Emotionaalisen älykkyyden ja tunnetilan yhteisvaikutukset vaikutelmanmuodostuksessa

 

 

 

 

 

 

 

Gladiaattorit:

Otto Halmesvaara,

Ville Harjunen,

Tuomo Kareoja,

Joel Närhi

Kvantitatiiviset menetelmät 2

Vastuuopettaja: Anna Backström

 

 

 

Sisällysluettelo

Johdanto. 2

Koeasetelma. 5

Yleiskatsaus. 5

Metodi 7

Osallistujat 7

Summamuuttujat 10

Käytetyt analyysimenetelmät 11

Manipulaation vaikutuksen testaaminen. 11

Hypoteesin 1 testaaminen. 12

Hypoteesin 2 testaaminen. 12

Hypoteesin 3 testaaminen. 12

Tulokset 12

Manipulaation vaikutuksen testaaminen. 13

Hypoteesin 1 testaaminen. 14

Hypoteesin 2 testaaminen. 16

Pohdinta. 16

Ehdotuksia jatkotutkimukseen. 20

Lähteet 21

 

 

 

Johdanto
Monet tutkijat ja maallikot ovat olleet tyytymättömiä perinteiseen älykkyyden mittaamiseen, jonka on nähty olevan liian kapea-alaista ja keskittyvän liiaksi akateemisiin kykyihin, kuten verbaalisiin taitoihin ja spatiaaliseen hahmottamiseen. Yhdeksi tavaksi laajentaa tätä mittausperinnettä on ehdotettu ”emotionaalisen älykkyyden”-käsitettä (emotional intelligence, EÄ), jonka avulla on pyritty tuomaan älykkyyden mittaamiseen mukaan myös tunteisiin liittyviä kykyjä. EÄ:n käsite tarjoaa puitteet sille intuitiivisesti vetoavalle ajatukselle, että ihmiset eroavat tunnetaidoiltaan ja että näillä eroilla on merkitystä mm. ura- ja parisuhdemenestyksessä. Salovey ja Mayer (1990) esittelivät käsitteen 1990-luvun alussa, jonka jälkeen käsitteen suosio kasvoi erittäin nopeasti. Kaikessa innostuksessa monilta kuitenkin unohtui, että useat EÄ:n mittaustavoista olivat puutteellisia sekä reliabiliteetiltaan että validiteetiltaan (Davies, Stankov ja Roberts, 1998). Viime vuosina käsitteen ympärillä on kuitenkin tehty paljon uutta tutkimusta. Uudet teoreettiset tarkastelut ja empiiriset tutkimukset ovatkin osoittaneet, että käsitteellä on käyttöä sekä perus- että soveltavassa tutkimuksessa (Mayer, Salovey ja Caruso 2008). Tutkimuksen alkuaikojen paisuteltuja lupauksia, kuten ”…emotionaalinen älykkyys voi olla paras ennustaja menestymiselle elämässä, määritellen uudestaan sen, mitä tarkoittaa olla älykäs” (TIME 1995, kansi), käsite ei ole kuitenkaan pystynyt lunastamaan.

Emotionaalisesta älykkyydestä on olemassa useita erilaisia, suurimmaksi osaksi kuitenkin yhteneviä määritelmiä (mm. Mayer ja Salovey, 1990; Bar-On, 1997; Goleman, 1995; Petrides ja Furnham, 2001). Yleisellä tasolla EÄ:n ajatusrakennelmassa oletetaan, että yksilöt poikkeavat toisistaan sen suhteen, kuinka paljon he kiinnittävät huomiota, prosessoivat ja käyttävät hyväkseen tunnepitoista intrapersoonallista (omat tunteet) tai interpersoonallista (muiden tunteet) informaatiota.

