Kurssikerta 3: Liitettyjen tietokantojen tulva

Jälleen yksi maanantai-aamu takana MapInfo-aherrusta/ahdistusta. Ohjelman logiikan epäloogisuus aiheuttaa kylmiä väreitä. Tänä kolmantena kertana tutustuimme tietokantaliitoksiin ja eri tapoihin tehdä liitoksia. Kurssikerran selkein tarkoitus on antaa eräänlainen valmius käsittelemään netistä saatavia paikkatietoaineistoja, jotka käsittelevät samaa aluetta, mutta tiedot ovat eri tietokannoissa. Näin ollen on elintärkeää osata yhdistää tietokantoja, jotta ohjelmistolla voi joskus tuottaakin jotain muuta kuin turhautumusta ja kofeiininärästystä. Epälogisuus voidaan jättää tässä vaiheessa GIS-laboratorion sähkönkatkuiseen bittiavaruuteen ja keskittyä itse tehtävään. Harjoituksena teimme tietokantaliitoksia Afrikan internetkäyttäjistä (IWS 2013), timanttikaivoksista, öljylähteistä ja konflikteista (PRIO 2013). Tämän kaltaisilla liitoksilla voisi tarkastella esimerkiksi konfliktien alkamisvuosien liittymistä öljylähteiden ja timanttikaivosten löytymisvuosien välillä, sekä millä alueilla on selkeitä poikkeuksia konfliktien ja luonnonvarojen löytymisen välillä. Lisäksi öljynporauksen ja timanttikaivosten tuottavuuslukujen ja internet-käyttäjien määrän välisestä korrelaatiosta voisi nähdä jakautuuko teollisuuden voitot tavallisen kansan keskuuteen vai jäävätkö voitot kleptokratian rattaisiin. Harjoitustyön tietokantaliitokset visualisoitiin Afrikan pohjakartalle (Map Library 2013), mutta valitettavasti en tallentanut kyseistä karttaa. Työkurssikerran lopullisena tehtävänä oli kartta Suomen valuma-alueiden tulvaindekseistä ja järvisyydestä (Suomen Ympäristökeskus 2013). Tulvaindeksi on keskiylivirtaaman ja keskialivirtaaman suhde toisiinsa, toisin sanoen jos tulvii niin kuinka monikertainen määrä normaali virtaamaan nähtynä tulvii joen vallien yli ja tulee kyläilemään eteiseen. Järvisyys on suhdeluku, joka kertoo kuinka monta prosenttia järvet vievät jonkin alueen pinta-alasta.

Kuvassa 1 näkyy kyseinen kartta. Maallikon silmin tarkasteltuna kartasta voidaan nähdä että korkeimmat tulvaindeksin alueet ovat rannikolla ja näillä alueilla ei ole järin suurta järvisyysprosenttia. Maallikon aivot raksuttavat tässä vaiheessa kiivaasti ja toivottavasti näkevät tietynlaisen riippuvuuden tulvien intensiteetin ja järvien määrän välillä. Järvet toimivat loistavina vesivarastoina, jolloin tulvan sattuessa järven pinta nousee hieman, eikä virtaava vesi siten murra joen reunavalleja ja tunkeudu uusille alueille. Kuten Aliisa Priha kirjoittaa blogissaan “Järvet siis toimivat altaina, jotka tasaavat tulvahuippuja varastoimalla sadevesiä ja vähentävät joille rankkasateista ja jäiden sulamisesta aiheutuvaa kuormitusta.” Myös jossain alhaisen järvisyyden alueilla on alhainen tulvaindeksi. Tämä johtuu luultavimmin joko jokien vähäisyydestä, niiden pienestä virtaamasta tai soiden lukumäärästä. Nämä voivat tietysti vaikuttaa yhdessä. Suot, järvien tapaan, ovat loistavia vesivarastoja ja näin luonnollisia tulvasuojelun muotoja. Lisäksi jokien pieni lukumäärä ja etenkin pieni virtaama viittaavat vähäsateiseen alueeseen, jolloin tulvahuiput jäävät luonnollisesti pieniksi. Toisaalta jos suurella alueella on vain yksi pieni joki ja sattuu laaja-alainen rankkasadekausi niin tämän yksittäisen joen virtaama voi kasvaa hurjasti. Näiden lisäksi ihmisen vaikutus voi lisätä tai vähentää tulvia, yleensä ihmisen toiminta lisää tulvia. Monia jokia oikaistaan ja pohjat ruopataan, jotta saadaan vallattua uutta maata maataloutta tai muuta rakentamista varten tai kastelun tehostamiseksi. Joen oikominen lisää joen virtaamaa ja virtausnopeutta, sillä hidastavat mutkat jäävät joen ulkopuolelle ja joen pituus lyhenee, jolloin sama määrä vettä virtaa lyhyemmässä joessa nopeammin kuin ennen. Jos joen reunavalleja ei vahvisteta riittävästi, tälläisen joen tulvariski sekä tulvaindeksi on korkea.

 

Kuva 1. Kartta suomen valuma-alueista, niiden tulvaindekseistä ja järvisyydestä. Kartasta on nähtävillä tulvaindeksin olevan suurin rannikkoseudulla ja etenkin pienen järvisyyden alueilla. Järvet toimivat hyvinä vesivarastoina ja siten myös tulvasuojelunmuotona. Soiden vaikutusta kartassa ei näy, mutta esimerkiksi Lapissa se vaikuttaa varmasti. Toinen syy korkeaan tulvaindeksiin voi olla myös ihmisen ansiota, sillä joenmuokkaus kuten oikominen ja ruoppaus yleensä lisäävät virtaamaa ja siten mahdollisuutta suurempaan tulvaan. ( Suomen Ympäristökeskus 2013)

Lähteet

Map Library (2013) Afrikan pohjakartta:  <http://www.maplibrary.org/stacks/Africa/index.php> Viitattu 04.02.2013

IWS (2012) Afrikan väestö-ja internetkäyttäjätiedot.  <http://www.internetworldstats.com/stats1.htm> Viitattu 04.02.2013

Priha, A. (2013) Kurssikerta 3, timantteja ja tulvahuippuja, Aliisan paikkatietoblogi <https://blogs.helsinki.fi/apriha/> Viitattu 04.02.2013

PRIO (2013) The Peace Research Institute Oslo, <http://www.prio.no/> Viitattu 04.02.2013

a) Diamond Resources: <http://www.prio.no/Data/Geographical-and-Resource-Datasets/Diamond-Resources/>

b) Petroleum Dataset: <http://www.prio.no/Data/Geographical-and-Resource-Datasets/Petroleum-Dataset/>

c) Conflict Site: <http://www.prio.no/Data/Armed-Conflict/Conflict-Site/>

Suomen Ympäristökeskus (2013) Valuma-alueet: Syken Oiva-tietokanta <http://wwwp2.ymparisto.fi/scripts/paikkatieto.asp> Viitattu 04.02.2013

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *