Tutkielman vaiheet

Huom! Näitä sivuja ei enää päivitetä.

Gradusi valmistuu monen eri vaiheen kautta. On hyvä muistaa, että nämä vaiheet eivät ole selkeästi perättäisiä, vaikka kaikki alkaakin aiheen valinnasta ja päättyy tarkastukseen. Lähes kaikki sillä välillä tapahtuukin sitten enemmän tai vähemmän limittäin: voit palata hetkeksi teorian pariin kesken analyysin, jos jokin havainto johdattaa sinut uusien lähteiden jäljille. Työvaiheiden keskenäinen vaihtelu ja rytmi on työn sujuvuuden kannalta keskeinen asia. Voit käyttää sitä eduksesi vaikeassa kohdassa hyppäämällä johonkin toiseen kohtaan, jotta pääset taas eteenpäin. Huonona päivänä voit myös houkutella itsesi työn pariin siten, että päätät ainoastaan parantaa kieliasua ja tarkistaa lähteiden merkitsemistä ja muita teknisiä seikkoja – ehkä huomaat ”rutiininomaisen” työn tiimellyksessä päässeesi itse asiaan ja pohtivasi sisältöä.

Graduntekijällä on oikeus asianmukaiseen ohjaukseen. Ohjaajan velvollisuutena on osallistua aktiivisesti prosessiin esim. kommentoimalla gradua sen eri vaiheissa; opiskelijan velvollisuutena on pitää kiinni sovituista aikatauluista sekä huomioida ohjaajan kommentit työssään. Ohjaajatapaamisten aikataulut vaikuttavat omalta osaltaan työskentelyrytmiin. Joissakin oppiaineissa on käytössä ohjausopimus, jossa määritellään ohjaajatapaamisten aikataulu ja tapaamisten sisältö. Vaikka muodollista sopimusta ei olisikaan, opiskelija joutuu joka tapauksessa sopimaan yhteisistä pelisäännöistä ohjaajan kanssa. Asioita, joista kannattaa sopia, ovat tapaamisten aikataulu ja tiheys, valmistautuminen kutakin tapaamista varten (esim. kirjoittamalla ja lukemalla tapaamisessa käsiteltävä teksti) ja palautteen saaminen.

Aiheen valinta

Gradun kirjoittaminen alkaa useimmiten aiheen valinnasta. Toiset jatkavat kandidaatintyönsä aiheen piirissä, mutta usein aihe valikoituu vasta seminaarissa, seminaarin teeman mukaiseksi. Gradun aihe voi olla tulevan ohjaajasi ehdottama tai jokin erityinen oman mielenkiinnon kohde, asia jota olet aina halunnut tutkia. Jälkimmäisessä tapauksessa sinun täytyy itse varmistaa gradullesi ohjaaja, joka hyväksyy aiheen. Gradun voi tehdä myös oppiaineesi tutkimushankkeiden osana tai jonkin ulkopuolisen tahon ”tilaamana” toimeksiantona.

Mitä kautta oletkin aiheesi valinnut, se voi aluksi olla vain epämääräinen aavistus, pikemmin kuin selkeä tutkimuskysymys. Aiheen epämääräisyyttä ei tarvitse pelästyä, sillä tutustuessasi siihen paremmin tulet samalla hoitaneeksi kahta gradusi kannalta tärkeää tehtävää. Ensinnäkin kartoitat aihepiiriäsi kokonaisvaltaisesti, kun lähestyt sitä aluksi usealta kantilta. Näin siksi, että olet nyt viimeisiä hetkiä aihepiirisi suhteen maallikko eikä huomiosi välttämättä vielä keskity mihinkään erityiskysymykseen. Toiseksi, tietoa siivilöidessäsi alat kiinnittää huomiota joihinkin seikkoihin enemmän kuin toisiin. Asiat jotka kiinnittävät huomiotasi ovat johtolankoja, joiden avulla pääset tutkimuskysymystesi jäljille. Aihepiirisi kartalle piirtyvien ääriviivojen avulla kokonaisuus alkaa jäsentyä, asiat alkavat liittyä toisiinsa ja kommunikoida keskenään. Kun kirjoitat muistiinpanoja tutkimusmatkasi varrelta, olet jo ryhtynyt tuumasta toimeen, kirjoitat gradua.

