartta on tarkempi ja yksityiskohtaisempi kuin tavanomainen koropleettikartta ja mahdollistaa alueiden sisäisen vaihtelun kuvaamisen ja tulkitsemisen: esimerkiksi Espoossa muunkielisiä on eniten kunnan keskiosassa, idässä ja etelässä. Ruututeemakartalla on myös mahdollista tarkastella muun muassa järvien vaikutusta aineistoon. Perinteisissä koropleettikartoissa alueiden sisäisen vaihtelun kuvaaminen on varsin mahdotonta.

Suhteellisten arvojen esittäminen voi antaa käsiteltävästä ilmiöstä väärän kuvan. Esimerkiksi vain yhden henkilön asuttamassa ruutuaineiston ruudussa muunkielisten osuus on joko 0% tai täydet 100%. Toisaalta suhteellisten arvojen tulkitseminen ja hyödyntäminen on tehokkaampaa kuin absoluuttisten arvojen: on informatiivisempaa mainita jonkin ruudun väestömäärän olevan X ja heistä 30% olevan muunkielisiä en sijaan, että ilmoittaa alueella asuvan 142 muunkielistä. Minun olisi kannattanut tehdä ruututeemakartta myös muunkielisten osuudesta ruuduissa ja esittää kartat rinnakkain, mutta enpäs jaksanut. Oletan kuitenkin, että muunkielisten määrään ruuduissa vaikuttaa jo lueteltujen tekijöiden lisäksi myös ruutujen väestömäärä.

Ruututeemakarttani luettavuus on nipinnapin mukiinmenevä, mutta kaipaisi kyllä hurjasti tarkentamista – ilman nimistöä kartan alue voisi periaatteessa olla melkeinpä mistä vain. Minua jäivät häiritsemään pääkaupunkiseudun rajoilla sijaitsevat ruudut: pääkaupunkiseudun kuntarajat voivat olla teräväkulmaisia, viistoja ja epäsymmetrisiä, eikä luomani ruudukko huomio niitä lainkaan. Osa ruuduistani ulottuu siis rajojen ulkopuolelle, joilta väestöaineistossamme ei ollut dataa. Ulkoreunoilla sijaitsevat ruudut voivat olla muunkielisten määrältään, luokkajaoltaan tai värisävyltään virheellisiä: esimerkiksi jonkin Vantaan pohjoisrajan yli ulottuvan ruudun pääkaupunkiseudun ulkopuolisella alueella voi asua suuri määrä muunkielisiä.

1 km x 1 km -ruudukko on jo varsin tarkka aluejako, mutta koen alueiden välisten erojen olevan helpommin hahmotettavissa 500 m x 500 m -ruudukossa, jollaista Emmi Aarrelahti oli käyttänyt pääkaupunkiseudun 18-, yli 65- ja yli 85-vuotiaiden osuutta kaikista asukkaista kuvaavissa kartoissaan (Kurssikerta 4 -blogikirjoitus, 14.2.2021). 2 km x 2 km -ruudukkoa muunkielisten määrää kuvaavassa kartassaan oli kokeillut Jasmin Johansson (Kurssikerta 4 -blogikirjoitus, 17.2.2021). Helmi Savolainen oli puolestaan kokeillut 250 m x 250 m -kokoista ruudukkoa pääkaupunkiseudun naisten määrää kuvaavassa kartassaan (4. Kurssikerta: Ruutuja ja rasterikarttoja -blogikirjoitus, 21.2.2021). Olen Savolaisen kanssa samaa mieltä siitä, että ruudukko oli turhan tarkka. Savolainen kokee neliökilometrin ruudut hieman sekaviksi ja haasteellisemmin selitettäviksi. Hän myös toteaa 500 m x 500 m -ruutujen olevan pääkaupunkiseudun kokoiselle alueelle parhain mahdollinen. Yhdyn myös tähän ajatukseen.

 

Liiankin käyriä korkeuskäyriä

Toisessa harjoituksella tutustuttiin korkeusmallien ja korkeuskäyrien luomiseen rasteriaineistolle. Tehtävästä oli jäänyt muutamia hämäriä muistikuvia ja “oispa tämmösen hillshaden voinu lisätä temmin yleiskartalle” -raapustelu vihkooni. Olen myös kirjoittanut harjoituksen olleen ymmärrettävä. Varsinaisen kurssikerran jälkeen päädyin tekemään harjoituksen vielä kahdesti, sillä en edelleenkään jaksanut tallentaa mitään koneelleni. Viimeisellä kerralla rasteriaineistojen käsittelyyn meni hädin tuskin viittä minuuttia, joskaan en lähtenyt kikkailemaan. Sen sijaan Oona Jalkanen oli tarkastellut, miten virtual rasterin resoluutiovalinnat vaikuttavat korkeussuhteisiin (Neljäs viikko: ruudukoita ja röykkiöittäin rakennuksia -blogikirjoitus, 16.2.2021). Saara Heikkinen taas oli pohtinut ja kokeillut, vaikuttavatko resoluutiovalinnat korkeuskäyriin (Neljäs kurssikerta -blogikirjoitus, 16.2.2021).

Pornaisten korkeuskäyrillä varustetun Maanmittauslaitoksen peruskarttalehden lataaminen vaati psyykkaamista ja potkimista, mutta lopulta onnistuin. Peruskarttalehden korkeuskäyrät olivat jo ensivilkaisulla yksinkertaisempia ja selkeämpiä kuin itse tekemäni turhan tarkat ja siellä täällä hankalastikin hahmotettavat korkeuskäyrät (kuva 3). Omat käyräni kuitenkin pienemmässä mittakaavassa tarkasteltuina skaalautuivat hieman – paino sanalla hieman – selvemmiksi ja enemmän karttalehden käyriä mukaileviksi (kuva 4). Paikoitellen peruskarttalehden käyrät yleistävät korkeuseroja paljonkin (kuva 5). Käyrät myös jakautuvat kolmeen eri luokkaan: viiden metrin käyriin, paksumpiin johtokäyriin ja katkoviivaisiin 2,5 metrin apukäyriin. Omat korkeuskäyräni kuuluvat kaikki samaan viiden metrin luokkaan.

Kuva 3: Pornaisten peruskarttalehden korkeuskäyrät (ruskealla) ovat selkeämpiä kuin itse tehdyt korkeuskäyrät (violetilla). Karttalehden tuottajana Maanmittauslaitos.

Kuva 4: Itse tehdyt korkeuskäyrät skaalautuvat ja selkiytyvät hieman pienemmässä mittakaavassa tarkasteltuna. Karttalehden tuottajana Maanmittauslaitos.

Kuva 5: Peruskarttalehden korkeuskäyrät paikoin yleistävät korkeuseroja paljonkin. Karttalehden tuottajana Maanmittauslaitos.


Aarrelahti, E.: Kurssikerta 4, Matkani Geoinformatiikan menetelmät 1 -kurssilla, 14.2.2021 (viitattu 2.4.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/emaa/2021/02/14/kurssikerta-4/>

Ahokas, L.: rasteria ja muuta kivvaa (neljäs kurssikerta), Liisan kurssiblogi, 13.2.2021 (viitattu 31.3.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/ahokliis/2021/02/13/rasteria-ja-muuta-kivvaa/>

Harmonen, R.: Neljäs kurssikerta eli ruudukkoja ja rastereita, Roosa Harmonen, 15.2.2021 (viitattu 31.2.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/harmoroo/2021/02/15/neljas-kurssikerta-eli-ruudukkoja-ja-rastereita/>

Heikkinen, S.: Neljäs kurssikerta, Saaran GIS-blogi, 16.2.2021 (viitattu 4.4.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/heikkins/2021/02/16/neljas-kurssikerta/>

Jalkanen, O.: Neljäs viikko: ruudukoita ja röykkiöittäin rakennuksia, GM1: OONAN BLOGI, 16.2.2021 (viitattu 4.4.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/jaoona/2021/02/16/neljas-viikko-ruudukoita-ja-roykkioittain-rakennuksia/>

Johansson, J.: Kurssikerta 4, KURSSIBLOGI, 17.2.2021 (viitattu 2.4.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/jasminjo/2021/02/17/kurssikerta-4/>

Juusela, P.: Vantaa ei maallistu, vaan monimuotoistuu, Kirkko ja kaupunki, 7.3.2016 (viitattu 2.4.2021).
<https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/vantaa-ei-maallistu-vaan-monimuotoistuu#c2bb8cbe>

Maanmittauslaitos: Pornaisten peruskarttalehti painovärillä, 2015 (viitattu 31.3.2021).
<https://paituli.csc.fi/download.html>

Nyström, H.: Kurssikerta 4, Geoinformatiikan menetelmät 1, 16.2.2021 (viitattu 2.4.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/nystrhen/2021/02/16/kurssikerta-4/>

Savolainen, H.: 4. Kurssikerta: Ruutuja ja rasterikarttoja, sadhelmi’s blog, 21.2.2021 (viitattu 2.4.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/sadhelmi/2021/02/12/4-kurssikerta-ruutuja-ja-rasterikarttoja/>

Tuomola, M.: Kurssikerta 4 – Ruutuaineistoja ja korkeuskäyriä, Geoinformatiikan menetelmät, 27.3.2021 (viitattu 2.4.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/tuomaria/2021/03/27/kurssikerta-4-ruutuaineistoja-ja-korkeuskayria/>

Vantaa: Rekola, N.d. (viitattu 2.4.2021).
<https://www.vantaa.fi/asuminen_ja_ymparisto/kaavoitus_ja_maankaytto/suuralueet_ja_kaupunginosat/koivukyla/rekola>

Opetusmateriaalia vai katastrofielokuvan aineksia?


Siltoja aiheesta toiseen

Kuudennen kurssikerran karttani ovat tavanomaisen informatiivisia. Ne eivät kuitenkaan sellaisenaan kelpaa esimerkiksi oppikirjoihin epäsiistin ja irrallisen yleisilmeen vuoksi. Kuten arvata saattaa, en taaskaan ole tyytyväinen tekemiini karttoihin muun muassa niiden epämiellyttävän värimaailman ja epämääräisten, rumien symbolien vuoksi. En osannut vaikuttaa taustakarttana toimivan kuvan väreihin, mutta myönnettäköön, etten edes liiemmin yrittänyt. Haluaisin lakaista karttani maton alle ja olla näkemättä niitä enään ikinä kuten pölyä lakaiseva Lumikki. Erityisen ylpeä kartoistaan saa kuitenkin olla Ilari Leino (Kuudes kurssikerta -blogikirjoitus, 25.2.2021).

Karttojeni avulla voi hahmotella mannerlaattojen saumakohtia, bongailla järistysherkempiä alueita, pohtia tulivuorten sijaintien syytä tai ihmetellä meteoriitti-impaktien runsautta. Aasinsiltaa luonnonmaantieteellisten aiheiden pintaraapaisutyylisillä kartoillani voi sen sijaan vetää useampaankin asiaan: Seismisyyttä ja vulkanismia ei voi käsitellä jättämällä maapallon rakenteen huomiotta. Maanjäristyskarttani tarkastelun yhteydessä voi käydä läpi laattatektoniikkaa ja maanjäristysten syntyä, uusien mannerlaattojen muodostumista sekä tsunameita.  Tulivuorikarttojeni avulla opetuksen voi ohjata vaikkapa Tyynenmeren tulirenkaaseen, kuumiin pisteisiin sekä Islannin erikoisuuteen. Oppilaita voi myös kehottaa lähestymään aiheita paitsi globaalilla tasolla myös paikallisesti: mistä esimerkiksi johtuu, ettei Suomessa tapahtunut lainkaan maanjäristyksiä valitsemallani järistysaineistojen aikavälillä?

Jokseenkin turhien meteoriittikarttojeni avulla oppilaita voisi ohjata miettimään syitä impaktien alueellisiin eroihin sekä kannustaa heitä keskustelemaan tutkimuksen rajoitteista erilaisissa ympäristöissä, kuten sademetsissä, jäätiköillä, konfliktialueilla tai palveluyhteiskunnissa. Samalla voisi esimerkiksi lukiolaisten kanssa käsitellä tutkimusmenetelmiä ja muun muassa esihistoriallisten impaktien tai tulivuorenpurkausten ajoittamista. Opiskelijoita voi myös muistuttaa lähdekriittisyydestä: mahdollisia virhetulkintoja on saattanut tapahtua esimerkiksi hyvin vanhoja ja eradoituneita impaktikraatteireita tunnistessa, historialliset kirjalliset lähteet ovat voineet välittää virheellistä tietoa ja esimerkiksi merenalaisten tulivuorten vähyys tai puuttuminen – karttojeni perusteella on epäselvää, sijaitsevatko merialueiden tulivuoret merenpohjalla vai saarilla – voi vaikuttaa koko aineiston tulkintaan.

