Author: Helena Holopainen

Ari Haukkala ja Karoliina Snell: Genomistrategia Suomelle – mitä yhteiskuntatieteelle?

Kesäkuun 11. päivä julkaistiin ehdotus valtakunnalliseksi genomistrategiaksi (STM 2015). Suomessa, kuten lähes kaikissa länsimaissa, on panostettu nopeasti kehittyvään genomiikkaan. Rahalliset panostukset ovat vaatimattomia verrattuna esimerkiksi Iso-Britanniaan tai Saksaan mutta Suomella on monia tutkimukseen ja terveydenhuoltoon liittyviä vahvuuksia (Gaskell ym. 2013) joita on järkevää hyödyntää kansainvälisesti.

Mitä sitten yhteiskuntatieteilijän pitäisi tietää tai miksi yhteiskuntatieteilijän pitäisi olla kiinnostunut asiasta? Onko kansallinen strategia vain lääketieteen ja terveydenhuollon ongelma? Ei. Strategiassa lähdetään siitä, että genomiikka ja genomitiedon hyödyntäminen olisivat osa arkipäivän terveydenhuoltoa jo tämän hallituskauden jälkeen vuonna 2020. Tämä tarkoittaa sitä että myös tavallisten ihmisten olisi tehtävä terveydenhuollossa ja oman terveytensä hallinnassa tähän liittyviä päätöksiä. Käymme läpi strategian muutamia kohtia, jotka ovat erityisesti yhteiskuntatieteellisesti mielenkiintoisia.

Continue reading “Genomistrategia Suomelle – mitä yhteiskuntatieteelle?”

Kaijus Ervasti: Konfliktinratkaisun uudet tuulet

Konfliktit arkielämässä

Ihmisille syntyy jatkuvasti erilaisia konflikteja arkisissa yhteyksissä kuten työssä, opiskelussa, perheessä ja asumisessa. Konfliktit ovat osa arkista kanssakäymistä ja inhimillistä vuorovaikutusta, eikä niistä voi päästä kokonaan eroon loukkaamatta ihmisten vapautta ja demokratiaa. Usein konfliktit nähdään kielteisinä ilmiöinä ja ajatellaan, että ne vaikuttavat negatiivisesti ihmisiin ja heidän välisiin suhteisiinsa. Joidenkin mukaan konfliktit ja konfliktien ratkaiseminen antavat kuitenkin mahdollisuuden osallistumiselle, sosiaaliselle kanssakäymiselle ja henkiselle kasvulle, eikä niitä tarvitse nähdä vain kielteisinä asioina. Tällöin konfliktit nähdään väistämättömänä ja hyödyllisenä osana ihmisen kehityksessä.

Konflikteilla on kuitenkin tapana eskaloitua tai pahentua ajan myötä, jolloin pienenä alkanut konflikti ryhtyy laajenemaan. Usein kielenkäyttö koventuu, osapuolet alkavat nähdä toisensa stereotyyppisesti ja käyttäytyminen muuttuu tuhoavammaksi osapuolten suhteen kannalta. Tällöin konfliktin ratkaisemiseen tarvitaan yleensä ulkopuolista apua, eikä se onnistu vain keskinäisellä neuvottelulla.

Continue reading “Konfliktinratkaisun uudet tuulet”

Liisa Laakso: New approaches in (im)migration and transnational studies

Policy approaches on immigration are no more centred only on multiculturalism and migrants’ integration in their host societies, but also on their roles and impacts in transnational contexts. Partly this reflects contemporary discourse on security, which has become increasingly intertwined with human mobility. In the counter-terrorism policy thinking, immigrants or refugees coming from conflict areas are seen as potential security threats to their host countries. They can “import” wars from their home regions in the form of clashes between subgroups of one migrant group or attacks against diplomats or other official representatives of “conflict parties” and their assumed allies. Or they can take part in a more abstract and ideological struggle against global injustices where the prosperous and culturally dominant West appears to be the natural enemy. Yet most of the recent terrorism-related charges brought against migrants in Europe concern attacks outside Europe or the planning of such attacks and recruitment of “foreign fighters”.

Many roles of migrants

New approaches stem also from the more general features of globalisation: human communication across long distances is faster and easier than ever before. This includes physical travel, media coverage, mobile and Internet connections, as well as money transfers. In 2013, for instance, according to the World Bank, remittances sent by migrants to developing countries totalled 404 billion USD, which is more than twice the amount of net official development assistance (ODA) of 134.8 billion USD. For some recipient countries, remittances can represent up to one third of their GDP. Continue reading “New approaches in (im)migration and transnational studies”