Hahmotat oman aiheesi paremmin, kun mietit, miten sen voi esitellä lyhyesti muille. Harjoittele tätä nykykielten laitoksen Graduaihepankissa, joka on crowdsourcing-periaatteella toimiva tietokanta opiskelijoiden tekeillä olevien gradujen aiheista.

Suunnittelu

Aiheen valinta ja gradun suunnitteluvaihe kulkevat käsikkäin. Tutkielmasi aiheeseen ja sitä sivuavaan kirjallisuuteen tutustuessasi saat koko ajan uusia ideoita siitä, mitä tulet gradussasi tutkimaan. Tee jatkuvasti muistiinpanoja, kun perehdyt aiheeseen ja luet siihen liittyviä tekstejä. On tärkeää kirjoittaa alusta asti, sillä mielessä pyöriessään asiat alkavat sananmukaisesti kiertää kehää. Kehäpäätelmistä pääset helpoiten eroon kirjoittamalla. Kun ajatukset konkretisoituvat paperille, niitä on helpompi muokata kuin jos ne vain vellovat mielessä. Yksi hyväksi havaittu keino on kantaa mukana muistikirjaa siltä varalta, että aivomyrsky iskee junassa tai opiskelukaverien kanssa iltaa istuessa. Muistikirjasta ajatuksia voi työstää eteenpäin. Voit tarkastella niitä kriittisesti, kun näet mihin tutkimuksesi on menossa.

Toisinaan käy niin, että pitkään pohtimasi ajatukset muuttuvat mielessäsi ”yleisesti tunnetuiksi tosiasioiksi”, joilla lukijoita on turha vaivata. Kyseessä on harha siitä, että muut pohdiskelisivat samoja asioita kuin sinä itse, vaikka näin ei tosiasiassa ole. Perspektiivisi pysyy raameissaan, kun tiedät mistä omat ajatuksesi ovat lähteneet liikkeelle. Silloin et lankea niin helposti tämän harhan valtaan, vaan säilytät käsityksen siitä, että olet oppinut asioita. Tiedät, että urakkasi on edistyy, vaikka loppu ei vielä näkyisikään.

Yksi keino suunnitella ja hahmotella gradua on tehdä sisällysluettelo. Siitä näet mitä osia graduusi tulee ja mitä niissä käsitellään. Muista, että gradu on rakenteeltaan varsin muodollinen tutkielma, joten olemassa olevia rakenteita on täysin sallittua käyttää. Voit esimerkiksi katsoa E-thesis-sivuilta, minkälaisia oman oppiaineesi gradut ovat rakenteeltaan ja ottaa niistä mallia. Sinun tehtäväsi on huolehtia ennen kaikkea tutkielmasi sisällöstä.

Aineiston hankkiminen ja luokitteleminen

Suunnittelu ja materiaalin hankinta on helpoin aloittaa kirjaston tietokannoista. Helka ja Nelli ovat tutkimuksen tekijälle aarreaittoja, joiden tehokkaaseen käyttöön kannattaa viimeistään gradua aloitellessa perehtyä vaikkapa kirjaston järjestämällä kurssilla, jos on vähänkään epävarma olo, käyttääkö oikeita hakusanoja tai aineistoja.