Kannattavaa olisi ottaa huomioon myös muun muassa meteoriittien havainnoinnin ja impaktien ennustamisen menetelmät, vulkaanisen toiminnan aktiivisuuden seuraamisen keinot sekä ihmisjoukot, joiden arkeen seismisyys vaikuttaa. FAO:n eli YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön mukaan keskimäärin 3,5 miljoonaa ihmistä kärsii maanjäristysten seurauksista vuosittain (FAO, N.d.). Maanjäristyksiin varaudutaan eri tavoin ympäri maailmaa. Tunnetuimpia maanjäristyksenkestävän rakentamisen valtioita on esimerkiksi Japani, jossa laki ottaa rakentamissäädökset vakavasti huomioon. New York Times on julkaissut hyvän artikkelin, jossa käsitellään ja vertaillaan sekä Japanin että Yhdysvaltojen ratkaisuja että asennetta maanjäristyksiä kohtaan (Fuller ym., 2019). Artikkeli sisältää myös erinomaisen selkeitä animaatioita rakennustekniikan vaikutuksista esimerkiksi rakennusten huojumiseen järistysten mukana – tekniikan, jota Haitilla ei ollut tuhoisan maanjäristyksen iskiessä vuonna 2010 (Pallardy, 2010). Valtio oli tuolloin edelleen toipumassa vuoden 2008 valtavia vahinkoja aiheuttaneista hurrikaaneista. Eroja Japanin ja Haitin maanjäristysvarautuneisuuden välillä tuo myös tiedotuksen ja yleisen valmistautumisen taso: Japanista löytyy jos jonkinmoisia monivaiheisia mutta yksinkertaisesti kirjoitettuja ohjeita erilaisten katastrofien ja pienempien mahdollisesti vaarallisten tilanteiden varalle. Esimerkiksi Tokion metropolin hallituksen julkaiseman Disaster Preparedness Tokyo -ohjekirjan maanjäristysohjeissa on huomioitu muun muassa kodin, kauppakatujen sekä avoimien ulkotilojen vaaratilanteet järistyksen iskiessä.. Ohjeita on myös annettu juna-asemilla ja evakuointikeskuksissa toimimiseen tai autolla ajamiseen sillalla tai tunnelissa.

 

Leikkimielisempää lähestymistapaa

Henna Sanaksenaho kirjoittaa blogissaan, kuinka opettamisen lomassa voisi pyörähtää matkailusivustoilla upeimpia tulivuorikohteita bongaamassa (Nykypäivän koulumantsaa! -blogikirjoitus, 25.2.2021). Kokemusta voisi syventää pohtimalla, miksi tulivuoret ja kraatterit ovat suosittuja loma- tai vierailukohteita. Hauskaa olisi myös tutustua erilaisiin netistä löytyviin peleihin ja visoihin. Henna olikin linkannut blogiinsa Seterran pelin, jossa pelaajan tulee klikata annetun vuoren tai tulivuoren sijaintia kartalla. Itselläni aikaa kului vajaat puoli minuuttia, ja prosentteja sain 76. Löytämässäni Britannican tulivuorivisassa sen sijaan vastasin oikein yhdeksään kysymykseen kymmenestä – joskin on myönnettävä, että muutaman vastauksen arvasin – saaden pisteitä 246/280.

Ja kun kerta tälle linjalle jo innokkaasti lähdettiin, miksemme siis oppilaiden kanssa katsoisi myös katastrofileffan tai pari? Jälkeenpäin voisimme ruotia läpi, kuinka uskottavia tai totuudenmukaisia elokuvissa kuvatut tilanteet, pelastustoimet tai laavan hidastamiskeinot ovat, ja keskustella median maalaamista mielikuvista näin ylipäänsä. Katsottavien leffojen listalle automaattisesti pääsisi The Volcano, jonka muistan itsekin lukiossa hasardimantsan kurssin puitteissa nähneeni. Alla elokuvan traileri:


LÄHTEET

Britannica: Volcanoes Quiz, N.d. (viitattu 22.3.2021)
<https://www.britannica.com/quiz/volcanoes-quiz>

FAO: Earthquakes, N.d. (viitattu 21.3.2021).
<http://www.fao.org/emergencies/emergency-types/earthquakes/en/

Fuller, T., Singhvi, A., Gröndahl, M., Watkins, D.: Buildings Can Be Designed to Withstand Earthquakes, The New York Times, 7.6.2019 (viitattu 21.3.2021).
<https://www.nytimes.com/interactive/2019/06/03/us/earthquake-preparedness-usa-japan.html

Leino, I.: Kuudes kurssikerta, Ilarin Maantiedostusblogi, 25.2.2021 (viitattu 21.3.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/ilarilei/2021/02/25/kuudes-kurssikerta/

Pallardy, R.: 2010 Haiti earthquake, Encyclopedia Britannica, 15.1.2010, päivitetty 6.1.2021 (viitattu 21.3.2021).
<https://www.britannica.com/event/2010-Haiti-earthquake

Sanaksenaho, H.: Nykypäivän koulumantsaa!, Hennablog, 25.2.2021 (viitattu 22.3.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/hennablog/2021/02/25/nykypaivan-koulumantsaa/

The Tokyo Metropolitan Government: Disaster preparedness Tokyo, N.d. (viitattu 22.3.2021).
<https://www.metro.tokyo.lg.jp/english/guide/bosai/index.html

The Volcano, trailer (viitattu 25.3.2021).
<https://www.youtube.com/watch?v=MDN18yHEv2I>

Hasardeja luonnonhasardikarttoja


Aineistonkeruuta kiukuttelevalla puhelimella

Viimeisiä viedään. Kuudes kurssikerta lähti käyntiin tervetulleella vaihtelulla lähtiessämme ruutujemme äärestä ulkomaailmaan keräämään aineistoa Epicollect 5 -sovellukseen. Minulla oli mahtipontiset suunnitelmat aineiston keruuseen, mutta vesisadetta seurannut pakkanen oli onnistunut tehtävässään ja jättänyt maan aivan älyttömän jäiseksi tehden kävelystä hidasta tasapainottelua. Kapuloita rattaisiin heitti myös iki-ihana iPhoneni, jonka akku tippui jo muutamassa minuutissa parikymmentä prosenttia. Ehdin tallentaa ensimmäisen kohteen ja aloittaa seuraavaa, ennen kuin puhelimeni päätti sammua noin 30 prosentissa suostumatta enää käynnistymään. Ja ei kun kotiin.

Epicollect 5 -sovelluksen käyttö oli varsin positiivinen kokemus, joka osoitti jopa tietokantojen ja paikkatieto-ohjelmistojen voivan olla arkisia ja helposti lähestyttäviä juttuja. Oli melko hauskaa myös nähdä QGIS:issä kurssitovereiden keräämien kohdeaineistojen sijaintipalloja oman yksinäisen martsaripalloni lisäksi. Epicollect-sovelluksella on hyviä käyttömahdollisuuksia datan keräämisen helppouden ja itse määriteltävien kysymysten vuoksi. Erilaisten kysymysten ja vastausten avulla voi tarkastella ja visualisoida jos jonkinmoisia kokemus- ja mielipidepohjaisia aineistoja. Sovelluksen avulla olisi esimerkiksi helppoa kerätä tietoa vaikkapa kouluikäisten koulumatkakokemuksista: millaisessa ympäristössä kävely koetaan mukavimmaksi tai onko reitin varrella epämiellyttäviä pätkiä?

Harjoittelimme itse kerättyjen aineistojen avulla interpolointia, jonka avulla alueita voi värjätä eri sävyin esimerkiksi turvallisuuden kokemusten mukaan asteikolla 1–5. Sirkku Pieniniemi tarkasteli interpoloinnin avulla Laajasalon viihtyisyyttä (Viikko 6 – aamu-ulkoilua ja interpolointia -blogikirjoitus, 26.2.2021). En oikein hahmota interpoloinnin käyttömahdollisuuksia, eikä mieleeni tule lainkaan muita käyttötarkoituksia, mutta Sanna Korpi oli hyödyntänyt interpolointia maanjäristysaiheisissa kartoissaan (Hasardit paikat (vko6) -blogikirjoitus, 23.2.2021).

 

Viimeaikaisia maanjäristyksiä ja Oseanian tsunamivaroituksia

Itsenäiset tehtävät, joiden tekoon oli taas varattu kurssikerran aikaa, koskivat hasardikarttojen tekoa varsin vapain lähestymistavoin. Minulta meni ohi kurssikerran ohjeisiin lisätyn ensimmäisen linkin takaisten aineistojen kopiointi ja muokkaus sopivaan muotoon excelissä, joten en sitten päässyt karttojeni kanssa liikkeelle. Päätin kerrankin pitää pääni kiinni typerien kysymysten esittämisen sijaan, joten aikani kriiseiltyäni siirryin suosiolla seuraavalle sivustolle, jolta sain ladattua maanjäristysaineistoa vaivattomasti. En kuitenkaan jaksanut tehdä aineistolle vielä mitään. Palasin tehtävien pariin vajaata viikkoa myöhemmin yhdessä Maija Jalosen kanssa.

Ensimmäinen hasardikarttani kuvaa maanjäristyksiä 30 päivän ajalta aikavälillä 24.1.–22.2.2021 (kuva 1). Latasin kolme eri aineistoa kuvatakseni järistyksiä kolmessa eri voimakkuusluokassa. Aineistossani eniten järistyksiä – peräti 2068 – on tapahtunut 2–3,9 magnitudin kategoriassa. Järistykset sijoittuvat lähinnä Kanadan ja Yhdysvaltojen länsirannikolle. 4–5,9 magnitudin luokassa järistyksiä on tapahtunut yhteensä 1040, ja järistykset ovat tapahtuneet ympäri maailmankarttaa. Eniten maanjäristyksiä kuitenkin on tapahtunut Kaakkois-Aasiassa sekä Väli- ja Etelä-Amerikan länsirannikolla. Yli kuuden magnitudin järistyksiä oli määrittelemälläni aikavälillä sattunut 18. Suurin osa järistyksistä on tapahtunut Kaakkois-Aasiassa ja Oseaniassa. Yllättävintä oli, että peräti kahdeksan järistystä oli tapahtunut verrattain pienellä alueella Uuden-Kaledonian kaakkoispuolella. Alueella on sattunut myös lähemmäs 170 4–5,9 magnitudin järistystä. Järistysten syynä on Australian mantereisen ja Tyynenmeren mereisen litosfäärilaatan alityöntövyöhyke, jossa raskaampi mereinen laatta painuu mantereisen laatan alle.

Kuva 1: Maanjäristyksiä aikavälillä 24.1.–22.2.2021.

Aineiston attribuuttitaulukon läheisempi tarkastelu osoitti seitsemän kahdeksasta yli kuuden magnitudin maanjäristyksestä tapahtuneen saman 24 tunnin aikana. Maanjäristyksistä kolmas ja voimakkain oli 7,7 magnitudia, joka poiki useita jälkijäristyksiä. Ranskan merentakaisilla alueilla toimivan La Première -radio- ja TV-aseman 10.2.2021 julkaiseman artikkelin Un séisme d’une magnitude 7.7 s’est produit au sud-est des îles Loyauté, en Nouvelle-Calédonie mukaan yhdysvaltalainen Tyynenmeren tsunamivaroituskeskus antoi tsunamivaroituksen välittömästi 7,7 magnitudin järistyksen jälkeen. Tsunamivaroituksia annettiin myös muun muassa Australiassa ja Uudessa-Seelannissa, joskin varoitukset peruttiin. Uusi-Seelanti kuitenkin kehotti kansalaisiaan varovaisuuteen veden äärellä. The New Zealand Herald -lehden samana päivänä julkaisemassa artikkelissa Tsunami activity warning for NZ coastal areas after 7.7 earthquake near New Caledonia kerrotaan esimerkiksi pienten tsunamiaaltojen ennustetuista saapumisajoista, jaetaan rannikkovartioston veneilijöille suunnattuja kehotuksia ja listataan toimintaohjeita. Henrietta Nyström on omissa kurssikerran kartoissaan kuvannut maanjäristysten lisäksi tsunameja sekä kertonut ilmiöiden välisestä yhteydestä tai sen mahdollisesta puutteesta (Kurssikerta 6 -blogikirjoitus, 3.3.2021).

