Cheek on voittaja

“Think and grow rich” (self-help-guru Napoleon Hill, 1937)

Jos otetaan vähän sosiologisia vapauksia, niin JippiKayJei (yllä) oikeastaan kertoo kaiken mitä tarvitaan Cheek-ilmiön ja samalla suomalaisen yhteiskunnan nykytilan tulkintaan. Kyse on voittamisesta (winning). Ei ole sattumaa että Cheek on Suomen suosituinta musiikkia samalla kun Kokoomus on Suomen suurin puolue. Niitä nimittäin yhdistää ajatus siitä, että jos vain päättää olla “voittaja”, on sitä. Pekka Himasen sanoin: “Suomessa on henkinen kestävyysvaje.” Materiaalinen kestävyysvaje on toissijainen, koska se ratkeaisi jos kaikki vain ymmärtäisivät että olemme voittajia.

“Get rich or die tryin'” (50 Cent, 2003)

Ei myöskään ole sattumaa että JippiKayJei-videossa “voittamista” lähestytään urheilun kautta, koska se on tavallisin voittamisen metafora. Urheilukin on kuitenkin omaksunut voittamisen ideologian sen uudessa muodossa. Ennen urheiluvoittajia pidettiin synnynnäisinä lahjakkuuksina, poikkeusyksilöinä tai ainakin ahkerimpina harjoittelijoina, nykyään urheilussa voittamisen sanotaan kumpuavan “voittamisen kulttuurista”, uskosta itseen.

“Tää on niille jotka päättää selvii voittajina” (Cheek, 2010)

Kokoomushan on onnistunut brändäämään itsensä “voittajien puolueena”, jonka kelkkaan hyppäämällä kuka vaan voi olla “voittaja”, vaikkei tienaisi juuri enemmän kuin työkkärirahoilla elävä “syrjäytynyt häviäjä”. Täytyy vain uskoa olevansa voittaja, käyttäytyä kuin voittaja ja näyttää voittajalta. Myöskään Cheekiin uskoakseen ei tarvitse ajaa Bentleyllä kuten Cheek, mutta täytyy uskoa olevansa voittaja. Voittaminen on lohdun ideologia, se väittää että mahdollisuuksien tasa-arvo on jo täällä. Voittaminen on uskonto joka yrittää monopolisoida oman käsityksensä menestyksestä. Jos kritisoit voittajaa, olet vihaaja. Voittajat voittaa, vihaajat vihaa.

“Näyttää olevan lähes kosminen laki, että kun kosmos havaitsee jostain ajatuksesta erityisen innostuneen henkilön tai joukon, se lähettää ympärille aivan erityisen epäinnostuneita ja lannistavia tyyppejä, joiden ainoana viestinä on tulla kertomaan: ‘Ei tule muuten onnistumaan!’ … voi kuitenkin ajatella, että tämä ei ole välttämättä pahantahtoisuutta kosmoksen puolelta, vaan kosmos käy ikään kuin tarkistamassa, onko henkilö tai yhteisö riittävän tosissaan liikkeellä. Sillä jos henkilö tai yhteisö luovuttaa ensimmäisten vastoinkäymisten kohdalla, se tarkoittaa, etteivät he olleet alun perinkään riittävän sitoutuneesti liikkeellä.” (Pekka Himanen, 2013)