EÄ:n mittaamiseen käytettävien metodien soveltuvuus on pitkälti riippuvaista siitä, miten EÄ:n käsite päätetään määritellä. Jotkut tutkijat määrittelevät EÄ:n kyvyksi (ability) prosessoida kognitiivisesti emotionaalista informaatiota, toiset taas näkevät EÄ:n persoonallisuuspiirteiden kaltaiseksi, yksilölle luonteenomaiseksi taipumukseksi (Petrides ja Furnham 2001). Hofstee  (2001, ref. Petrides ja Furnham 2001) on kritisoinut EÄ:n tutkimusta siitä, ettei tutkimuksessa olla otettu riittävästi huomioon persoonallisuuspiirteiden ja kognitiivisten kykyjen empiirisesti osoitettua keskinäistä riippumattomuutta (Eysenck, 1994 ref. Petrides ja Furnham 2001) kehittäessään uusia teorioita ja käsitteitä. Tältä pohjalta Petrides ja Furnham (2000, 2001) ovat esittäneet jakoa kyky EÄ:n (ability emotional intelligence) ja piirre EÄ:n (trait emotional intelligence) välille. Kyky EÄ mittaa yksilön kognitiivista kykyä maksimaalista suorituskykyä kartoittavien testien avulla. Piirre EÄ puolestaan mittaa itsearviointilomakkeiden avulla tunteisiin ja niiden käsittelyyn liittyviä luonteenpiirteitä. Näiden kahden käsitteen ero ei kuitenkaan liity erilaiseen teoriapohjaan, vaan pääasiassa erilaisiin mittaustapoihin (mts.). On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että eri mittaustavat operationalisoivat toisistaan poikkeavia käsitteitä (Petrides ja Furnham 2001, 2003).

Piirre EÄ muodostuu joukosta (kyselykaavakkeilla mitattavia) tunteisiin liittyviä itse-arvioita ja taipumuksia (mm. tunteiden havaitseminen ja hallitseminen, empatia ja impulsiivisuus). Itse-arvioiden ja taipumusten tarkka kohde vaihtelee hieman riippuen käytetystä piirre EÄ -teoriasta, toisten operationalisoidessa käsitteen laajemmin (kts. mm. Bar-On, 1997) ja toisten hieman suppeammin (kts. mm. Schutte, ym. 1998).

Piirre EÄ:n erottaa muista lähestymistavoista se, että siinä emotionaalista älykkyyttä ei välttämättä  nähdä aina hyödyllisenä ja toivottavana asiana. Piire EÄ hylkää mallit, joissa käsitettä pidetään kognitiivisena kykynä tai taitona, ja sen sijaan hahmottaa sen joukoksi emootioihin liittyviä persoonallisuuspiirteitä, joiden ei voida nähdä olevan hyödyllisiä tilanteesta ja kontekstista riippumatta (Sevdalis et al 2007). Vaikka korkealla piire EÄ:llä on havaittu olevan positiivisia vaikutuksia psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen (Schutte et al 2007), saattaa sillä tietyissä tilanteissa olla myös haitallisia vaikutuksia.

Useat tutkimukset ovat osoittaneet piirre EÄ:n vaikuttavan siihen, kuinka voimakkaasti ihmiset reagoivat tunnepitoisiin ärsykkeisiin (Schutte ym. 2002; Petrides ja Furnham 2003; Sevdalis ym. 2007). Nämä tutkimukset ovat osoittaneet muun muassa, että piirre EÄ korreloi positiivisesti tunnereaktion suuruuden kanssa, sekä positiivisten että negatiivisten ärsykkeiden kohdalla. Tärkeä havainto näissä tutkimuksissa on, että negatiiviset ärsykkeet aiheuttivat emotionaalisesti älykkäämmissä voimakkaamman mielialan laskun kuin vähemmän emotionaalisesti älykkäissä. Tällainen suurempi tunneherkkyys voi altistaa suuremmalle emotionaaliselle tuskalle, sen saadessa osan ihmisistä reagoimaan voimakkaasti negatiivisia tunteita aiheuttavissa tilanteissa.

