Veritimanteista keskivirtaamiin

Tämän viikon teemana oli tietojen yhdistäminen eri tietokannoista/tiedostoista. Tässä pääsikin jo kunnolla akateemisen askartelun pariin, kun sai yhdistellä tietoja taulukoista ja aineistoista toiseen. Lämmittelyksi oli tarjolla perustietoja Afrikan valtioista höystettynä internetin ja Facebookin käyttäjämäärillä sekä erilliset tiedot konfliktialueista, öljykentistä ja timanttikaivoksista. Näitä tietoja tarkemmin analysoimalla voisi saada kiinnostavia tuloksia luonnonvarojen vaikutuksista alueella tapahtuviin konflikteihin, niiden määrään ja kestoon.

Äkkiseltään voisi ajatella, että öljyn ja timanttien kaltaiset luonnonvarat toisivat valtiolle vaurautta ja vakautta. Näin varmaan joissain tapauksissa onkin, mutta esimerkiksi Sierra Leonen sisällissodan merkittävänä tekijänä on ollut alueen timanttikaivokset. Ei välttämättä niinkään suoraan taistelujen kohteena, vaan monitahoisten yhteiskunnallisten, sosiaalisten ja taloudellisten vaikutusten kautta (Dupuy & Malmin Binnigsbo 2007). Timantit mahdollistavat niin yksittäisen ihmisen nopean vaurastumisen kuin sotilaallisten toimien rahoittamisen, mikä epäilemättä altistaa niin paikallisille kuin laajemille konflikteille. Luonnonvarojen ja konfliktien keston välillä on myös havaittu olevan selkeä yhteys (Raleigh & Hegre 2005).

Internetin ja sosiaalisen median vaikutuksesta konfliktien syntyyn tai leviämiseen voisi myös löytyä kiinnostavia yhteyksiä. Ainakin ns. Arabikevään kansannousujen yhteydessä vuonna 2011 internetissä ja sosiaalisessa mediassa välitetyillä tiedoilla ja videoilla oli merkittävä rooli.  Sosiaalisen median kanavat kun eivät ole perinteisten medioiden tapaan vallanpitäjien hallittavissa (Heikkinen 2015).

– – –

Toisena tehtävänä oli laatia tulvaindeksikartta Suomen valuma-alueista. Tätä jumppasin pääosin itsenäisesti. Aika kului kuin siivillä, kun laskeskelin järvisyysprosentteja ja yleistä tulvaindeksiä. Hauskana kuriositeettina mainittakoon Jänisjoen valuma-alueelle tullut huikea, lähes 500 %:n järvisyys. Pienen salapoliisityön jälkeen selvisi, että Laatokan geometria leikkasi hitusen yhdestä nurkasta ko. valuma-alueen geometriaa (kuva 1), jolloin laskutoimituksessa käytetty intersect-funktio laski Laatokan mukaan järvipinta-alaan. Tästä selvittiin onneksi pienellä geometrian fiksausoperaatiolla.

Kuva 1. Jänisjoen valuma-alueen geometria leikkaa Laatokan geometriaa.

 

 

 

 

 

 

Eniten päänvaivaa aiheutti kylläkin tehtävänannon histogrammi järvien pinta-alan osuudesta, joka oli tarkoitus liittää tulvaindeksikarttaan. En kertakaikkiaan ymmärtänyt, miten sellaisen olisi saanut tehtyä järkevästi ja etenkään niin, että se olisi ollut informatiivinen. Ville Väisänen (2021) oli kiertänyt haasteen käyttämällä järvisyysprosenttiin suhteutettuja ympyröitä, ja totesinkin tämän parhaaksi kompromissiksi, jos nämä kaksi asiaa pitäisi esittää samassa kartassa (kuva 2). Harjoitusmielessä tein myös oman visualisoinnin pelkästä järvisyysprosentista (kuva 3.)

Kuva 2. Valuma-alueiden tulvaindeksi laskettuna keskiylivirtaaman (MHQ) ja keskivirtaaman (MQ) suhteena. Lisäksi järvien osuus valuma-alueen pinta-alasta (järvisyys, %).

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva 3. Järvien osuus valuma-alueiden pinta-alasta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Näiden karttojen perusteella suurimmat tulvaindeksit (eli keskiylivirtaaman suhde keskivirtaamaan) ovat rannikon pienillä valuma-alueilla, joilla järviä on vähän. Pieni valuma-alue jo itsessään tasaa virtaamia vähän, järvet puolestaan toimivat eräänlaisina tulva-altaina keräten vettä ja siten hidastaen vesien valumista jokiin esimerkiksi keväällä lumien sulaessa. Myös maankäyttö vaikuttaa alueen tulvaherkkyyteen: rannikon maatalousalueet nopeuttavat todennäköisesti vesien valuntaa jokiin. Lisäksi Pohjanmaalla tulvaindeksiä kasvattavat luultavasti ojitetut suot, jotka eivät pidätä vettä samalla tavoin kuin luonnontilaiset suot. Pohjanmaan jokien virtaussuunta on pääosin kaakosta luoteeseen, jolloin lumet sulavat todennäköisesti aiemmin etelämpänä yläjuoksulla, mikä lisää tulvariskiä. Lapissa puolestaan Tornionjoen ja Kemijoen valuma-alueet ovat hyvin laajoja ja keräävät siis suuria vesimassoja etenkin keväisin. Lisäksi näillä alueilla on talvisin paljon lunta, joka saattaa sulaa keväällä hyvinkin lyhyessä ajassa, jolloin tulvien todennäköisyys kasvaa.

 

PS. Hollywoodin versio timanteista ja konflikteista:

Lähteet:

Dupuy, K. & Malmin Binningsbø, H. (2007). Power-sharing and Peace-building in Sierra Leone Power-sharing Agreements, Negotiations and Peace Processes. Center for the Study of Civil War, Oslo (CSCW),

Heikkinen, S. (2015). <https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/10/08/arabikevat-muutti-maailmaa-2011-taustalla-satojen-vuosien-historia>. Viitattu 3.2.2021.

Raleigh, C. & Hegre, H. (2005). Introducing ACLED: An Armed Conflict Location and Event Dataset Clionadh Raleigh Håvard Hegre Centre for the Study of Civil War International Peace Research Institute, Oslo Paper presented to the Conference on “Disaggregating the Study of Civil War and Transnational Violence”, University of California Institute of Global Conflict and Cooperation, San Diego, CA, 7–8 March 2005.

Väisänen, V. (2021). Kurssiblogi <https://blogs.helsinki.fi/villvais/> . Viitattu 3.2.2021.

 

 

5 kommenttia artikkeliin ”Veritimanteista keskivirtaamiin”

  1. Paluuviite: MAA-202 -KURSSIBLOGI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.