Karttaani tarkastellessa huomaa helposti pallosymboleiden piirtävän esiin mannerlaattojen reunoja, vaikka poikkeuksiakin toki on. Kaikki pisteet eivät kuitenkaan näy kartallani, sillä pisteet peittävät toisiaan pienessä mittakaavassa tarkasteltuna: yksittäisten järistysten sijaintia voi tarkkailla QGIS:ssä vasta zoomatessa tarpeeksi lähelle. Olin lievästi yllättynyt siitä, miten paljon maanjäristyksiä 30 päivän aikana voi tapahtua, vaikka tiesinkin jo etukäteen maapallolla järisevän varsin tasaista, jatkuvaa tahtia. Olisin toki voinut korostaa laattojen reunavyöhykkeiden järistysherkkyyttä laatamalla maanjäristysaineistoa pidemmältä aikaväliltä. Toisaalta voisin myös mainita viime viikolla perjantaina 5.3. tapahtuneen hieman yli kahdeksan magnitudin maanjäristyksen, joka poiki tsunamivaroituksia 10.2. tapahtuneen 7.7. magnitudin järistyksen tavoin. Varoituksista uutisoi muun muassa Les Nouvelles Calédoniennes -lehti, jonka artikkeli Alerte tsunami: que faut-il faire? keskittyy jakamaan väestölle toimintaohjeita. La Première sen sijaan otti omaan uutisointiinsa laajempaa näkökulmaa haastattelemalla paikallisia aina ohikulkijoista terveydenhuoltohenkilökuntaan. Kouluikäisiä ei hieman harmillisesti haastateltu. Olisi ollut kiva kuulla, mitä lapsilla olisi ollut sanottavaa, varsinkin kun artikkelissa mainitaan kymmenisen koulun varmuuden vuoksi evakuoineen (Tsunami: alerte levée à 11h30 dans le Nord, et 12h30 sur le reste de la Calédonie, 5.3.2021).

 

Vulkanismia: litosfäärilaattojen reunakohtia, Tyynenmeren tulirengas sekä Itä-Afrikan hautavajoama 

Seuraavassa hasardikartassani yhdistin aikavälin 24.1.–22.2. maanjäristykset samalle karttatasolle ja lisäsin näkyviin tunnetut tulivuoret (kuva 2). Vaihtelun vuoksi päätin kuvata kartalla myös valtiorajat. Kahden eri aineiston ajallinen vertailu ei ole kovin järkevää: siinä missä maanjäritykset ovat tapahtuneet kuukauden aikana, tulivuoriaineistossa esiintyy sekä aktiivisia että muinaisia tulivuoria. Aineistojen spatiaalinen vertailu sentään kannattaa, ja kartalta voikin huomata vulkaanisuuden ja seismisyyden esiintyvän pitkälti samoilla alueilla – erityisesti mannerlaattojen reunakohdilla, mikä saa reunat piirtymään paremmin esiin. Tulivuoriaineiston lisääminen kartalle auttaa tunnistamaan Tyynenmeren tulirenkaan, vaikka alueen voi tunnistaa jo pelkän maanjärisyskartan avulla.

Kuva 2: Tulivuoria ja maanjäristyksiä.

Tyynenmeren tulirengas on nimensä mukaisesti Tyynellä valtamerellä sijaitseva voimakkaan vulkaanisen ja seismisen toiminnan vyöhyke. Britannican Ring of Fire -artikkelin mukaan vyöhyke on pituudeltaan noin 40 000 kilometriä, ja alueella tapahtuu noin 75 % maapallon maanjäristyksistä. Karttojeni eurosentrisyyden eli Eurooppa-keskeisyyden vuoksi maailmankarttani katkovat Tyynen valtameren kahtia häiritsen tulirenkaan tarkastelua. Britannicalta löytyy onneksi ehyt karttakuva alueelta (kuva 3). Kuvassa on myös esitetty myös muuta hyödyllistä tietoa, kuten litosfäärilaattojen törmäys- ja erkanemisvyöhykkeitä sekä tulivuorikaaria. Karttaa tarkastellessa tulee kuitenkin muistaa sen olevan tulkinta ja pelkistetty esitys: netin kuvia selailemalla voi huomata, että jotkin tahot piirtävät vyöhykkeen monimutkaisemmin. Lisäksi joissain kartoissa jo mainitsemani Uuden-Kaledonian kaakkoispuoli on myös esitetty sijaitsevan tulirenkaan alueella.

Kuva 3: Tyynenmeren tulirengas (Britannica).

Tulivuoria sijaitsee tulirenkaan ja litosfäärilaattojen reunojen lisäksi myös kuumien pisteiden päällä tai lähettyvillä.  Esimerkiksi vulkaanisten Havaijisaarten saarikaari on syntynyt Tyynenmeren mereisen laatan liikkuessa kuuman pisteen yli. Toisaalta litosfäärilaatat ja kuumat pisteet voivat yhdessä vaikuttaa jonkin alueen vulkanismiin: tällaisista alueista kartallani korostuu erityisesti Islanti. Huomiota kiinnittää myös Afrikan mantereen itäosien tulivuorten runsaslukuisuus (kuva 4). Kyseessä on Itä-Afrikan hautavajoama eli suuri repeämälaakso, ensimmäinen askel koko mannerlaatan halkeamisessa (kuva 5). James Wood ja Alex Guth ovat kirjoittaneet ja julkaisseet Geology-sivustolla varsin kattavan artikkelin aiheesta.

Kuva 4: Itä-Afrikan hautavajoaman alueella on runsaasti tulivuoria, sekä sammuneita että aktiivisia.

Kuva 5: Yksinkertaistettu karttakuva Itä-Afrikan hautavajoamasta (Wikimedia Commons).

Ajattelin olla nokkela ja selvittää, kuinka monta tulivuorta – niin aktiivisia kuin sammuneitakin – tulivuoria kunkin valtion alueella sijaitsee, ja lähdin kokeilemaan count points in polygon -toimintoa, joka ei tuottanut minulle mitään tulosta. Seuraavaksi kokeilin hakuammunnalla join attributes by location (summary) -toimintoa, joka kahden yrityksen jälkeen tuotti minulle vain hyödyttömiä NULL-taulukoita ja pastellipinkkejä valtiorajoja. Sitten välähtikin, missä ongelma piili: valtioraja-aineisto koostui pelkistä viivavektoreista polygonien sijaan. Eipä siinä sitte. Olin kuitenkin yllättynyt halukkuudestani edes kokeilla toimintoja, vaikka edellisessä blogitekstissäni valitinkin sen puutteesta. Yllättävää oli myös ahaa-elämys siitä, mikseivät toiminnot antaneet minulle kaipaamaani tietoa. Kolmas yllätyksen aihe oli hinkuni etsiä netistä vektoritiedostoa litosfäärilaatoista karttoihini liitettäväksi. Tämäkään kokeilu ei mennyt putkeen: vaikka latasin useampia tiedostoja jopa tutuissa muodoissa, en saanut avattua mitään QGIS:ssä. Huomasin kuitenkin, että aineiston etsiminen jopa täsmällisillä hakusanoilla oli haastavaa ja ärsyttävää. Emilia Halmes (Harjoitus 6: Raikasta talvisäätä ja interpolointia -blogikirjoitus, 4.3.2021) ja Nelli Vasse (Viikko 6 -blogikirjoitus, 4.3.2021) sen sijaan olivat onnistuneet lisäämään omiin karttoihinsa litosfäärilaattojen reunat.

 

Meteoriitti-impakteista

Neljäs karttani koski maapallon tunnettuja meteoriitti-impakteja, joita oli kurssikerran aineistolinkin takaiseen aineistoon listattu yli 45 700 eli aivan järjetön määrä. Maailmankartta sellaisenaan oli vähintäänkin epämääräinen tapaus, eikä sijaintipisteistä huolimatta ollut kovinkaan informatiivinen (kuva 6). Kartan värit myös muuttuivat haaleammiksi kuvan tallentamisen yhteydessä, mikä oli outoa. Sama juttu oli käynyt myös maanjäristyskartan yhteydessä. Pienessä mittakaavassa meteoriittikarttaa tarkastellessa huomasi kuitenkin heti, kuinka kuinka muun muassa Kanadan arktinen saaristo, Amazonin sademetsä, suuri osa Venäjästä ja Etelämanner loistivat tyhjyyttään. Tyhjille tai vain muutamia havaintoja kattaville alueille yhteistä on niiden puutteellinen infrastruktuuri, haasteellinen saavutettavuus sekä vähäinen väestömäärä. Verraten meteoriitti-impaktien suhteellisen tasaiseen esiintymiseen maapallolla, olisi perusteltua uskoa näiltä alueilta löytyvän impaktijälkiä niitä etsittäessä. Toisaalta – hieman huvittavastikin – kartalta löytyy myös alueita, joilla impaktijälkiä on löydetty runsaina ryppäinä huolimatta siitä, että meteoriittien putoamisen pitäisi olla satunnaista: tällaisia alueita löytyy esimerkiksi Omanista, Libyasta ja Atacaman aavikon eteläosista. Yksi selitys ryppäille voisi olla suuremman kappaleen hajoaminen pienempiin osiin ilmakehässä ennen varsinaista impaktia.

Kuva 6: Meteoriitti-impakteja maapallolla.

Maailmankarttan tulkitsemista mielenkiintoisemmaksi koin pienempien alueiden tarkastelun sekä alueellisten erojen pohdinnan: eroihin voisi esimerkiksi vaikuttaa impaktikraatterien eroosion määrä, kiinnostus kraatterien etsimiseen ja tutkimiseen tai datan avoimuus. Maankäyttömuodotkin varmasti vaikuttavat impaktijälkien tunnistukseen: mikäli jälkien päälle on rakennettu runsaasti vaikkapa kerrostaloja, jälkien tunnistaminen voi olla mahdotontakin.

Aineistoa hieman tutkiakseni päätin rajata kymmenet tuhannet meteoriitit niiden oletettavasti arvioidun painon perusteella yli 1000 kiloa eli yli tonnin painaviin meteoriitteihin, joille tein oman karttatason. Yli tonnin painavia meteoriitteja on vain 54, eli noin 0,12 % kaikista tiedetyistä meteoriitti-impakteista. Tulee toki mainita, ettei aineistossa lainkaan kuvattu mereen pudonneita meteoriitteja. Jälleen pystyi huomaamaan “todennäköisempiä” impaktialueita, sillä Kalifornia-Meksiko -linjalla iskuja on tapahtunut peräti 19. Euroopassa vastaavia impakteja on tapahtunut vain yksi. Australiaan yli 1000 kiloa painavia meteoriitteja on tippunut kuusi (kuva 7). Päätin tarkastella Australiaa lähemminkin ja tulin huomanneeksi, kuinka erityisen suuri rykelmä impakteja on tapahtunut Etelä- ja Länsi-Australian osavaltioiden rajan molemmin puolin. Pohjoisessa ja Queenslandissa impakteja tunnetaan verrattain vähän.

Kuva 7: Australian tunnetut meteoriitti-impaktit.