Toinen piirre EÄ:n mahdollinen negatiivinen vaikutus liittyy tunteiden vaikutukseen kognitiivisessa prosessoinnissa. Koska lyhytaikaiset affektiiviset tilat voivat häiritä kognitiivista prosessointia johtaen virheellisiin attribuutioihin ja irrationaalisiin päätöksiin (Forgas ja Moylan, 1991; Clore, Schwarz ja Conway 1994), on epätodennäköistä, että lisääntynyt herkkyys emotionaalisille ärsykkeille olisi kaikissa tilanteissa hyödyllistä.

Toisaalta tunteet eivät ole vain ajattelun haitallisia vääristäjiä vaan ne ovat olennainen osa rationaalista päätöksentekoa (Damasio 1994). Tutkiessaan etuaivokuoren vaurioista kärsiviä potilaita Damasio (1994) on dokumentoinut vakavia arkipäiväiseen päätöksentekoon liittyviä ongelmia, jotka ovat olleet seurausta aivovaurion tuottamasta kyvyttömyydestä käyttää tunteita ajattelun apuna. Korkealle aleksitymia-asteikolla (kyvyttömyys ymmärtää, prosessoida ja kuvata tunteita) sijoittuvilla yksilöillä on myös havaittu samankaltaisia ongelmia (Ferguson, ym. 2009).

Emootioiden vaikutuksesta ajatteluun tehdyt tutkimukset ovatkin näin ollen johtaneet kahteen, varsin ristiriitaiselta vaikuttavaan havaintoon: toisaalta on osoitettu, että tunteet voivat aiheuttaa systemaattisia vääristymiä ajattelussa, mutta toisaalta tunteet ovat välttämätön osa rationaalista toimintaa. Tästä nousee kysymys, ovatko emotionaalisesti älykkäämmät parempia käyttämään tunnetilojaan ajattelunsa apuna, jolloin he saisivat tunteiden antamat hyödyt ajattelulle, mutta kärsisivät vähemmän haittavaikutuksista. EÄ:n käsite määriteltynä kykynä havaita, ymmärtää ja hallita omia ja muiden tunteita antaisi viitteitä tällaisen vaikutuksen mahdollisesta olemassaolosta. Vaikka korkea piirre EÄ näyttää olevan yhteydessä voimakkaampaan reaktioon tunneärsykkeisiin, on mahdollista, että korkea piirre EÄ samalla myös helpottaa ärsykkeistä syntyneiden voimakkaiden tunnetilojen hallintaa, jolloin niitä voitaisiin käyttää rakentavasti, ajattelun apuna. Näin ollen korkea piirre EÄ voisi ratkaista, tai ainakin vähentää niitä ongelmia, joita siihen liittyvä tunneherkkyys aiheuttaa.

Yksi alue, jolla mahdolliset tunteiden muulle ajattelulle tuottamat haitat voivat ilmetä, on muiden ihmisten arviointi. Tunteiden on havaittu vaikuttava muistamiseen, jolloin tunnetilan kanssa tunnesisällöltään yhtenevät muistot on helpompi palauttaa mieleen (Bower 1981, 1991). Nämä muistot voivat toimia “linsseinä”, joiden läpi arvioitavan henkilön ominaisuudet nähdään, jolloin sama ihminen voi vaikuttaa hyvinkin erilaiselta tunnetilasta riippuen. Näin tunteet voivat siis ohjata arviointia samaan tapaan kuin Solomon Aschin (1946) henkilöhahmotuskoesarjan “keskeiset piirteet.” Aschin (mts.) laajassa tutkimussarjassa koehenkilöitä pyydettiin muodostamaan vaikutelma toisesta henkilöstä hänestä saatavan piirreinformaation pohjalta. Piirteet voidaan esittää listana, kuten “älykäs, itsepäinen, kriittinen, kateellinen.” Piirteiden merkitys syntyneelle vaikutelmalle määräytyi muiden piirteiden luoman kontekstin kautta. Vaikutelmaa muodostettaessa piirteiden luettelo toimi dynaamisena kokonaisuutena, jossa jokainen piirre oli vuorovaikutuksessa muiden piirteiden kanssa. Tässä kokonaisuudessa jotkin piirteet nousivat vaikutelman muodostuksessa keskeisiksi, eli ne määrittivät vaikutelmaa enemmän kuin muut. Selvitettäessä piirteiden ”kylmä” ja ”lämmin” vaikutusta vaikutelman muodostukseen kuudesta arviointipiirteestä (älykäs, taitava, määrätietoinen, varovainen), tuloksena oli, että piirre ”kylmä” sai aikaan huomattavasti negatiivisemman vaikutelman kuin piirre ”lämmin,” vaikka arviointipiirteet olivat muuten samat. Tunnetilan voisi olettaa toimivan keskeisten piirteiden tapaan sosiaalisia arviointeja tehtäessä, jolloin tunnetila aikaansaisi arvion vääristymän tunteen mukaiseen suuntaan, etenkin silloin jos koettu tunnetila olisi erityisen voimakas. Toisaalta, jos tunne koetaan arvioinnin kannalta epärelevantiksi, voisi sen olettaa vaikuttavan vähemmän tehtävään arvioon.