Aihepiiriä kartoittaessa tutustut uusiin kirjoihin, tutkimuksiin ja artikkeleihin. Kannattaa tutustua paremmin niihin, jotka tuntuvat keskeisimmiltä sinusta itsestäsi. Kaikkea aihetta sivuavaa kirjallisuutta on turha haalia, sillä et tarvitse kaikkea gradussa. Tutkimuskirjallisuudessa voi olla jonkin verran päällekkäisyyksiä: tekstit viittaavat toisiinsa ja artikkeleita kirjoitetaan tutkijoiden erikoisaloista eri julkaisuihin asiasisällön pysyessä likipitäen ennallaan. Aiheestasi riippuen tutkimuskirjallisuuden määrä voi myös olla niin suuri, ettet elinaikanasi edes pystyisi lukemaan kaikkea. Materiaalin jäljittämisessä ei myöskään kannata edetä kronologisesti vanhimmasta alkaen, sillä tuoreimmasta kirjallisuudesta näet parhaiten, mihin alan tutkimus suuntaa ja mitkä kysymykset ovat ajankohtaisia.

Tutkimukseen syventyessäsi saatat huomata yllättävienkin asioiden liittyvän aihepiiriisi. Välillä voi jopa tuntua siltä, että koko maailma pyörii tutkimusaiheesi ympärillä. Senkin vuoksi ”välttämättömän” kirjallisuuden määrä voi paisua yli äyräiden. Lukemisen määrän ja keskeisen kirjallisuuden valinnankin vuoksi viimeistään suunnitteluvaiheessa kannattaa hahmotella työlleen jonkinlainen runko tai sisällysluettelo: mitä tutkimuksesi tulee käsittelemään ja mitä ei. Kimmo Svinhufvudin näppärä nyrkkisääntö lukemisen määrän rajaamiseen on se, että tutkimukseen kannattaa suhtautua kuin toimittaja lehtijuttuun: mieti mitä on luettava ja tutkittava, jotta voit kirjoittaa gradun aikataulusi puitteissa.

Analysointi

Kun tutkimusaineistoa on karttunut, aineiston analysointikin on luultavasti jo alkanut. Ensimmäiseksi analyysivaiheeksi voi itse asiassa mieltää aineiston valintavaiheen ja aiheen rajauksen. Olethan jollakin perusteella päättänyt, mikä tapaus kuuluu tutkimuksesi piiriin ja mikä ei. Raportoi perusteluistasi gradussa. Kerro mikä on tutkimusaineistoasi koossa pitävä tekijä.

Primaariaineiston analysointi on pitkälti sitä, että teet aineistostasi havaintoja lukiessasi; tutkit, mitä vastauksia aineisto antaa tutkimuskysymyksiisi. Aineistoanalyysi etenee yksityistapauksista yleistyksiin. Jos vaikkapa tutkit jonkin teeman esiintymistä tietyn kirjailijan tuotannossa, nostat aineistostasi esiin teemaa havainnollistavat kohdat ja tarkastelet niitä tutkimuskysymyksiesi sekä lähdekirjallisuuden (teorian) valossa. Tai jos aineistosi on haastattelututkimus, poimit haastateltujen vastauksista tutkimuskysymykseesi vastaavat seikat: jos esimerkiksi tutkit kääntäjän ammatti-identiteettiä, keskityt pohtimaan, miten haastateltavasi ovat identiteettiään kuvanneet (tai jättäneet kuvaamatta). Analyysin tarkoituksena on, että saatat oman tutkimuskysymyksesi, lähdeaineiston ja tutkimuskirjallisuuden dialogiin keskenään. Toisin sanoen selvität miten ainestoanalyysin antamat vastaukset tutkimuskysymyksiin suhtautuvat lähdekirjallisuudessa esitettyihin näkemyksiin. Tukevatko saamasi vastaukset aikaisempaa tutkimusta vai avaavatko esittämäsi kysymykset uusia näkökulmia aiheeseen?

Palautteen pyytäminen

Palautetta kannattaa pyytää melko varhaisessa vaiheessa ohjaajalta, seminaarilaisilta tai joltakulta muulta. Sitä kannattaa pyytää kuitenkin viimeistään silloin, kun olet itse pähkäillyt jotakin ongelmakohtaa niin paljon, että huomiosi alkaa hämärtyä. Joku muu kenties näkee metsän puilta, osaa esittää tarkentavia kysymyksiä ja auttaa sinua näkemään ongelmakohdat uudessa valossa.