LÄHTEET

Britannica: Ring of Fire, 22.5.2020 (viitattu 8.3.2021).
<https://www.britannica.com/place/Ring-of-Fire>

Halmes, E.: Harjoitus 6: Raikasta talvisäätä ja interpolointia, Emilian GIS-blogi, 4.3.2021 (viitattu 9.3.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/emhalmes/2021/03/04/harjoitus-6-raikasta-talvisaata-ja-interpolointia/>

Korpi, S.: Hasardit paikat (vk6), sakorpi’s blog, 23.2.2021 (viitattu 7.3.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/sakorpi/2021/02/23/hasardit-paikat-vk6/>

La Première: Tsunami: alerte levée à 11h30 dans le Nord, et 12h30 sur le reste de la Calédonie, 5.3.2021 (viitattu 8.3.2021).
<https://la1ere.francetvinfo.fr/nouvellecaledonie/alertes-tsunami-levees-en-nouvelle-caledonie-950827.html

La Première: Un séisme d’une magnitude 7.7 s’est produit au sud-est des îles Loyauté, en Nouvelle-Calédonie, 10.2.2021 (viitattu 8.3.2021).
<https://la1ere.francetvinfo.fr/un-seisme-de-magnitude-7-5-ebranle-les-iles-loyaute-et-la-nouvelle-caledonie-931306.html>

Les Nouvelles Calédoniennes: Alerte tsunami: que faut-il faire?, 5.3.2021 (viitattu 8.3.2021).
<https://www.lnc.nc/article-direct/nouvelle-caledonie/faits-divers/alerte-tsunami-que-faut-il-faire>

Nyström, H.: Kurssikerta 6, Geoinformatiikan menetelmät 1, 3.3.2021 (viitattu 9.3.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/nystrhen/2021/03/03/kurssikerta-6/

NZ Herald: Tsunami activity warning for NZ coastal areas after 7.7 earthquake near New Caledonia, 10.2.2021 (viitattu 8.3.2021).
<https://www.nzherald.co.nz/nz/tsunami-activity-warning-for-nz-coastal-areas-after-77-earthquake-near-new-caledonia/DYYY26BTMQYOZKES2QNO2BM6II/>

Pieniniemi, S.: Viikko 6 – aamu-ulkoilua ja interpolointia, Sirkun kurssiblogi 26.2.2021 (viitattu 7.3.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/sipisi/2021/02/26/viikko-6-aamu-ulkoilua-ja-interpolointia/>

Vasse, N.: Viikko 6, Nellin seikkailut GIS-maailmassa, 4.3.2021 (viitattu 9.3.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/nvasse/2021/03/04/viikko-6/

Wood, J. & Guth, A.: East Africa’s Great Rift Valley: A Complex Rift System, N.d (viitattu 9.3.2021).
<https://geology.com/articles/east-africa-rift.shtml>

 

KUVALÄHTEET

Britannica: Tyynenmeren tulirengas (käytetty 9.3.2021).
<https://cdn.britannica.com/57/5457-050-84F0FBED/ring-volcanoes-arcs-tectonic-plate-boundaries-Pacific.jpg>

Wikimedia Commons: Itä-Afrikan hautavajoama (käytetty 9.3.2021).
<https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/0/0d/EAfrica.png>

QGIS on Scar, minä olen Mufasa


Pornainen ja uudet toiminnot

Viides kurssikerta pyörähti käyntiin kertaamalla QGIS-ohjelman piirtotyökaluja, joihin olimme tutustuneet jo edellisen kerran puitteissa Pornaisten kunnan kautta. En edelleenkään lämmennyt ohjelman kamalille, järkyttävää jälkeä tuottaville työkaluille. CorelDRAW selkeästi opetti minut liian hyvälle… Piirtotyökalujen mieleen palauttamisen jälkeen harjoittelimme uusien toimintojen käyttöä Pornaisten kuntaan liittyvien kartta-aineistojen avulla. Muistan jokaisen kolmesta uudesta toiminnosta mainittaneen MAA-104 -kurssilla.

Intersect- ja clip -toiminnot vertaavat kahta karttatasoa toisiinsa, mutta siinä missä intersect yhdistää tasoille yhteiset alueet, kohteet ja tiedot toiminnon käytön luomaan tuloskarttatasoon, clip leikkaa paloja kohdetietokannasta jättäen tuloskarttatasoon vain leikatun tietokannan kohteita ja tietoja. Ymmärsin toimintojen käytön idean, mutta toistosta huolimatta minulle jäi epäselväksi, milloin niitä oikeastaan kannattaisi tai pitäisi käyttää, ja kumpi toiminto on parempi missäkin yhteydessä.

Bufferointitoiminnon koin hahmottavani parhaiten. Toiminto luo tietokannan kohteiden ympärille halutun kokoisen puskurivyöhykkeen, jonka avulla voidaan selvittää ympäristössä sijaitsevien muiden kohteiden määrää. Bufferin tekemän läheisyysanalyysin keinoin voi esimerkiksi tarkastella, kuinka paljon rakennuksia on jonkin järven ympärillä tai kuinka paljon ihmisiä asuu lähellä ruokakauppoja.  Laajaa pohdintaa bufferoinnin hyödyistä ja mahdollisuuksista ympäristösuunnittelussa on kirjoittanut blogiinsa Emmi Aarrelahti (Kurssikerta 5 -blogikirjoitus, 23.2.2021). Vyöhykkeitä voi tehdä useampia sisäkkäisiä tai päällekkäisiä. Pornaisten aineistoissa tarkastelimme muun muassa 500 metrin etäisyydellä terveyskeskuksesta sijaitsevia rakennuksia ja sadan metrin päässä pääteistä asuvia. Jälkimmäinen bufferi herätti hilpeyttä muistuttaessaan ilmalla eloon herätettyjä putkityyppejä (kuvat 1 ja 2).

Kuva 1: Pääteiden ympärille lisätty 100 metrin bufferi, ”bufferiukko”

Kuva 2: Sininen ilmatyyppi, Feather Flag Nation (amazon.com)

 

Itsenäisistä tehtävistä

Suurin osa kurssikerrasta oli varattu itsenäiseen työskentelyyn, ja itsenäisissä tehtävissä tuli hyödyntää sekä kurssikerralla opittuja että jo aiemmin käytettyjä toimintoja. Toisin sanoen tehtävien tarkoituksena oli kokeilla ja soveltaa – tai sohia sokkona. Päätimme Maija Jalosen kanssa tehdä tehtävät yhdessä, mikä oli ainoastaan positiivista: pystyimme heittelemään ideoita, pohtimaan sopivia lähestymistapoja ja jutustelemaan epätoivon ja luovuttamisen sijaan. Teimme varmasti joitain asioita vaikeimman kautta tarpeettomista sivuaskeleita puhumattakaan – itse esimerkiksi tein muutamia turhia buffereita – mutta saimme sentään tehtävät tehtyä. Kuten Maija blogissaan toteaa, kurssikerran tehtävien jälkeen bufferointi tosiaan sujuisi jo unissakin (Kurssikerta 5 -blogikirjoitus, 25.2.2021).  Mitään tehtävää tai kohtaa emme skipanneet! Tehtävien vastauksista tuli koota taulukko (taulukko 1). Tapani mukaan myös napsin tehtävien teon yhteydessä muutamia screenshotteja (kuvat 3, 4 ja 5).

 

Taulukko 1: Tehtävien vastauksia

Kuva 3: Malmin lentokenttä ja kilometrin bufferi.

Kuva 4: Helsinki-Vantaalle piirretty poikkeavan laskusuunnan apuviiva + bufferi = patonki, jonka alueelle jää lähemmäs 12 000 asukasta.

Kuva 5: Martinlaakson juna-asema (sinisellä) ja 500 metrin päässä sijaitsevat asuinrakennukset, omani mukaanluettuna.

Osa lentokenttäbuffereiden asukasmäärien tuloksista poikkesivat hieman toisistaan huolimatta yhteistyöstämme ja samaan tahtiin etenemisestä. Syy oli onneksi helppo päätellä: poikkeavuudet johtuivat piirrettyjen kiitoratakohteiden eroista. Jo pienikin eroavaisuus vaikuttaa bufferin muotoon. Eroja oli myös Tikkurilan suuntaisen poikkeavan lentosuunnan melualuetta havainnollistavalla bufferoidulla apuviivalla, sillä siinä missä itse olin suunnannut viivaa enemmän Malmin lentokentän eteläosiin, Maija oli piirtänyt viivaa hitusen korkeammalle. Koska apuviivat oli vapaammin piirrettävissä kuin kartalta löytyvät kiitoradat, oli myös niiden pituuksissa pieniä eroja. Oma viivani oli noin 6480 metriä pitkä.

Eroja muiden kurssilaisten ja meidän taulukoidemme välille toivat myös ikärajaukset. Taajamatehtävässä olimme laskeneet kouluikäisiksi 6–16-vuotiaat, sillä rajan vetäminen ikäluokkien välille oli hyvin epäselvää: ei ollut selkeää, olivatko lasten ja nuorten ikätiedot attribuuttitaulukossa syntyvuoden mukaisia tehden samana vuonna syntyneistä automaattisesti saman ikäisiä vai oliko aineistot kerätty vuotta katsomatta. Otimme tarkasteltaviin ikäluokkiin mukaan kuusivuotiaat, koska jotkut aloittavat koulutaipaleensa vielä kuudennen ikävuotensa puolella. Toisaalta tuloksissamme epäselvyyttä aiheuttaa nyt se, että kuusivuotiaiden ryhmä mahdollisesti sisältää vasta hiljattain kuusi vuotta täyttäneitä esikouluikäisiä. Koulupiiritehtävässä olimme valinneet toisen lähestymistavan ja valinneet yksinkertaisuutensa vuoksi suosiolla ikäluokat kouluvuosia ajattelematta: tuleviksi kouluikäisiksi valitsimme kuusivuotiaat ja yläasteikäisiksi iät 12–14. Pieniä pulmia aiheutti myös taajamien ulkopuolella asuvien kouluikäisten laskeminen, sillä emme löytäneet sopivaa toimintoa laskun suorittamiseen. Tuloksen saimme laskemalla koko alueen kouluikäisten ja taajamissa asuvien kouluikäisten erotuksen. Toisaalta mitäpä sitä turhaan toimintoja klikkailemaan ja käyttelemään, jos tuloksen voi saada yksinkertaisella miinuslaskullakin. Helppoa oli myös koulupiiritehtävän muunkielisten aikuisten ja peruskouluikäisten välisen suhteen laskeminen, sillä arvion laskemisessa oletettiin suhteen olevan sama kuin suomen- ja ruotsinkielisten aikuisten ja koululaisten.

Vaikein tehtävä oli laskea ulkomaalaisten osuuksia alueilla. Saimme välille 10–20% vain yhden alueen ja muihin emme mitään. Ensin yritimme selvittää, missä olimme menneet vikaan, mutta alueiden määrä kasvoi pienempiin prosentteihin mentäessä: esimerkiksi välillä 5–10% alueita oli kolme. Koska emme keksineet, mitä olimme tehneet väärin, arvelimme tuloksemme olevan jokseenkin järkevä, sillä kyse oli kuitenkin ulkomaalaisista, ei ulkomaalaistaustaisista. Muutamat muut kurssilaiset olivat kuitenkin saaneet tuloksiinsa useampia alueita jokaiseen luokkaan, mikä oli hämmentävää. Tuloksia olivat saaneet esimerkiksi Saara Heikkinen (Viides kurssikerta -blogikirjoitus, 23.2.2021) ja Erkki Järvinen (Kurssikerta 5 -blogikirjoitus, 21.2.2021). Heidän tuloksensa kuitenkin poikkeavat toisistaan varsin paljonkin.

 

Onko osaamista?

Vaikka QGIS on aiheuttanut koko kurssin ajan minulle aivan liikaa stressiä ja ahdistusta, ovat jotkin harjoitukset onnistuneet myös ilman tuskailua. Olen myös huomannut, kuinka tehtävien tekeminen yhdessä toisten kurssilaisten kanssa on vaikuttanut positiivisesti paniikkiherkkyyteeni ja mielentilaani näin ylipäänsä. Kiitos siis Paola ja Maija! QGIS:n käyttö ei ole selkärangassa tai läheskään intuitiivista, koen perustoimintojen käytön sujuvan ihan-melko-semi-ok-sinnepäin -tasolla: visuaaliset seikat värisuunnitteluista legendan hienosäätöön sujuvat ohjelman rajallisissa puitteissa varsin hyvin, osaan tuoda ohjelmaan aineistoja, select-toiminnon monet hyödyt naksahtivat tämän kurssikerran myötä, attribuuttitaulukkojen muokkaaminen ja field calculatorin hyödyntäminen sujuvat suurimmilta osin, bufferoinnin ymmärtäminen check… Jos katsoo taaksepäin kurssin aloitukseen, jolloin en osannut tehdä mitään, olen kenties jopa oppinutkin jotain. Samalla kuitenkin on roppakaupalla työkaluja, kuten Join attributes by location (summary), joita kykenen käyttämään vain jokseenkin ja ymmärtämättä täysin niiden periaatteita. On kylläkin aivan älyttömän ärsyttävää käyttää oikean lopputuloksen tuottavaa toimintoa toiminnon sytyttämättä lainkaan lamppuja aivoissa.

