Kolmannella kurssikerralla harjoiteltiin eri tietokantojen tuomista ja yhdistelemistä MapInfolla. Ensimmäinen puolisko tunnista meni taas perustoimintoja harjoitellessa Artun ohjeistuksella, yksikin harhakatse muualle niin hyvin todennäköisesti putosi kärryiltä. Ihan hyvin kuitenkin pysyin perässä.

Teimme siis koropleettikartan (kuva 1), jossa on esitettynä Suomen valuma-alueet, niiden tulvaindeksi ja järvisyysprosentti. Aluksi karttaa vilkaistessa ihmettelin sen muotoa, kunnes muistin, että kartalla näkyy valuma-alueet, jotka eivät noudata valtion rajoja. Kartan värit kuvaavat tulvaindeksiä eli alueen virtaaman vaihtelua. Tulvaindeksi saatiin jakamalla alueen keskiylivirtaama keskialivirtaamalla. Mitä tummempi väri, sitä suurempi tulvimisriski. Siniset palkit kartalla esittävät järvisyysprosenttia. Järvisyysprosenttia emme laskeneet itse, joten en ollut aivan varma mitä se tarkoitti. Epäilin sen kuvaavan järviä suhteutettuna valuma-alueen pinta-alaan, ja Sonja Koivisto olikin selvittänyt tämän blogissaan: ”Järvisyysprosentti jää käsitteen tasolla niin ikään hieman hämäräksi. Voisin kuvitella sen tarkoittavan järvien pinta-alaa suhteutettuna kokonaispinta-alaan. Vahvistuksen tähän sain Tieteen termipankista: tarkemmin vielä valuma-alueen pinta-alaan.”

Kuva 1 Suomen tulvaindeksi ja järvisyys esitetty valuma-alueittain

Kartan tummimmat eli tulvaherkimmät alueet sijaitsevat Länsi-Suomessa Pohjanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla. Tulvaindeksin ja järvisyysprosentin välillä voi huomata yhteyden, siellä missä on enemmän järvipinta-alaa, on pienempi tulvaindeksi. Pohjanmaalla on vähän järviä, mutta jokia paljon, ja kun vesiä tasaavia ja varastoivia järviä ei ole, tulviminen on herkempää. Maaston muodot ja maankäyttö lisäävät tulvimisriskiä. Keväisin lumien sulaessa tulvariski on suuri, kun jokiin syntyy jääpatoja ja sulaminen on muutenkin nopeaa. (Syke 2013)

Kartan mukaan Keski- ja Itä-Suomessa eli Järvi-Suomen alueella tulvariski on pieni, tulvaindeksi on vain 0-20. Tällä valuma-alueella sijaitsevat suuret vesistöt; Päijänne ja Saimaa, jotka pidättelevät vettä ja vähentävät näin tulvimista.

Tulvaindeksin suurimassa luokassa on vain yksi valuma-alue, tämä sijaitsee Turun alueella. Valuma-alueen poikki virtaa Aurajoki. Tulvaindeksi laskettiin jakamalla keskiylivirtaama keskialivirtaamalla, ehkä siellä näiden kahden arvon ero on niin suuri, että indeksiarvoksi tulee suuri luku. Tietoa tähän löytyikin Arttu Paarlahden Pak-tiedoitusblogista. Paarlahti kirjoittaa, että indeksillä saadaan selville, kuinka moninkertainen tulvahuippu on verrattuna kuivimpaan aikaan. Aurajoen valuma-alueella ero on siis suuri.

Kartan visuaalisuudesta sen verran, että kahden tummimman muuttujan eroa ei kartalla helposti huomaa. Kartantekovaiheessa en huomannut tätä, mutta nyt karttaa tarkastellessa huomaa, että etenkin valuma-alue etelässä Turun seuduilla, jossa on suurin tulvaindeksin, ei erotu riittävästi. Tätä olisi voinut korostaa jollain eri sävyisellä värillä kuten Marika Sarkkinen omalla kartallaan. Vaalensin hieman rantaviivan ja valuma-alueiden rajojen värejä, mielestäni kartalla esitytettävien muuttujien värit pääsevät näin paremmin esille. Väritys on mielestäni onnistunut vesiaiheista karttaa kuvaamaan. Ylimääräiset kehykset kartan ympärillä häiritsevät minua ja yritinkin saada niitä pois – huonolla onnella – sillä siksi MapInfo sekosi ensimmäistä karttaa tehdessäni.

-Tuuli

Lähteet:

Koivisto, S. Tietokantojen käsittelyä. (2017). https://blogs.helsinki.fi/kosokoso/2017/02/01/tietokantojen-kasittelya/ luettu 6.2.2017

Paarlahti, A. Tulvaindeksi. (2017). https://blogs.helsinki.fi/pak-2017/2017/02/02/tulvaindeksi/ luettu 14.2.2017

Sarkkinen, M. Luento 3: Datan käsittely. (2017). https://blogs.helsinki.fi/macsarkk/2017/02/04/luento-3-datan-kasittely/ luettu 7.2.2017

Tulvien esiintyminen. Suomen ympäristökeskus SYKE. (2013).  http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vesi/Tulviin_varautuminen/Olenko_tulvariskialueella/Tulvien_esiintyminen luettu 6.2.2017