Helsingin yliopisto
MAA202-kurssin kuudes harjoituskerta, sen tehtävät ja blogikirjoitus
Kurssin kuudennella viikolla pääsimme QGIS:n ohella kokeilemaan Epicollect5-sovellusta, jonka avulla tuotimme omaa paikkatietoa maastossa alueiden turvallisuuteen ja viihtyisyyteen liittyen. Opettelimme myös uusien toimintojen käyttöä QGIS:ssä sekä eri tyyppisten aineistojen tuontia ohjelmaan. Viikon Epicollect5-harjoitus oli mukavaa vaihtelua tietokoneen ääressä istumiselle ja se havainnollisti myös hienosti, miten helppoa oman paikkatietoaineiston tuottaminen voi parhaimmillaan olla.
Epicollect5-sovellusta hyödyntävässä harjoituksessa saimme tehtäväksi merkitä ominaisuustietoa valitsemistamme paikoista kampuksen lähellä. Tunnin mittaisen maastossa liikkumisen jälkeen yhdistimme ryhmän jäsenten havainnot yhteen tiedostoon kartalle, jolle merkityistä pisteistä interpoloimme QGIS:ssä kartan kampuksen lähialueiden turvallisuudesta (kuva 1).
Kuva 1. Kumpulan kampuksen lähialueen turvallisuus. Siniset alueet mielletään turvallisina, punaiset turvattomina.
Tehtävässä oli mielenkiintoista nähdä, miten suuri osa tekemistämme havainnoista kohdistuivat samoihin paikkoihin, jotka koettiin turvattomiksi. Esimerkiksi Kumpulan kampuksen bussipysäkin ympäristö sisälsi noin puolet koko ryhmämme havainnoista.
Kurssikerran toisessa tehtävässä muodostimme omanlaisia karttoja hasardeista. Harjoittelimme erilaisten aineistojen tuomista QGIS:iin, mikä onnistui omalla kohdallani hyvin näppärästi, kun onnistuin lyhyen pohdinnan ja kaverin avun jälkeen valitsemaan oikeat asetukset kullekin tiedostotyypille.
Päätin tuottaa karttoja kolmesta eri hasardityypistä: meteoriittien törmäyksistä, maanjäristyksistä sekä tulivuorenpurkauksista. Meteoriittien törmäyksiä käsittelevästä aineistosta koin mieluisimmaksi tarkastella niiden kokoa painon mukaan. Aiheesta tuotetussa kartassa (kuva 2) totesin parhaaksi visualisoinniksi käyttää erilaisten värikoodien sijaan pisteiden kokoeroja kuvastamaan meteoriitin painoa. Opettamistarkoituksessa koen mielenkiintoisimmaksi esittää kysymyksen, jonka vastaus ei suoraan näy kartalta. Kysymykseni kuuluisikin: Minne maapallolla on osunut eniten meteoriitteja? Kartalta löytyy merkinnät tunnetuista meteoriittien törmäyksistä, joiden perusteella vastaukseksi voisi helposti päätellä Pohjois-Amerikan tai Euroopan. Tosiasiassa meteoriittien törmäykset eivät noudata tällaista kuviota, vaan kyseisillä rikkaammilla ja paremmin tutkituilla alueilla on yksinkertaisesti tehty onnistuneemmin työtä meteoriittien löytämiseksi.
Kuva 2. Meteoriittien törmäykset painon mukaan luokiteltuna.
Suuria maanjäristyksiä kuvaavassa kartassa (kuva 3) hyödynnetään niin ikään pistekokoa esittämään järistysten voimakkuutta. Kuvaa voisi hyödyntää opetustarkoituksessa parhaiten esittämällä sen rinnalla karttaa litosfäärilaattojen rajoista (kuva 4), jolloin kartan lukija voisi nähdä suurten maanjäristysten ja litosfäärilaattojen reuna-alueiden välisen yhteyden.
Kuva 3. Yli 5,5 magnitudin maanjäristykset 1982-2023 luokiteltuna järistyksen voimakkuuden mukaan.
Kuva 4. National Geographicin opetuskuva [1], johon on merkitty litosfäärilaattojen rajat. Litosfäärilaattojen rajoilla voidaan todeta olevan yhteys suurten maanjäristysten esiintymisalueisiin.
Tiedon tulivuortenpurkauksista maanjäristyksiin yhdistävä kartta (kuva 5) korostaa edellisten kuvien tavoin litosfäärilaattojen reunavyöhykkeiden merkitystä hasardien esiintymiseen. Kartasta voidaan tulkita, että tulivuorenpurkauksia esiintyy pitkälti samoilla alueilla kuin maanjäristyksiä eli litosfäärilaattojen reunavyöhykkeillä. Samanlaiseen tulokseen omista kartoistaan päätyi myös Anna Liljefors, joka kuvaa ilmiötä kuudennen viikon blogissaan [2] hienolla interpoloidulla kartalla maanjäristysten esiintymisalueista. Ilmiöiden yhteyden toistuva esittäminen kartalla todennäköisesti auttaisi opetuskäytössä oppilaita muistamaan, missä niitä ilmenee.
Kuva 5. Kartta tulivuortenpurkauksien ja suurten maanjäristyksien sijoittumisesta.
Luomieni karttojen luettavuutta parantaisi huomattavasti Joel Schülen viidennen kurssikerran blogista [3] löytämäni oivallus, jossa hän on tehnyt kartan legendan taustasta läpinäkyvän. Tätä tekniikkaa hyödyntämällä voisin välttää oleellisten pisteiden peittymisen selitteen alle ja samalla parantaa kartan informatiivisuutta.
Lähteet:
[1] Kuva 4. National Geographic. Plate Boundaries. (Viitattu 25.2.2023)
url: https://education.nationalgeographic.org/resource/plate-boundaries/
[2] Liljefors, A. Harjoitus 6. (Viitattu 26.2.2023)
url: https://blogs.helsinki.fi/annalilj/2023/02/22/harjoitus-6/
[3] Schüle, J. Viikko 5. (Viitattu 26.2.2023)
url: https://blogs.helsinki.fi/jschule/2023/02/20/viikko-5/