Olen ehtinyt unohtaa jo varmaankin puolet kurssilla mainituista tai käytetyistä toiminnoista, jotka ovat varmaankin murto-osa kaikista ohjelman toiminnoista. Tehtävien kirjalliset ohjeet ovat varsinainen pelastusköysi. Tulin kuitenkin huomanneeksi mieleeni erityisen hyvin jääneen visuaalisiin seikkoihin liittyvät toiminnot, joita kurssin alkutaipaleella jääräpäisesti tahkosin testaillen milloin mitäkin. Itse etsiskely ja omatoiminen kokeilu ovat auttaneet siis eniten muistijälkien luomisessa, mutta koska kiinnostukseni tällaisiin ohjelmiin on jo valmiiksi pieni ja helposti paniikin tukahdutettavissa, en ole kokenut vaivan arvoiseksi kokeilla muunlaisia toimintoja omin päin. Kokeilunhaluuni on vaikuttanut myös projekti-ikkunasta puuttuva Control + Z -combo, joka on suoraan sanottuna helvetillistä kidutusta. Combo onneksi toimii print layoutin puolella.

QGIS-sovelluksen toimintorunsauden avulla on varmasti mahdollista etsiä monenlaisia vastauksia erilaisiin kysymyksiin, ratkoa ongelmia sekä tuottaa erilaisia esityksiä ja tulkintoja, mutta ongelmana on sovelluksen käytön hankaluus ja monimutkaisuus. Ohjelma ei todellakaan ole aloittelijaystävällinen tapaus, ja vastaavanlaista paikkatieto-ohjelmistoa koskaan käyttäneelle tämä oli julma pudotus henkiseen kuolemaan. QGIS on Scar minun ollessani Mufasa. QGIS on myös hyvin täsmällinen sovellus, ja yksikin hajamielinen virhe tai pieleen mennyt seikka sotkea attribuuttitaulukon, karttaesityksen tai projektin – tai kaataa koko pirun ohjelman. Vastatakseni erään lukioaikaisen matematiikan opettajani hokemaan, opiskelijalla ei ole osaamista.

 

Mihin kirjoittamisen ilo on kadonnut?

Olen aina pitänyt kirjoittamisesta, oli kyse sitten päiväkirjoista, luovasta kirjoittamisesta tai jopa koulutehtävistä. Tämä kurssi kuitenkin imee minusta kaiken kirjoittamisen ilon, ja yleensä niin mukavat kirjoitusprosessit ovat henkistä rääkkiä aina aloituksesta viimeiseen hiomiseen saakka. En ole tyytyväinen yhteenkään virkkeeseen, kappalerakenteeni ovat järkyttäviä, teksteistä puuttuu sielu… Kurssi on saanut kirjoittamisesta ahdistavaa, ja paraikaakin joudun muistuttamaan itseäni hengittämään tasaisesti. Kenties tällä kurssilla kulminoituu koko fuksivuoteni kirjoituspaine, sillä olen kuluneen vuoden aikana ollut aidosti tyytyväinen vain yhteen tekstiin, ja sekin tunne hälveni ajatellessani arvostelua. Tällä kurssilla olen alkanut hävetä kirjoituksiani ja erityisesti sitä, että ne ovat kaikkien nähtävillä. Vihaan, vihaan ja vihaan.


LÄHTEET

Aarrelahti, E.: Kurssikerta 5, Matkani Geoinformatiikan menetelmät 1 -kurssilla, 23.2.2021 (viitattu 28.2.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/emaa/2021/02/23/kurssikerta-5/>

Heikkinen, S.: Viides kurssikerta, Saaran GIS-blogi, 23.2.2021 (viitattu 28.2.2021).<https://blogs.helsinki.fi/heikkins/2021/02/23/viides-kurssikerta/>

Jalonen, M.: Kurssikerta 5, Maijan blogi, 25.2.2021 (viitattu 28.2.2021).<https://blogs.helsinki.fi/mmjalone/2021/02/25/kurssikerta-5/

Järvinen, E.: Kurssikerta 5, Geoinformatiikan menetelmät 2021, 21.2.2021 (viitattu 28.2.2021).<https://blogs.helsinki.fi/erkkijar/2021/02/21/kurssikerta-5/>

Tulvaindeksejä ja järvisyyttä


Kolmannen kurssikerran itsenäisen harjoituksen tarkoituksena oli valmistaa Suomen valuma-alueiden tulvaindeksiä kuvaava teemakartta järvisyysprosenttidiagrammilla höystettynä (kuva 1). Harjoitus lähti käyntiin tietokantaliitoksilla, joita jo edellisessä tekstissäni olin todennut mahdollisesti osaavani tehdä uudelleen – ja olin oikeassa, jee! Tietokantaliitosten jälkeen oli vuorossa tulvaindeksin laskeminen, minkä voi ilmeisesti toteuttaa muutamallakin eri tavalla. Itse käytin helpointa ja ymmärrettävintä tapaa ja laskin indeksiluvun jakamalla keskiylivirtaaman eli virtaaman ylimpien mitattujen arvojen keskiarvon (MHQ) keskialivirtaamalla eli alimpien arvojen keskiarvolla. Tulvaindeksi kuvaa valuma-alueiden tulvaherkkyyksiä suuremman luvun tarkoittaessa suurempaa tulvariskiä.

Kuva 1: Suomen valuma-alueiden tulvaindeksejä ja järvisyysprosentteja

Uhrasin aivokapasiteettiani yrittämällä aloittaa haastavampaa tehtävää, mutta en päässyt edes alkua pidemmälle. Melko välittömän U-käännöksen jälkeen päädyin tuomaan QGIS-ohjelmaan valmiin järvisyysprosenttitaulukon, jonka arvot kertovat järvien osuuden valuma-alueiden pinta-alasta. Taulukon tuomisessa tosin oli ärsyttäviä pieniä ongelmia, sillä neljästä sopivasta tiedostomuodosta vasta neljäs ja viimeinen vaihtoehto tuki ääkkösiä. Liitin taulukon samaan attribuuttitaulukkoon tulvaindeksin kanssa. Muuta en kurssikerran aikana ehtinyt tehdä.

Palasin tehtävän pariin miltei viikkoa myöhemmin sunnuntaina 7.2., sillä olimme päättäneet Paola Stenvallin kanssa jatkaa tehtävää yhdessä. Keskeneräisten projektien selvittelyn jälkeen etappina oli koropleettikarttojen laatiminen, mikä oli mukavan tuttua puuhaa. Valitsin väriksi sinisen, koska se tuntui luontevimmalta värivalinnalta hydrosfääriin liittyvien asioiden kuvaamiseen. Siniseen samasta syystä oli päätynyt myös Liisa Ahokas (50 Shades of Blue -blogikirjoitus, 5.2.2021). Itse kuitenkin kartan lukemisen helpottamiseksi en jättänyt esimerkiksi jokia näkyviin. Päätin myös esittää järvisyysprosentin vaaleanpunaisella värillä sinisävyn sijaan. Minun ja Paolan yhteistyö oli lähinnä toistemme perfektionististen taipumusten lietsontaa: jutustelun lomassa käytimme pelkästään karttojemme visuaalisten piirteiden muokkaamiseen pari tuntia. Karttamme muistuttavat kovin paljon toisiaan paitsi yhteistyön myös yhtäläisen värimaun ja esitystapojen vuoksi (Afrikas stjärna -blogikirjoitus, 19.2.2021).

Järvisyysprosentti lisättiin koropleettikartalle diagrammina. Koska en ollut lisäämisvaiheessa kiinnittänyt huomiota diagrammin muotoon, se tuli kartalleni suoraan histogrammina. En pitäny sen ulkonäöstä lainkaan, joten vaihdoin sen välittömästi ympyrädiagrammiin. Histogrammia oli sen sijaan päättänyt käyttää esimerkiksi Rasmus Sohlman (Kolmas kurssikerta: aineistojen liittämistä ja valuma-alueita -blogikirjoitus, 5.2.2021). Mielestäni ympyrädiagrammista oli helpompi havaita järvisyysprosenttieroja, vaikka symbolit menevätkin paikoin päällekkäin Etelä-Suomen rannikolla. Symbolien kokoa ei kuitenkaan olisi voinut pienentää vaikeuttamatta pienimpien järvisyysprosenttiympyröiden jo ennestään haastavaa tarkastelemista. Ympyröitä ei olisi voinut suurentaakaan peittämättä valuma-alueiden rajoja liikaa. Kartta-diagrammi-comboni on siis varsin kompromissi. Diagrammin käsittelyn – lisäämisen ja muokkaamisen – helppous näin ylipäänsä tuli yllätyksenä. Hieman haastavampaa oli järkevän selitteen lisääminen kartan legendaan. Diagrammien kanssa lyhyen korren oli kuitenkin vetänyt Antti Ryynänen, joka kärsi esimerkiksi arvojen mukaan muuttumattomista histogrammiesityksistä ja kadonneista järvisyysprosenttipalloista (QGIS Kurssikerta 3. -blogikirjoitus, 9.2.2021).

Karttaani tarkastelemalla havaita korkeimpien tulvaindeksilukujen löytyvän rannikoilta. Indeksilukuihin saattavat vaikuttaa rannikoiden suuremmat sademäärät. Länsirannikolla tulvaindeksit ovat yleiskatsauksen mukaan korkeampia kuin etelässä, mutta etelärannikolla sijaitsee viisi kuudesta korkeimman tulvaindeksin valuma-alueesta. Karttaa katsomalla huomasin myös länsirannikon valuma-alueiden olevan eteläisiä suurempia. Tulvaindeksi on pienin sisämaassa ja suuren järvisyysprosentin alueilla erityisesti Järvi-Suomessa: indeksien mataluuteen vaikuttaa todennäköisesti alueen tulva-altaina toimivien järvien lukumäärä. Sanna Jantunen on blogissaan pohtinut kattavammin muun muassa tulvaindeksien, maankäyttömuotojen ja valuma-alueiden kokojen suhteita (Veritimanteista keskivirtaamiin -blogikirjoitus, 3.2.2021).


LÄHTEET

Ahokas, L.: 50 shades of blue, Liisan kurssiblogi, 5.2.2021 (viitattu 20.2.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/ahokliis/2021/02/05/50-shades-of-blue/>

Jantunen, S.: Veritimanteista keskivirtaamiin, Sannan blogi, 3.2.2021 (viitattu 21.2.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/smjantun/2021/02/03/veritimantteja-ja-keskivirtaamia/>

Ryynänen, A.: QGIS Kurssikerta 3., Antin GIS-blogi :-), 9.2.2021 (viitattu 20.2.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/ryantti/2021/02/09/qgis-kurssikerta-3/>

Sohlman, R.: Kolmas kurssikerta: aineistojen liittämistä ja valuma-alueita, Rasmuksen GEM-kurssiblogi, 5.2.2021 (viitattu 20.2.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/sohlrasm/2021/02/05/kolmas-kurssikerta-aineistojen-liittamista-ja-valuma-alueita/>

Stenvall, P.: Afrikas stjärna, Geoinformatikens djungel, 19.2.2021 (viitattu 21.2.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/paolastenvall/2021/02/19/afrikas-stjarna/>

Internet-palloja ja konfliktispekulaatiota


Kolmas kurssikerta

Kiihtyvää sykettä, kylmiä ja kuumia aaltoja, ajoittaista käsien vapinaa… Seuraava MAA-202 luentokerta oli saapunut. Stressipäänsärky, lievä hyperventilaatio ja ahdistuskohtaukset alkavat jo olla mukava maanantai-iltainen trendi. Luentoaineistot sentään olivat tällä kertaa erilaisia, mielenkiintoisia Afrikkaan liittyviä tietoja aina mantereen konflikteista maanpäällisiin öljyesiintymiin ja Facebook-käyttäjien määrään saakka. Aineistot olivat tervetullutta vaihtelua jo hieman puuduttaviksi käyneisiin Suomen kuntakarttoihin. Samoilla linjoilla kanssani tuntuvat olevan esimerkiksi Annika Innanen (Harjoitus 3: Tulvaindeksikartta -blogikirjoitus, 4.2.2021) ja Oona Jalkanen (Kolmas kurssiviikko: Afrikan konflikteista Suomen tulviin -blogikirjoitus, 8.2.2021).

Kolmannen kurssikerran alussa teoriaosuutta ei ollut lainkaan, vaan meidät pienet kurssilaiset työnnettiin alas vuorelta toivossa, että oppisimme lentämään. Itse kykenin lähinnä räpiköimään säälittävästi yrittäessäni hidastaa putoamisvauhtiani. Kurssikerralla perehdyimme datan käsittelyyn: tutustuimme esimerkiksi taulukkomuotoisten tietojen tuomiseen QGIS-ohjelmaan, tietokantojen yhdistämiseen sekä erilaisiin kohteiden yhteenliittämistyökaluihin (kuva 1). Ohjelmistoepävarmana pelkurina pidin merge-työkalua dissolvea turvallisempana ja mukavampana vaihtoehtona. Kohteiden yhdistämistoimintojen perusidea jäi suurin piirtein päähäni, mutta koska etenimme taas kerran minulle aivan liian nopeaan tahtiin, en ehtinyt kunnolla oppia tai ymmärtää työkaluista juuri mitään (kuva 2), ennen kuin jo kiidimme eteenpäin. Hitaammin ja rautalangasta vääntämällä, kiitos. Onnistuin silti liittämään kaikki aineistotiedot yhteen attribuuttitaulukkoon, joka oli luennon alussa sisältänyt vain ID:t, maakoodit ja maiden nimet. Tietokantaliitos, joka on terminä tuttu jo edelliseltä kurssikerralta, oli sen verran simppeli juttu, että osaisin kenties jopa tehdä sen uudestaan.

Kuva 1: Egyptin kymmeniä saarikohteita, joista jokaisella oli oma tietue ennen kohteiden yhdistämistä.

Kuva 2: Aggregate-työkalun avaama ikkuna, joka oli yksi syy sille, miksi kirjoitin luentomuistiinpanoihini ”nää kaikki työkaluikkunat vie multa vielä hengen”.

 

Afrikan internetin käyttäjät sekä mantereen internetkehityksen johtomaa, Kenia

Attribuuttitaulukoon koottujen erilaisten muuttujien sekä uusien itse laskettujen tietojen – kuten öljykenttien määrä valtioiden sisällä – avulla voi tarkastella ja pohtia yhtä sun toista, kuten muuttujien mahdollisia korrelaatioita, kehityskulkuja tai vaikutuksia laajempiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Muuttujista voi myös tehdä useampia havainnollistavia karttoja: esimerkiksi itse loin koropleettikartan internetkäyttäjien osuudesta väestöstä valtioittain vuonna 2020 (kuva 3). Tein kartan lähinnä kokeillakseni pretty breaks -luokkajaottelua, joka ei ole soveltunut aiempiin tekemiini karttoihin mutta jonka ajattelin tässä kontekstissa antavan mukavan “jaa yksi viidesosa sitä ja kaksi kolmaosaa tätä” -ensivilkaisun. No eipä antanut, luokkajaottelu meni uusiksi.

 

Kuva 3: Internetin käyttäjien osuus (%) väestöstä Afrikan valtioissa vuonna 2020.

Internetin käyttäjien määrää voi pitää eräänä kehitysmittarina, sillä se kielii muun muassa sähkön saatavuuden ja sen käytön kasvusta sekä laitteiden – erityisesti matkapuhelimien – yleistymisestä. Eri vuosilta kerättyjen käyttäjätilastojen avulla voitaisiin arvioida esimerkiksi internetiin liittyvän kehityksen nopeutta. Amanda Salmensuu, joka on myös luonut internetkäyttäjien väestöosuuksia kuvaavan kartan (3. Kurssikerta: Konfliktit Afrikassa ja tulvaindeksit Suomessa -blogikirjoitus, 4.2.2021), esittää internetkäyttäjien määrän avulla voitavan tutkia esimerkiksi konfliktien vaikutusta internetin käytettävyyteen.

Karttaa tarkastelemalla havaitsee valtioiden, joiden väestöstä internetin käyttäjien osuus on alle 35%, sijoittuvan pitkälti Keski-Afrikan alueelle ja sen ympäristöön, mutta valtioita sijaitsee myös Itä- ja Länsi-Afrikan rannikoilla. Afrikan valtioista 26/53 eli hieman alle puolet lukeutuu alimpiin luokkiin. En ollut yllättynyt huomatessani Välimerta reunustavien valtioiden tai Etelä-Afrikan kuuluvan luokkiin, joissa internetkäyttäjien osuus on yli kolmasosasta yli kahteen kolmasosaan väestöstä, mutta olin huvittunut huomatessani samaisiin luokkiin kuuluvien valtioiden muodostavan Kap-Kairo-linjan mukaisen ketjun kartalle. Kartalla kuitenkin mielenkiintoisinta – ja yllättävintä – oli Kenian johtoasema: Keniassa noin 85% väestöstä käyttää internetiä. Uteliaisuuteni heräsi.

Lähdin tutkimaan, mistä moinen johtuu, ja löysin Oxford Business Groupin sivuillaan julkaiseman artikkelin Internet penetration in Kenya grows to remain its technological centre status. Tekstin perusteella artikkeli on julkaistu vuoden 2017 aikana. Artikkeli käsittelee Kenian tieto- ja viestintäteknologian sekä IT-alan kehitystä, saavutuksia ja tulevaisuuden tavoitteita. Siinä myös esitellään Kenya Vision 2030 -taloussuunnitelmaan kuuluva kansallinen laajakaistastrategia NBS (National Broadband Strategy), joka pyrkii muun muassa netin nopeuden nostatukseen sekä laajakaistojen saatavuuden lisäämiseen esimerkiksi opetus- ja terveydenhuoltosektorilla. Kenia siis näyttäisi tekevän varsin paljon internetkehityksensä eteen. Kenian internet-yhteys myös vaikuttaisi olevan nopea: Lily Kuon kirjoittama artikkeli Kenya’s mobile internet beats the United States for speed (Quartz Africa, 8.6.2017) referoi Akamai Technologies -yrityksen julkaisemaa raporttia, jossa käsitellään vuoden 2017 ensimmäisen neljänneksen aikaisia internet-yhteysnopeuksia yli 130 maassa. Raportin mukaan Kenian mobiiliverkon keskinopeus oli 13,7 megabittiä sekunnissa, mikä sijoitti Kenian listalla neljänneksitoista. Nopeimmat keskinopeudet löytyivät Iso-Britanniasta, Saksasta ja Suomesta. Kenia osallistui myös kokeiluun, jossa kenialaisten internet-saatavuutta parannettiin Loon-yhtiön veikeillä “Google-ilmapalloilla”. Kokeilu kuitenkin päätettiin lakkauttaa vuoden 2021 alussa (BBC: Google says goodbye to giant internet balloons idea, 22.1.2021). Mikäli lisäluettava silti kiinnostaa, suosittelen vilkaisemaan Adbi Latif Dahirin artikkelia A Bird? A Plane? No, It’s a Google Balloon Beaming the Internet (The New York Times, 7.7.2020).

 

Johtavatko luonnonvarat konflikteihin?

Jos vertaa Afrikan valtioiden internetkäyttäjien osuutta kuvaavaa koropleettikarttaani toiseen tekemääni karttaan, jossa olen kuvannut konfliktien, öljykenttien ja timanttikaivosten sijoittumista Afrikan mantereella (kuva 4), voi huomata öljykenttien sijoittuvan pitkälti Välimeren valtioiden alueelle, joilla internetkäyttäjien osuus väestöstä on verrattain suuri. Korrelaatio ei ole kausaatio, mutta ajatuksella öljykenttien ja internetin yhteydestä saattaa olla jotakin perää: öljykenttien tuottamilla varoilla voi olla mahdollista edistää muun muassa internetin kehitystä. Päätelmää tukee Nigerian ja Gabonin öljykenttien määrä ja valtioiden lukeutuminen samaan 35–52 prosentin luokkaan kuin osa Välimerta reunustavista valtioista. Karttoja vertailemalla voi myös havaita, kuinka suuri osa konflikteja kärsineistä valtioista menee varsin hyvin yksiin vähemmän internetin käyttäjiä sisältävien valtioiden kanssa: ovatko konfliktit haitanneet internetin kehitystä vai onko internetin lisäämä tietoisuus mahdollisesti johtanut konflikteihin?

Kuva 4: Timanttikaivosten, öljykenttien sekä konfliktien sijoittumista Afrikan mantereella.

Timanttikaivosten ja internetin välisen yhteyden löytäminen ei ole yhtä suoraviivaista, sillä nopealla silmäyksellä noin puolet timanttikaivoksista näyttäisi sijoittuvan alhaisen internetin käyttäjäosuuden maihin toisen puolen sijoittuvan korkeamman käyttäjäosuuden valtioihin, kuten Etelä-Afrikkaan. Kartoilta kuitenkin voi pistää merkille, kuinka konflikteja esiintyy enemmän sellaisten timanttikaivosten yhteydessä, jotka sijaitsevat matalan internetin käyttäjien osuuden valtioissa. Konfliktialueilta kaivettuja timantteja, jotka myydään konfliktin rahoittamiseksi, kutsutaan usein konflikti- tai veritimanteiksi. Lisää veritimanteista ja niihin liittyvistä ongelmista voi lukea esimerkiksi Anna Sarasteen artikkelista Komeileeko vihkisormuksessasi timantti? Veritimantin voi ostaa tietämättään – niitä on yhä viidesosa myydyistä kivistä (Yle, 7.7.2018).

Sijaintikarttani perusteella myös lukuisten eri öljykenttien lähettyvillä on ollut konflikteja, mikä ei sinänsä ole yllättävä havainto ottaen huomioon öljyn arvokkaana resurssina. Ulkovallat saattavat myös usein olla hanakoita liittymään öljyä koskeviin konflikteihin – ja katson nyt muun muassa sinua, Yhdysvallat. Öljykonflikteja voi ulkovaltojen oman edun tavoittelun lisäksi aiheuttaa esimerkiksi valtion poliittinen epävakaus, öljystä saatavan vaurauden epätasainen jakautuminen tai öljyesiintymän sijainti kahden tai useamman valtion jaetulla rajalla.

Ensivilkaisun – ja vähän lähemmänkin tarkastelun – perusteella konfliktien voisi ajatella seuraavan jossain määrin luonnonvarojen sijaintia, mutta kuten Aino Schulz esittää hyvin blogissaan, sijaintikartalta löytyy valtioita, joissa on tapahtunut paljon konflikteja huolimatta niiden olemattomista tai vähäisistä timantti- ja/tai öljyesiintymistä. Kartalla on myös konfliktittomia valtioita, joilla näitä resursseja on runsaasti (3.2.2021 MAA-202 Luento ja kotitehtävät -blogikirjoitus, 8.2.2021). Myös Antti Paakkari on blogissaan todennut, että havaitusta yhteydestä huolimatta luonnonvarojen ei voi suoraan sanoa lisänneen valtioiden sisäisiä konflikteja (Viikko 3. Luento ja harjoitukset, blogikirjoitus, 5.2.2021).

Aineisto, joka sisältää runsaasti vuosilukutietoja, avaa mahdollisuuksia konfliktien, luonnonvarojen ja internetinkin välisien yhteyksien tarkasteluun. Vuosilukujen avulla voisi esimerkiksi tarkastella sitä, ovatko konfliktit alkaneet heti esiintymien löytyessä, viiveellä sen jälkeen vai jo aiemmin. Olisi myös mahdollista selvittää, ovatko konfliktit alkaneet resurssin alkaessa ehtyä tai loppuessa kokonaan. Vuosiluvut voisivat myös kertoa, kuinka nopeasti öljy- tai timanttiesiintymän löydön jälkeen kenttä tai kaivos on perustettu. Vuosiluvutkaan eivät voi tosin kertoa kaikkia mahdollisia konfliktiin johtaneita syitä: ne eivät esimerkiksi voi vastata kysymyksiin, onko konfliktiin ajauduttu esimerkiksi esiintymän omistukseen liittyvien erimielisyyksien, väestön eriarvoisuuden vai esimerkiksi yhteiskunnallisen liikehdinnän vuoksi.

 

Disney-maraton ja harharetket

Jouduimme hieman harhateille Nalle Puh -klassikkoelokuvan katsottuamme, sillä päätimme katsoa myös kaikki muut Puolen hehtaarin metsän asukeista kertovat elokuvat. Emme kadu mitään.


