Helsingin yliopisto
Sijoitettujen nuorten ongelmat eivät ole vain yksilöllisiä vaan myös yhteisöllisiä. Jatkuvat vaikeudet kertovat siitä, etteivät nämä nuoret ole kokeneet olevansa yhtä arvokkaita kuin muut. He eivät tunne voivansa olla sellaisia kuin ovat vaan joutuvat aivan kuin peittämään sisimpänsä. He voivat oppia käyttäytymään muiden odotusten mukaisesti ja sammuttamaan omat toiveensa.
Myös vaikeuksiin joutuneiden nuorten vanhemmilla on usein osattomuuden ja ulkopuolisuuden tunteita. Vaikeudet seuraavat toisiaan loputtomassa kierteessä ja uuvuttavat alleen. Talous on usein niukkaa ja sairastelut vaivaavat. Mitä ilmeisimmin vähävaraiset ihmiset joutuvat helpommin yhteiskunnan järjestelmän piiriin. Ihmiset eivät ole välttämättä kokeneet itseään yhteiskunnallisesti tasa-arvoiseksi muiden kanssa, ja nämä kokemukset voivat siirtyä sukupolvelta toiselle.
Ulkopuolisuuden ja osattomuuden tunteet valtaavat, jos ei oikein koskaan tule kohdelluksi hyvin. Silloin ei välttämättä jaksa välittää itsestään eikä muista. Kun sijaishuolto päättyy 18-vuotiaana, ei yhteiskunta toimi kaltoinkohtelevaa vanhempaa paremmin, jos se lähettää lapsensa yksin maailmalle.