Hankkeen väestä Jyrki Kalliokoski, Heini Lehtonen, Reetta Räty ja Janne Saarikivi osallistuivat huhtikuun viimeisellä viikolla FLIN-verkoston (Flerspråkighet i Norden) ja Malmön kaupungin järjestämään konferenssiin ”Nyanländars villkor och lärandemöjligheten i Norden”. Konferenssissa käsiteltiin sitä, miten ns. vastasaapuneet saisi osallistumaan yhteiseen toimintaan kouluissa ja muissa yhteisöissä. Malmö on tällaiselle kokoontumiselle sopiva paikka: opimme kaupungin edustajan avauspuheenvuorosta, että Malmön asukkaista 31 prosenttia on syntynyt ulkomailla ja he edustavat 177:ä kansallisuutta ja puhuvat yli 150:tä kieltä.

Ohjelma koostui plenaariesitelmistä (Gudrun Svensson ja Jim Cummins), vierailuista erilaisiin kielellisesti ja kulttuurisesti moninaisiin kohteisiin sekä työpajoista. Itä-Helsingin uudet Suomen kielet -hanke järjesti työpajan ” Aktionsforskning i en flerspråkig skolmiljö”, joka sai kolmisenkymmentä kiinnostunutta osallistujaa.

Paitsi että konferenssin järjestelyt olivat moitteettoman sujuvat, se tuntui tavallisesti kielitieteellisissä tapahtumissa kiertävästä tutkijasta merkitykselliseltä siksi, että se kokosi yhteen paitsi tutkijoita, myös opettajia, päättäjiä ja muita kielellisesti ja kulttuurisesti moninaisissa yhteisöissä työskenteleviä. Konferenssissa vaihdetut kokemukset ja tiedot olivat monille osallistujille jokapäiväisen työn kannalta tärkeitä.

Järjestäjät olivat panostaneet siihen, että konferenssi ei jää vain yliopiston seinien sisään. Me pääsimme retkelle Rosengårdin lähiössä toimivaan Drömmarnas hus -taloon. Siellä kuulimme esityksiä hankkeista, jotka onnistuneesti ovat osallistaneet maahanmuuttajataustaisia malmöläisiä. Tällainen on esimerkiksi Yalla trappan (http://www.yallatrappan.se/): maahanmuuttajataustaiset aikuiset naiset, jotka muuten helposti jäävät kotiin ja valtakielentaidottomiksi, työllistävät siinä itsensä esimerkiksi toimittamalla lounasruokia lähistön firmoihin tai ompelemalla asiakkaiden tekstiileitä käyttövalmiiksi Ikean tavarataloissa. Esitellyissä hankkeissa toimivaa on se, että osallistujille annetaan mahdollisuus näyttää taitonsa, jotka yhteiskunnassa jäävät piiloon. Taitoja arvostetaan ja niitä kehitetään ammattilaisten kanssa – ja ammattitaito palkitaan oikealla palkalla.

Plenaristit olivat järjestäjiltä nappivalintoja. Sekä Gudrun Svenssonilla (Linnéuniversitetet) että Jim Cumminsilla (University of Ontario) on vuosien kokemus toisen kielen opetuksen ja koulun kielellisen moninaisuuden tutkimuksesta. Kummassakin esityksessä kuultiin vahvoja tutkimukseen pohjautuvia perusteluja sille, miksi kouluissa kannattaisi suosia limittäiskielistä työtapaa; siis sallia kielten rinnakkainen käyttö oppimistavoitteiden saavuttamisessa ja kannustaa siihen.

Molemmissa plenareissa korostettiin oppilaiden aiempien kieli- ja oppimistaitojen sekä transnationaalisen taustan huomioimista kaikessa opetuksessa. Tämä lisää motivaatiota ja parantaa oppimistuloksia. Plenaristit antoivat myös konkreettisia esimerkkejä siitä, miten huomiointi käytännössä tapahtuu. Svensson näytti kokeita ja kirjallisia tehtäviä, joissa sallitaan vastaukset monilla kielillä. Jos opettaja ei ymmärrä kieltä, oppilas voi selittää hänelle suullisesti, mitä kirjoitti omalla kielellään. Juuri tällaista mahdollisuutta vastata esimerkiksi historiankokeessa on alkanut käyttää ainakin yksi meidänkin tutkimushankkeeseemme osallistunut opettaja. Svenssonin mukaan periaatteena on ”att inte stoppa tankeflödet”: oppilas voi aluksi käsitteellistää sisällön sillä kielellä, joka hänestä tuntuu sujuvimmalta. Oppiminen on näin syvällisempää kuin silloin, jos huomio menee sanaston etsimiseen. Käsitteet voi kääntää eri kielille sitten myöhemmin – vaikka yhdessä. Näin kasvaa kaikkien kielitieto.

Cummins taas esitteli projektin, jossa oppilaiden omaa muuttotaustaa käsiteltiin yhdessä lintujen muuttoreittien kanssa. Eräässä toisessa projektissa oppilaat olivat tehneet monikielisiä kirjoja ja saaneet esimerkiksi kirjoittaa omalla kielellään. Eräs osallistujista kuvaa, että projekti antoi hänelle mahdollisuuden näyttää, mitä hän osaa; hän pystyi osallistumaan yhteiseen toimintaan täysipainoisesti. Tällainen vaikutus on ollut nähtävissä myös hankkeemme sessioissa koulussa: kun oppilas, joka ei vielä pysty osallistumaan suomeksi, auttaa muita koristeellisten arabiankielisten aakkosten teossa, hän saa kokemuksen omasta osaamisestaan ja muut näkevät hänet eri valossa.

Työpajassamme kuvasimme kielitiedon kuvausta opetussuunnitelman perusteissa, Janne kertoi Karjalassa ja Sahalinilla toteuttamistaan kielitietoisista yhteisötaide- ja toimintatutkimusprojekteista, ja sitten esittelimme Itä-Helsingin uudet Suomen kielet -hankkeen tavoitteita, toimintaa ja tuloksia. Annoimme osallistujille tehtäväksi pohtia, miten heidän koulussaan tai edustamassaan instituutiossa kielellisen moninaisuuden voisi tehdä näkyvämmäksi. Vastaanotto oli pääosin sama, kuin niin monessa paikassa, jossa viimeisen vuoden aikana olen esitelmöinyt: juuri nyt tarvitaan konkreettisia malleja, jotka auttavat opettajia ja muita toimijoita kohtaamaan moninaisuuden ja hyödyntämään sitä.

”Har man sett Malmö, har man sett världen”, sanotaan. Jos ei eihan koko maailmaa, niin ainakin olemme nähneet huippujalkapalloilija Zlatanin kotitalon Rosengårdin lähiössä.

Konferenssin kotisivut ja muun muassa plenarien diat ovat täällä: https://flersprakighetinorden.wordpress.com/2017/08/14/tips-om-konferens/

Heini Lehtonen

Kuva: Zlatanin kotitalo Rosengårdissa