LÄHTEET

BBC: Google says goodbye to giant internet balloons idea, 22.1.2021 (viitattu 11.2.2021).
<https://www.bbc.com/news/business-55761172>

Dahir, A. L.: A Bird? A Plane? No, It’s a Google Balloon Beaming the Internet, The New York Times, 7.7.2020 (viitattu 11.2.2021).
<https://www.nytimes.com/2020/07/07/world/africa/google-loon-balloon-kenya.html>

Innanen, A.: Harjoitus 3: Tulvaindeksikartta, Annikan GIS-blogi, 4.2.2021 (viitattu 10.2.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/anninnan/2021/02/04/harjoitus-3-tulvaindeksikartta/

Jalkanen, O.: Kolmas kurssiviikko: Afrikan konflikteista Suomen tulviin, GM1: Oonan blogi, 8.2.2021 (viitattu 10.2.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/jaoona/2021/02/08/kolmas-kurssiviikko-afrikan-konfikteista-suomen-tulviin/

Kuo, L.: Kenya’s mobile internet beats the United States for speed, Quartz Africa, 8.6.2017 (viitattu 11.2.2021).
<https://qz.com/africa/1001477/kenya-has-faster-mobile-internet-speeds-than-the-united-states/>

Oxford Business Group: Internet penetration in Kenya grows to remain its technological centre status (viitattu 11.2.2021).
<https://oxfordbusinessgroup.com/overview/expanding-usage-internet-penetration-growing-country-aims-maintain-its-status-technology-centre>

Paakkari, A.: Viikko 3. Luento ja harjoitukset, Antti Paakkarin Blogi, 5.2.2021 (viitattu 14.2.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/anttipaa/2021/02/05/viikko-3-luento-ja-harjoitukset/>

Salmensuu, A.: 3. Kurssikerta: Konfliktit Afrikassa ja tulva indeksit Suomessa, Salmeama’s Blog, 4.2.2021 (viitattu 11.2.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/salmeama/2021/02/04/3-kurssikerta-konfliktit-afrikassa-ja-tulvaindeksit-suomessa/>

Saraste, A.: Komeileeko vihkisormuksessasi timantti? Veritimantin voi ostaa tietämättään – niitä on yhä viidesosa myydyistä kivistä, Yle, 7.7.2018 (viitattu 12.2.2021).
<https://yle.fi/uutiset/3-10250953>

Schulz, A.: 3.2.2021 MAA-202 Luento ja kotitehtävät, Ainon kurssiblogi, 8.2.2021 (viitattu 14.2.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/scsc/2021/02/08/3-2-2021-maa-202-luento-ja-kotitehtavat/>

Perustaitojen hiomista Disney-maratonin lomassa


Teemakartta muunkielisten osuudesta kunnissa

Palasin ensimmäisen luentokerran harjoitustehtävien pariin vasta tiistaina 26.1. jo toisen luennon käyneenä sekä sen harjoituksia tehneenä – sattuneesta syystä useampaan otteeseen. Toisen luennon jäljiltä ensimmäisen luennon tehtävät tuntuivat harvinaisen selkeiltä. Päätin aloittaa itsenäisestä Tilastokeskuksen Suomen kunnat 2015 -aineiston avulla tehtävästä harjoituksesta, sillä varsinainen luentotehtävä oli kaikessa keskeneräisyydessä sekavahkolla tolalla: koin helpommaksi aloittaa uuden karttaesityksen luonnilla vanhan setvimisen sijaan. Valitsin suoraan mitään siksak-kuvioita harkitsemattakaan tehtävävaihtoehdoista helpoimman. Olen edelleen sen verran aloittelija ja sählääjä, että suosiolla suojelen mielenterveyteni rippeitä enkä varsinkaan näin kurssin alkuvaiheessa lähde tekemään haastavampia harjoituksia.

Suomen kunnat 2015 -aineistosta löytyi runsaasti erilaisia muuttujia ikä- ja sukupuolijakaumasta kesämökkien määrään ja työttömyyteen. Valitsin oman koropleettikarttani muuttujaksi muunkielisten eli muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvien osuuden kuntien väestöstä (kuva 1). Tutkin kuntien ja muunkielisten prosenttiosuuksien käyttäytymistä erilaisten jakaumien avulla, mutta päädyin lopulta tavanomaiseen viiden luokan luokkajakoon: tuntui turhalta yrittää hajauttaa 0–1,6% -luokkaan kuuluvia kuntia.

Kuva 1: Muunkielisten eli muuta kieltä kuin suomea, ruotsia tai saamea puhuvien osuus kuntien väestöstä Tilastokeskuksen aineiston mukaan vuonna 2015.

Eniten aikaa meni eittämättä väriharmonian suunnitteluun, sillä QGIS-ohjelman tarjoamien valmiiden kaksiväristen liukuväripalettien sävyt olivat varsin lähellä toisiaan tehden eri luokkien hahmottamisesta tarpeettoman haastavaa. Valitsin ja säädin sävyjä siis manuaalisesti omien mieltymysteni mukaisiksi. Koropleettikarttani pääväriksi valitsin sinisen, sillä puna- ja vihersävyihin liittyy assosioita, joiden en kokenut auttavan muunkielisten osuuden tarkastelussa: esimerkiksi vaikka punaisen harmonian avulla olisin voinut korostaa muunkielisen väestön suosimia kuntia enemmän kuin valkosinisen gradienttini kanssa, herättäisi punainen väritys todennäköisesti mielikuvia ongelmallisista tilanteista – kuvataanhan punagradienttien avulla tyypillisesti esimerkiksi ilmaston lämpenemistä tai metsäkatoalueita. Punaista väriä ovat käyttäneet myös Ville Väisänen kuntien työttömyyttä kuvaavassa kartassaan (QGIS-hommat tulille -blogikirjoitus, 23.1.2021) sekä Elmo Holopainen avioeroja käsittelevässä kartassaan (Tutustuminen QGIS-ohjelmistoon (vk. 3) -blogikirjoitus, 23.1.2021). Sinistä gradienttia sen sijaan on käyttänyt esimerkiksi Rasmus Sohlman teemakartassaan 0–14-vuotiaiden osuudesta kuntien väestössä (Ensimmäinen luento ja GISin uusi maailma -blogikirjoitus, 26.1.2021).

Karttani perusteella muunkielisten osuus väestöstä on suurin Suomen etelärannikolla, kaakkoisrajalla, Vaasan seudulla sekä Lapin pohjoisimmissa kunnissa. Muunkielisyys selittyy maahanmuuton eri muodoilla, kuten avioliittopohjaisella tai työperäisellä maahanmuutolla, sekä pakolaisuudella. Eteläisissä kunnissa – erityisesti pääkaupunkiseudulla – kielipaljous on huomattavaa mutta epäyllättävää. Etsin kunta-aineiston kanssa suurinpiirtein samanikäisiä tekstejä, ja löysin vuonna 2015 Helsingin sanomissa julkaistun, Reetta Rätyn kirjoittaman Helsingin kielitilannetta käsittelevän artikkelin Helsingissä puhutaan jo toista sataa kieltä – tunnistatko, mitä naapurisi puhuu?. Räty on artikkeliaan varten haastatellut vastaantulijoita heidän äidinkieltään tiedustelemalla, joskin monet vastasivat kielikysymykseen luettelemalla kaikki puhumansa kielet. Vaasan seudulla kielten paljous sen sijaan yllätti minut, mutta asia liittynee Vaasan yliopistoon sekä kaupungin historiaan. Etsin myös Vaasan kieliin liittyviä tekstejä, ja vastaani tuli myöskin vuonna 2015 Ilkka-Pohjalaisessa julkaistu artikkeli Vaasassa puhutaan melkein sataa eri kieltä.

Kaakkois- ja itärajalla nähtävä muunkielisten osuus kuntien väestöstä selittyy erityisesti Venäjän läheisyydellä ja venäjää äidinkielenään puhuvien maahanmuutolla. Pohjois-Lapissa olettaisin venäjänkielisten ohella asuvan myös norjaa puhuvia. Karttaani tarkastellessa tulee kuitenkin muistaa Suomen väestön epätasainen jakautuminen: pienessä kunnassa muunkielisiä ei tarvita niin paljon kuin esimerkiksi Turussa, jotta heidän osuutensa väestöstä olisi kartalla nähtävissä – mistä johtuu muun muassa Utsjoen hurja ja huvittava johtoasema kartallani. Karttaani tutkiessa on myös hyvä pitää mielessä, kuinka pinta-alaltaan suuret pohjoisen kunnat kiinnittävät katsojan huomion ja virheellisesti vaikuttaisivat olevan kielellisesti rikkaimpia alueita.

 

Itämeritehtävää ja kompastuskiviä 

Helpon ja mukavan kunta-aineistotehtävän – joka tuntui tekevän itse itsensä minun ja lapsuudenystäväni Aristokatteihin edenneen Disney-maratonin lomassa – jälkeen palailin selvittelemään, mihin olinkaan luentotehtävän kanssa jäänyt. Luentotehtävän tarkoituksena oli tutustua QGIS-ohjelman perustoimintoihin luomalla koropleettikartta Itämerta ympäröivien valtioiden typpipäästöjen suhteellisista osuuksista (kuva 2). Ahdistukseni venyttämästä tauosta huolimatta sain tehtävän juonen päästä taas kiinni miltei hölmistyttävän vaivattomasti. Aivan ensimmäisenä minun tosin oli pakko muuttaa keskeneräisen karttani epämiellyttävät värisävyt visuaalisesti miellyttävimpiin – ja jo miltei tavanomaiseksi muodostuneen kartantekotyylini mukaan kulutin värisuunnitteluun jälleen kerran varsin tolkuttomasti aikaa.

Kuva 2: Itämerta ympäröivien valtioiden typpipäästöjen osuus prosentteina.

Ongelmani alkoivat, kun totesin kartalla esitettyjen valtioiden, HELCOM-merialueen sekä lukuisten järvien rajojen ja reunojen näyttävän suoraan sanottuna järkyttäviltä: esimerkiksi Turun ja Ahvenanmaan saaristo-objektien reunat olivat yhtä mustaa sotkua. Törmäsin puolivahingossa layer rendering -asetuksiin, joita muokkaamalla pystyin vaikuttamaan reunojen näkyvyyteen. En siltikään ollut tyytyväinen tuhansien järviobjektien suttuiseen yleisilmeeseen. Epätoivoisena yritin jopa etsiä apua joulukuussa 2020 julkaistusta QGIS 3.10 -käyttöoppaasta yksiselitteistä ohjetta löytämättä. Vihdoin ja viimein löysin – ilmeisestä paikasta – fill style ja stroke color -väriasetukset, joiden avulla pystyin poistamaan järvien reunat kokonaan selventäen karttaani huomattavasti. Kartanluvun helpottamiseksi poistin näkyvistä myös kartan päätarkoituksen kannalta tarpeetonta informaatiota, kuten syvyyskäyrät.

Päätin lisätä karttaani Itämeren typpipäästöihin vaikuttavien valtioiden nimet, vaikka karttani kohderyhmälle valtioiden nimet lienevätkin selvät. Nimien lisääminen, asettelu ja muokkaus olivat silti hyvää harjoitusta tulevaa varten. En kuitenkaan keksinyt, miten olisin voinut liikutella nimiä täysin vapaan käden mukaan. Samaan kiveen kompuroin myös legendan kohdalla, sillä en vieläkään keksinyt, kuinka olisin voinut liikutella karttaselitteitä legendaboksin sisällä mieleni mukaan. Legendan selitteiden ryhmittelyn onnistumatta taas kerran, tein kaksi erillistä legendaa: toiseen jätin typpipäästöosuuksien selitteet ja toiseen lisäsin vesistöselitteet. Mielestäni selitteiden laittaminen samaan seliteboksiin identtisin rivivälein olisi ollut visuaalisesti epämääräistä. Hieman kismittävää kuitenkin oli, etten löytänyt typpipäästöjen lähdeaineiston julkaisupäivämäärää mistään, joten jouduin jättämään tiedon mainitsematta. Raivostuttavaa taas oli, kuinka karttani laatu romahti sitä blogipalveluun tuotaessa syystä, jota en ymmärrä sitten alkuunkaan.

 

QGIS = piñata?

Kurssin ensimmäisiin luentoihin liittyi paljon kriiseilyä, häsläystä ja panikointia, mutta harjoitustehtävien teko sujui siitä huolimatta. Perusjuttujen pyörittely oli huomattavasti mukavampaa itsenäisesti, kun pystyin käyttämään aikaa oman ymmärrykseni vaatimia määriä luentojen luotijunatyylisen etenemistahdin sijaan, joskin itsenäisten tehtävien huonoja puolia on muun muassa lyhyidenkin kysymysten esittämisen mahdottomuus: kaikki piti selvittää itse joko kokeilemalla tai googlaamalla. Koen olevani loppujen lopuksi melko onnekas tyyppi, sillä löysin jos jonkinmoisia toimintoja puhtaan vahingon kautta – ja oloni oli kuin piñataa hakkaavalla ja siihen jopa osuvalla. Monia toimintoja myös kadotin löytääkseni ne taas pian uudelleen.

