Mikä gradu on?

Huom! Näitä sivuja ei enää päivitetä.

Pro gradu -tutkielma on olennainen osa maisterin tutkintoa. Se on yhtäältä opinnäyte ja oppimisen väline, toisaalta rajattuun aiheeseen kohdistuva tutkimus.

Miksi gradu tehdään?

Opinnäyte on nimensä mukaisesti näyte siitä, että opiskelija pystyy suoriutumaan laajahkosta tutkimusprosessista itsenäisesti. Graduprosessi itsessään taas on oppimisen väline, jonka avulla opetellaan mm.

• tietolähteiden löytämistä ja kriittistä hyödyntämistä
• omien näkemysten ja lähteistä saadun tiedon yhdistämistä
• erilaisten tutkimusmetodien käyttöä
• käsitteiden määrittelyä ja luokittelujen tekemistä
• selkeän, ymmärrettävän asiatyylin käyttöä
• johtopäätösten tekemistä ja johdonmukaista asioiden käsittelyä
• asioiden esittämistä helposti omaksuttavassa muodossa
• kokonaisuuksien hallintaa
• taitoa ja sitkeyttä selviytyä laajasta yhtäjaksoisesta tehtävästä
• ajankäytön hallintaa ja itsekuria.

Kenelle gradu tehdään?

Gradun vastaanottaja on laitos. Sen hyväksyy 1.8.2011 alkaen laitosneuvosto. Gradun arvostelee yleensä työn ohjaaja yhdessä jonkun muun opettajan kanssa. Vaikka gradu virallisesti tehdään laitokselle, gradun tekemistä helpottaa, kun pitää mielessä, kuka on sen mahdollinen lukija. Oletuksena voi pitää, että lukija on oman oppiaineen syventävän tason keskiverto opiskelija.

Mistä osista gradu koostuu?

Gradun sisältö voidaan jakaa lukuihin monella tavalla (vrt. Gradun rakenne). Gradussa voidaan kuitenkin yleensä erottaa neljä temaattista pääosaa:

• johdanto: 1) esitellään lyhyesti tutkimuksen tausta kuvaamalla tutkittava ilmiö ja se mitä siitä jo tiedetään ja miten se liittyy muihin ilmiöihin; 2) määritellään mahdollisimman tarkasti tutkimuksen tavoite; 3) kuvataan alustavasti käytetty aineisto ja sen tutkimisessa käytetty lähestymistapa (”metodi”).
• teoria: tarkastellaan samaan aihepiiriin liittyvää aikaisempaa teoreettista tutkimusta.
• analyysi: esitetään omiin havaintoihin perustuvia huomioita tutkittavasta aiheesta
• johtopäätökset: kerrataan lyhyesti tärkeimmät huomiot, vastataan samalla johdannossa esitettyihin kysymyksiin ja pohditaan mitä uusia kysymyksiä gradun tulokset synnyttivät.

Kuinka pitkä gradun tulee olla?

Pituus ei ole gradun hyvyyden keskeinen mittari. Sivujen määrä riippuu paljon aiheen luonteesta, esimerkkien määrästä ja kirjoittajan omasta tavasta esittää asioita.

Mitkä ovat tavallisimmat ongelmat gradun teossa?

Kaikki opinnoissaan graduvaiheeseen selvinneet kykenevät kirjoittamaan gradun. Se ei vaadi mitään erityistaitoja, mutta se ei synny itsestään vaan vaatii päättäväistä työskentelyä. Yleisimmät esteet valmistumisen tiellä ovat:

Ajan puute
Ajan puute voi olla todellista tai sitten gradun tekemistä pyritään – tietoisesti tai tiedostamatta -lykkäämään keksimällä erilaisia sijaistoimintoja. Gradua on vaikea tehdä (erityisesti sen luovassa vaiheessa), jos sitä varten ei ole riittävän pitkiä keskittymisjaksoja. Ajankäytön suunnittelu onkin tärkeä taito, jota tarvitaan kaikissa nyky-yhteiskunnan tehtävissä.

Uskon puute
Gradua tehdessä joutuu tekemään jatkuvasti erilaisia ratkaisuja: mitä taustakirjallisuutta on välttämättä hankittava, onko esimerkkejä riittävästi, käyttääkö suoraa lainausta vai kertoako asia omin sanoin. Empiminen on ymmärrettävää, koska graduntekijä ei ole juurikaan harjaantunut ratkaisemaan tällaisia kysymyksiä. On hyvä muistaa, että lähes aina on olemassa useita erilaisia ”oikeita” tapoja toimia. Olennaista on olla johdonmukainen. Aina on mahdollista myös kysyä ohjaajalta tai joltakulta muulta. Myös sähköpostitse voi kysyä.

Väärä mielikuva uuden tiedon luonteesta
Usein kuvitellaan, että gradussa pitäisi olla valtavasti uusia huomioita ja merkittäviä tutkimustuloksia. Näin ei kuitenkaan ole. Tiede edistyy useimmiten pienin askelin, eikä gradun tarvitse sisältää uusia olennaisia tuloksia. Useimmissa hyvissäkin tutkimuksissa on 90 % ”vanhaa” ja vain 10 % uutta tietoa. Olennaista onkin osoittaa miten oma tutkimus liittyy aikaisempaan tutkimukseen.

Aiheen paisuminen
Gradua tehdessä tulee helposti halu paisuttaa aihetta ”kaikkeen kivaan”. Tässä tarvitaan itsekuria. Gradu ei synny metodilla ”huomioita sieltä täältä”, vaan keskittymällä tiettyyn selvärajaiseen kokonaisuuteen.

Tavoitteiden paisuttaminen
Gradulle asetetaan tiettyjä tieteellisiä tavoitteita, minkä vuoksi sen tulee täyttää tieteellisen tutkimuksen perusehdot. Gradu on kuitenkin ennen kaikkea opinnäyte. Sitä ei kannata kirjoittaa uudestaan ja uudestaan. Hieman liioitellen voidaan sanoa: tavoitteena on, että kun gradu on valmis, tietää miten se olisi pitänyt tehdä.

Kirjoittamisen lykkääminen
Gradun tekemisessä käy helposti niin, että kirjoittaja kerää ja kerää erilaista taustamateriaalia ja lopulta hautautuu sen alle. Aineistomäärä, jonka piti auttaa oman tekstin kirjoittamista, muodostuukin valtavuudessaan sen esteeksi. Kirjoittamaan kannattaa ryhtyä ”heti” tai ainakin mahdollisimman pian, aluksi vaikka ranskalaisin viivoin. Hetken päästä huomaa, että ”minullahan on jo tekstiä”. Sitten vain eteenpäin. Tekstinpätkän näyttäminen ohjaajalle yleensä auttaa, jos tekstin tuottaminen alkaa ”tökkiä”.

Arto Mustajoki