Palautteen antaja on samalla koelukijasi. Jos hän ei ymmärrä tekstiäsi tai ymmärtää väärin, tekstiä kannattaa muokata selkeämmäksi esimerkiksi määrittelemällä epäselväksi jääneitä käsitteitä. Muista, että jokainen ymmärtää asiat omista lähtökohdistaan käsin, joten väärinymmärryksistä ei kannata ottaa nokkiinsa vaan opikseen. Tekstin tarkoitus on kommunikoida, välittää viestisi, ja sinun tehtäväsi on huolehtia siitä että viestisi on ymmärrettävä. Vika ei välttämättä ole ajatuksenjuoksussasi vaan siinä ettet ole kertonut siitä riittävästi. Kaikki analyysisi välivaiheet esimerkiksi kannattaa raportoida aluksi mieluummin liiankin tarkasti kuin karsien – muista silti pysyä asiassa. Turhat rönsyt voit sitten karsia vasta palautetta saatuasi.

Vaikka kaikki palaute on arvokasta ja kaikesta voi oppia, joskus viestisi välittymistä vaikeuttaa se, että lukijasi ei tunne aihettasi riittävästi antaakseen relevanttia palautetta. Suhtaudu siis terveen kriittisesti myös saamaasi palautteeseen – älä hyväksy kaikkia korjausehdotuksia pureskelematta vaan käytä harkintaasi, vaikka se onkin vaivalloisempaa.

Tekstin muokkaaminen

Aluksi tekstiä on hyvä tuottaa melko vapaamuotoisesti, jotta yletön itsekritiikki ei nujertaisi esiin pyrkiviä ideoita. Sen jälkeen kun tekstiä on syntynyt ja tutkimus on lähtenyt kunnolla liikkeelle on sijaa kritiikillekin. Tarkastele esittämiäsi asioita ja kirjoittamaasi tekstiä asiaankuuluvuuden, selkeyden ja yhtenäisyyden kannalta. Ovatko esittämäsi asiat aiheesi kannalta merkittäviä, eli pysytkö aiheessa? Onko ilmaisusi riittävän selkeää, eli välittyvätkö ajatuksesi haluamallasi tavalla? Liittyvätkö asiat toisiinsa vai karkaako punainen lanka käsistäsi?

Jos tekstisi tuntuu olevan sotkussa, voit onneksi suoristaa useimmat koukeroista melko vaivattomasti. Muokkaamista helpottaa kuvitella ymmärtäisitkö tekstiäsi, jos se ei olisi sinun omasi. Yritä lähestyä omia argumenttejasi ulkopuolisen silmin. Tekstiä muokatessa itsekritiikki on paikallaan, mutta muista myös pitää oma pääsi. Jos olet esimerkiksi jostain seikasta eri mieltä ohjaajasi kanssa, käytä harkintaasi siinä miten pitkälle olet valmis joustamaan näkemyksistäsi. Kysymyksessä on kuitenkin sinun gradusi. Toisaalta ei kannata vaatia gradulta liikoja.

Gradun jättäminen tarkastukseen

Kun gradu alkaa tuntua valmiilta, se jätetään ensin ohjaajalle esitarkastukseen. Esitarkastuksen jälkeen gradua voi vielä ehostaa ohjaajan korjaus- ja muutosehdotusten pohjalta. Joissain oppiaineissa gradulle tehdään myös kielentarkastus. Tarkista siihen liittyvä ohjeistus aikatauluineen omasta oppiaineestasi.

Virallista tarkastusta varten gradu jätetään laitoksen toimistoon.  Sen hyväksyy laitosneuvosto. Ohjeet virallista tarkastusta varten löytyvät täältä.