Panin merkille tiedon esittäminen maantieteessä -kurssin käymisellä olleen hyötyä, sillä ilman kurssilla kerrytettyä ohjelmankäyttö- ja kartantekokokemusta olisi QGIS:n käyttöönotto ollut varmasti vaikeampaa. Jossain välissä QGIS:ä käyttäessäni huomasin suureksi kauhukseni ajattelevani kartan teon olevan peräti melko hauskaa puuhaa – erityisesti tietäessäni, mitä tein. Sama oli käynyt myös CorelDRAW:n kanssa: ohjelman ensimmäisillä käyttökerroilla olin ollut kysymysmerkin ruumiillistuma, mutta hetkisen sitä pyöriteltyäni olin huomannut sen olevan ihan mukavaa puuhaa. Hui kauhistus, piileekö minussakin pienen pieni geoinformaatikko?


LÄHTEET

Holopainen, E.: Tutustuminen QGIS-ohjelmistoon (vk. 3), 23.1.2021 (viitattu 28.1.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/elmblog21/2021/01/23/tutustuminen-qgis-ohjelmistoon-vk-3/>

QGIS Project: QGIS 3.10 User Guide, 9.12.2020 (viitattu 28.1.2021).
<https://docs.qgis.org/3.10/pdf/fi/QGIS-3.10-UserGuide-fi.pdf>

Räty, R.: Helsingissä puhutaan jo toista sataa kieltä – tunnistatko, mitä naapurisi puhuu?, Helsingin sanomat, 1.8.2015, päivitetty 4.8.2015 (viitattu 26.1.2021).
<https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000002841096.html>

Sohlman, R.: Ensimmäinen luento ja GISin uusi maailma, 26.1.2021 (viitattu 28.1.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/sohlrasm/2021/01/26/ensimmainen-luento-ja-gisin-uusi-maailma/>

Vaasassa puhutaan melkein sataa eri kieltä, Ilkka-Pohjalainen, 7.5.2015 (viitattu 26.1.2021).
<https://ilkkapohjalainen.fi/arkisto/vaasassa-puhutaan-melkein-sataa-eri-kielta-1.1829226>

Väisänen, V.: QGIS-hommat tulille, Villen GIS-blogi, 23.1.2021 (viitattu 28.1.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/villvais/2021/01/23/qgis-hommat-tulille/>

Sähläystä, väreillä leikkimistä ja pieniä onnistumisen murusia


Toinen luento: pinta-aloja ja projektioita

Maanantaina 25.1. pidettävän toisen luennon alkaessa olin jo valmiiksi epäileväinen tulevan suhteen: ensimmäisestä kurssikerralta oli jäänyt käteen lähinnä ahdistus ja loppuun saattamaton luentoharjoitus. Pelkäsin jääväni jälleen jälkeen, joten luennon etenemisen tahdissa sinnitelläkseni esitin jatkuvasti omaan korvaani typerilta kuulostavia kysymyksiä. Jokaisen kysymykseni myötä vajosin syvemmälle oman kyvyttömyyteni suohon. Tunsin olevani kuin Bambi kohdatessaan Falinen ensimmäistä kertaa, vaikkei niityllä kauhuissaan ryntäilevä Bambi laukausten kiirien ilmassa ollutkaan mielentilastani erityisen kaukana.

Toisen luentokerran harjoitukset sisälsivät muun muassa kohdevalintatoimintoihin tutustumista (kuva 1) ja erilaisten tietokantojen hyödyntämistä. Suurin osa luennosta meni erilaisten projektioiden etäisyys- ja pinta-alaerojen tarkasteluun. Projektioiden vertailussa hyödynsin Tilastokeskuksen julkaisemaa vuoden 2020 kuntaraja-aineistoa, sen käyttämää ETRS89-TM35FIN -tasokoordinaatistoa sekä Robinsonin ja Mercatorin maailmankarttaprojektioita. Uusien geometriatietotasojen luonti onnistui minulta melko sujuvasti – ainakin sen jälkeen, kun olin ensin epähuomiossa lisännyt uusia tasoja samasta lähtötasosta ja joutunut lisäämään tasot uudelleen alueiden erojen ketjuttamiseksi samaan attribuuttitauluun.

Kuva 1: Pirkanmaan maakunnan kunnat kartalla oranssilla Tilastokeskuksen vuoden 2020 kuntaraja-aineistossa.

Kuntien pinta-alaerot tasokoordinaatiston ja oikeakulmaisen eli konformaalisen Mercatorin välillä olivat huomattavat ja moninkertaiset: esimerkiksi Lapin pohjoisimpien kuntien koko oli Mercatorin projektiossa yli seitsenkertainen. Tulos ei ollut yllättävä, sillä Mercatorin projektio vääristää pinta-aloja sitä enemmän, mitä lähempänä maapallon napoja alueet sijaitsevat. Tasokoordinaatiston ja Robinsonin projektion keskinäiset erot olivat maltillisempia, sillä Robinsonin projektio on kompromissi, joka pyrkii säilyttämään mahdollisimman todenmukaisesti sekä oikeakulmaisuutta eli alueiden muotoja ja oikeapintaisuutta eli pinta-aloja. Päädyin visualisoimaan Robinsonin projektion Mercatorin projektion sijaan. Erojen visualisoinnissa harjoittelin lähinnä luokkajakojen muodostamista, tutkin niiden käyttäytymistä ja leikin väreillä – ja annoinkin visualisointini nimeksi Sateenkaarirobinson (kuva 2). En kuitenkaan ollut ainoa, joka loi värikkään kartan: esimerkiksi Lotta Mattila näytti myös tehneen oman Sateenkaarirobinsoninsa (Projektioita ja suhdelukuja -blogikirjoitus, 26.1.2021).

Kuva 2: Sateenkaarirobinson eli Robinsonin projektiossa ja ETRS89-TM35FIN -tasokoordinaatistossa esitettyjen Suomen kuntien (Tilastokeskuksen kuntaraja-aineisto vuodelta 2020) pinta-alaerot.

 

Sateenkaarirobinsonista kömmähdyksiin, kömmähdyksistä lopputulokseen

Palasin toisen kurssikerran tehtävien pariin luentoa seuraavana päivänä, ja epäonnekseni huomasin pysyviksi muuttamattomieni karttatasojen attribuuttitaulujen tyhjentyneen, mikä sekoitti koko työn. QGIS-ohjelma voi kuitenkin kadottaa tietoja myös kesken karttatyöskentelyn, kuten oli käynyt Lotta Puodinkedolle (2. kurssikerta: Toimintojen kertausta -blogikirjoitus, 21.1.2021) ja Amanda Salmensuulle (2. kurssikerta: Vääristäviä projektioita -blogikirjoitus, 29.1.2021). Toisen kurssikerran tehtävien tarkoituksena oli oppia käyttämään QGIS-ohjelmaa jouhevammin ja luontevammin toistojen kautta, ja toistoa totisesti tuli: aloitin projektiovertailun suosiolla alusta. Olin varsin yllättynyt muistaessani kaikki varsinaisen karttatehtävän vaiheet helposti ilman ohjeiden tai luentovideon apua. Päätin seurata jo tallaamaani polkua ja valitsin jälleen visualisoitavakseni Robinsonin projektion aikoen tehdä koropleettikartan kerralla loppuun tietojen katoamisen välttämiseksi. Lienee selvää, etten luennon aikana ollut oikein ymmärtänyt, miten tasojen tallentaminen käytännössä tapahtuu.

Kuten jo todettua, Pohjois-Suomen pinta-alojen erot ovat suurempia kuin Etelä-Suomen. Kuntien pinta-alaerot muuttuvat vyöhykkeittäin lähes suorien linjojen linjojen mukaisesti läpi Suomen. Sateenkaarirobinsonissani olin käyttänyt vyöhykkeisyyden korostamiseksi kahdeksaa luokkaa, joiden värit erottuivat varsin hyvin toisistaan skaalan edetessä kylmästä sinisestä lämpimään punaiseen. Lopullisessa karttatuotoksessani tyydyin kuitenkin “vain” kuuteen luokkaan, ja vaihdoin hauskat ja mielenkiintoiset värit keltaisen ja oranssin kautta kulkevaan valkopunavärigradienttiin (kuva 3). Sävyihin liittyvien konnotaatioiden ja huomiovärien käytön vuoksi kartan katsoja huomaa heti ensivilkaisulla pohjoisessa esiintyvän jotakin ilmiötä voimakkaasti – ja mahdollisesti ongelmallisesti. Luokkien esittäminen kartalla olisi ollut epäselvempää, mikäli keltaisen ja oranssin sävyjä olisi ollut enemmän. Toisaalta liian harvat luokat olisivat jättäneet pinta-alamuutosten vyöhykkeisyyttä enemmän piiloon.

Kuva 3: Suomen kuntien pinta-alojen moninkertaisuus Robinsonin projektion ja ETRS89-TM35FIN -tasokoordinaatiston välillä. Kartta esitetty tasokoordinaatistossa Tilastokeskuksen vuoden 2020 kuntarajojen mukaan.

Kartan legendan lisääminen QGIS-ohjelmalla oli varsin suoraviivainen prosessi, sillä ohjelma mutkattomasti löysi kartalle valmiit selitteet, jotka se lisäsi samaan linjaan täysin yhtenevin muotoiluin. Huonoja puolia kuitenkin mielestäni olivat rajatut muokkausvapaudet: esimerkiksi vaikka kaikkien selitteiden keskinäisiä rivivälejä voi muokata, ei välien muutos onnistu vain kahden selitteen välillä. Tämä jättää legendan kohteiden ryhmittelyn lähinnä haaveeksi, ellei käyttäjä lisää useampaa legendaa. Pinta-alaeroja kuvaavassa kartassani oli onneksi vain yhdenlaisia selitteitä, jolloin ryhmittelyä ei tarvittu. QGIS myös tekee joistain legendan toiminnoista hieman hämmentäviä: muun muassa legendan otsikon käsittely osoittautui epämääräiseksi toimenpiteeksi sen helppoudesta huolimatta. Etenkin otsikoinnin kohdalla suosisin viime syksynä Tiedon esittäminen maantieteessä -kurssilla käytettyä CorelDRAW-ohjelmaa, joka antaa käyttäjänsä kirjoittaa legendaotsikot normaalin tekstin tavoin. QGIS- ja CorelDRAW -ohjelmien legendatoimintoihin on kiinnittänyt huomiota myös Tapio Turpeinen blogikirjoituksessaan Kurssikerta 1: tutustumista QGIS-sovellukseen (Tapion kurssiblogi, 21.1.2021).

Jälkikäteen tulin ajatelleeksi voineeni muuttaa pinta-alaeroja kuvaavat luvut prosenteiksi yksinkertaisella laskutoimenpiteellä. En ollut tullut moista edes huomioineeksi kartan tekemisen yhteydessä, minkä seurauksena legendaan jäivät hieman epäselvästi alueiden moninkertaisuudet. Prosentteja olisi ollut vaivattomampi tulkita: esimerkiksi 118% suurempi alue on helpommin ymmärrettävissä kuin 1,18-kertainen alue. En kuitenkaan jaksanut enää lähteä arvoja muuntamaan harjoituksen päätarkoituksen jo täytyttyä.

 


LÄHTEET

Mattila, L.: Projektioita ja suhdelukuja, Lotta Mattilan blogi, 26.1.2021 (viitattu 31.1.2021.
<https://blogs.helsinki.fi/lottmatt/2021/01/26/projektioita-ja-suhdelukuja/

Puodinketo, L.: 2. kurssikerta: Toimintojen kertausta, Lotan blogi, 21.1.2021 (viitattu 1.2.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/lottapuo/2021/01/27/2-kurssikerta-toimintojen-kertausta/>

Salmensuu, A.: 2. kurssikerta: Vääristäviä projektioita, Salmeama’s Blog, 29.1.2021 (viitattu 1.2.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/salmeama/2021/01/29/2-kurssikerta-vaaristavia-projektioita/>

Tilastokeskus: Kunnat 2020 -aineisto, WFS-rajapinta (viitattu 26.1.2021).

Turpeinen, T.: Kurssikerta 1: tutustumista QGIS-sovellukseen, Tapion kurssiblogi, 21.1.2021 (viitattu 31.1.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/tapiotur/2021/01/21/kurssikerta-1/