Helsingin yliopisto
Sijaishuollosta itsenäistyvien nuorten tilanteet eivät ole vain yhdenlaisia. Kun yksi on tyytyväinen siihen, että on ylipäätään hengissä, toinen on kiitollinen ihmisistä, jotka on saanut elämäänsä. Erityisen koskettava on niiden nuorten tilanne, jotka tuntevat tulleensa heitetyksi pahaan maailmaan yksin.
Joidenkin nuorten olosuhteet eivät näytä paranevan, vaikka heidät on sijoitettu ja huostaanotettu. Miltä lapsia ja nuoria on suojeltu? Kulkeeko eriarvoisuus suvussa kaikista hyvistä yrityksistä huolimatta? Ja mitä pitäisi tehdä toisin, jotta näin ei tapahtuisi?
Nuorten, joilla vaikeudet jatkuvat, on vaikea kiinnittyä ihmisiin ja paikkoihin. Heillä voi olla useita sijoituksia ja heidän sijaishuoltopaikkansa ovat vaihtuneet. Heidän on vaikea luottaa ihmisiin ja yhteiskunnan oikeudenmukaisuuteen. He voivat myös itse käyttäytyä niin, ettei heitä ole helppoa pidellä eikä rakastaa.