The Final Countdown

Viimeisellä kurssikerralla työskenneltiin itsenäisesti omien aineistojen parissa. Aineistot ja tehtävän sai valita itse, joten päätin suunnata Keski-Suomen ja Pirkamaan rajamaille, Isojärven kansallispuistoon. Metsähallituksen Luontopalvelut on julkaissut Paikkatietohakemistossa (2021) rajapintapalvelun, josta voi käydä tutkimassa tai lataamassa Luontopalvelujen hallinnassa olevien luonnonsuojelualueiden luontotietoja. Aineisto muodostuu aluemuotoisista kohteista, ns. biotooppikuvioista, jotka muodostavat yhtenäisen kuvioverkon (Metsähallitus 2019).

En ole käyttänyt kovin paljon aineistoja rajapintojen kautta etenkään QGIS:lla, mutta aiemmat kokemukset ovat erittäin positiivisia. Niinpä hämmennys oli suuri, kun aineiston avaaminen ei tahtonut onnistua sitten millään. Rajapintapalvelussa oli lisäksi kaksi erilaista rajapintaa, WFS ja Esri REST. Näistä sain lopulta WFS:n kautta aineiston QGIS:n kartalle näkyviin. Jostain syystä aineiston käyttö oli kuitenkin niin tahmeaa, ettei edes attribuuttitaulua saanut auki, ja useamman (sadan) kohteen valinta kartalta hyydytti välillä koko ohjelman. Keksin, että jospa tallennan tarvitsemani alueen kuviot itselleni shapefileksi, ja teen tehtävän sillä. Muuten hyvä idea, mutta aineiston tallentaminen ei onnistunut, vaan tallennusoperaatio jäi pyörimään johonkin loputtomaan luuppiin ja oli pakko sulkea QGIS väkivalloin.

Lopulta päätin kokeilla, miten aineisto käyttäytyy ArcGIS Prossa. Tässä taas haasteena oli se, että minulla ei ollut aavistustakaan, miten Prossa saadaan rajapintayhteys muodostettua. Erinäisten vaiheiden jälkeen aineisto putkahti varsin nätisti kartalle ja sain myös tallennettua kaipaamani Isojärven kansallispuiston biotooppikuviot. Kävin vielä höysteeksi hakemassa SYKEn avoimista aineistoista valtion suojelualueiden rajaukset visualisointia varten.

Isojärven alue on minulle sattuneesta syystä melko tuttua, joten tiesin että alueella on korkeuseroja ihan mukavasti. Siksi halusin tehdä vielä korkeusmallin rinnevarjostuksien ja korkeuskäyrien kera. Tätä varten tarvittiin vielä Paitulin latauspalvelusta Maanmittauslaitoksen (MML) 2 m korkeusmalli sekä visualisointiin peruskarttalehtiä.

Päästyäni vihdoin tutkimaan itse aineistoa päätin visualisoida biotooppiaineistosta kansallispuiston metsätyyppejä (kuva 1) ja puulajisuhteita (kuva 2). Metsätyyppien kohdalla piti aineistosta hakea nimenomaan kivennäismaan kohteet eli jättää suo-, vesi- ja tiealueet visualisoinnista pois. Aineisto itsessään oli suhteellisen yksinkertainen ja helposti työstettävässä muodossa.

Kuva 1. Isojärven kansallispuiston metsätyypit. Aineisto: Maanmittauslaitos 2010 & 2016, Metsähallitus 2021, SYKE 2021.

Metsätyyppikartassa erottuu hyvin puiston keskiosan karumpi ja kallioisempi alue. Tämä näkyy osin myös puuston mäntyvaltaisuutena. Puiston luoteis- ja kaakkoiskulmissa on rehevämpiä lehtomaisia kankaita ja lehtojakin. Alueelle tyypillisesti rehevämmätkin alueet ovat usein kuusivaltaisia eli esimerkiksi lehto ei automaattisesti tarkoita lehtipuuvaltaista puustoa.

Kuva 2. Isojärven kansallispuiston puulajisuhteet. Aineisto: Maanmittauslaitos 2010 & 2016, Metsähallitus 2021, Suomen ympäristökeskus 2021.

Korkeusvaihtelujen visualisoinnissa tuli hyvin kerrattua rinnevarjostuksen ja korkeuskäyrien tekeminen korkeusmallin pohjalta. Alunperin tarkoituksenani oli käyttää 5 m käyrävälillä tehtyä korkeusmallia, mutta koko puiston alueen esittäminen kartalla vaati sellaisen mittakaavan, että kartasta tuli hieman tuhruinen. Siksi tein vielä käyrät 10 m käyrävälillä, mikä toimi visualisoinnissa mielestäni paremmin (kuva 3).

Kuva 3. Isojärven kansallispuiston korkeusvaihtelut. Aineisto: Maanmittauslaitos 2010 & 2016, Suomen ympäristökeskus 202

Korkeusvaihtelukartassa jäi vähän häiritsemään, että ihan koko kartan alueelta ei ole rinnevarjostusta eikä korkeuskäyriä. Tämä johtuu siitä, että en tullut ladanneeksi MML:n korkeusmallia näiltä ruuduilta. Puulaji- ja metsätyyppikartat onnistuivat minusta visuaalisesti ihan kivasti, puulajikarttaan muutin ko. tason hieman läpinäkyväksi, jotta taustalla olevat aineistot hieman näkyisivät läpi. Tämä tosin muutti tason jonkin verran himmeämmäksi verrattuna metsätyyppikarttaan.

Yhteenvetona tästä kurssikerrasta voisi todeta, että aineistojen löytämisen, hakemisen ja lataamisen kanssa sai jumpata ihan huolella. Huomasin, että muillakin oli kulunut aikaa nimenomaan aineistojen etsimiseen. Esimerkiksi Juliana (Häkkilä 2021) oli tehnyt kunnioitettavan määrän taustatyötä aineistojen kanssa. Kun vihdoin sain tallennettua shapefilen Isojärven kansallispuiston kuvioista, tuntui että oltiin jo voiton puolella. Toki visualisointiin saa aina uppoamaan aikaa: kartan ulkoasua kun voisi helposti jäädä hieromaan loputtomiin.

Muutenkin hyvä ja antoisa kurssi! Myös itselleni asettama tavoite täyttyi eli pääsin askartelemaan QGIS:n kanssa koko rahan edestä 😊

Lähteet:

Häkkilä, J. 2021. Kurssiblogi. https://blogs.helsinki.fi/julihakk/ Viitattu 3.3.2021.

Maanmittauslaitos 2010. Peruskarttalehdet ilman korkeuskäyriä. Ladattu 2.3.2021 Paitulin latauspalvelusta <https://paituli.csc.fi/download.html> .

Maanmittauslaitos 2016. Korkeusmalli 2 m x 2 m. Ladattu 2.3.2021 Paitulin latauspalvelusta <https://paituli.csc.fi/download.html>.

Metsähallitus 2019. Valtion suojelualueiden biotooppikuviot, tietotuoteseloste. https://www.metsa.fi/wp-content/uploads/2020/09/Valtion_suojelualueiden_biotooppikuviot.pdf. Viitattu 2.3.2021

Paikkatietohakemisto 2021. Valtion suojelualueiden biotooppikuviot. https://www.paikkatietohakemisto.fi/geonetwork/srv/fin/catalog.search#/metadata/e3aa7b2a-e6e2-45dc-a29a-b64bcf2aba9f. Ladattu 2.3.2021

Suomen ympäristökeskus 2021. Ladattavat paikkatietoaineistot, valtion luonnonsuojelualueet. https://www.syke.fi/fi-FI/Avoin_tieto/Paikkatietoaineistot/Ladattavat_paikkatietoaineistot. Ladattu 2.3.2021.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.