Koeasetelma

 

Yleiskatsaus
Tutkimus pyrki selvittämään alustavasti piirre EÄ:n vaikutusta tunnetilojen tuottamiin kognitiivisen prosessoinnin muutoksiin henkilökuvan muodostamisessa. Kokeeseen osallistujille kerrottiin kokeen tutkivan emotionaalisen älykkyyttä. Aluksi osallistujat arvioivat omaa piirre EÄ:tään. Seuraavaksi heitä pyydettiin muistelemaan ja eläytymään manipulaatiosta riippuen (kvasisatunnaistettu), joko koettuun iloiseen tai surulliseen tapahtumaan ja kirjoittamaan tästä tapahtumasta paperille. Erillistä kontrolliryhmää ei ollut. Ennen ja jälkeen eläytymistehtävän osallistujia pyydettiin arvioimaan tunnetilaansa. Seuraavaksi heitä pyydettiin muodostamaan henkilökuva valmiiksi annettujen piirteiden perusteella ja kirjoittamaan tästä henkilöstä lyhyt kuvaus. Tämän jälkeen osallistujia pyydettiin arviomaan kuvittelemaansa henkilöä piirrepareilla, joista toinen oli negatiivinen ja toinen positiivinen (esim.onneton-onnellinen). Lopuksi osallistujia pyydettiin vielä kerran arvioimaan omaa tunnetilaansa.

Hypoteesit

1. Piirre EÄ korreloi positiivisesti manipulaation tuottaman tunnetilan muutoksen suuruuden kanssa

Petrides ja Furnham (2003) havaitsivat, että korkea piirre EÄ oli yhteydessä suurempaan tunnetilan muutokseen käytetyn tunnetilan manipuloinnin seurauksena. Efekti näkyi sekä positiivisen että negatiivisen tunnetila manipulaation kohdalla. Myös muut tutkijat ovat havainneet samanlaisen yhteyden (Ciarrochi et al, 2001; Schutte et al, 2002; Sevdalis et al 2007). Näiden tutkimuksen perusteella käytetyn manipulaation (muistoon eläytyminen) oletettiin tuottavan sitä suuremman muutoksen tunnetilassa mitä korkeammaksi henkilö arvioi oman piirre EÄ:nsä.

 

2. Tunnetila vaikuttaa kuvitellun henkilön arviointiin korostamalla negatiivisia piirteitä negatiivisella mielialalla ja positiivisia positiivisella mielialalla

Aikaisemmissa tutkimuksissa mielialan on havaittu vaikuttavan muistamiseen ja päätöksentekoon siten, että hyvällä tuulella ollessaan ihmiset muistavat todennäköisemmin positiivisia asioita ja tekevät myönteisiä päätelmiä, kun taas huonolla tuulella ollessaan negatiiviset asiat muistetaan paremmin ja tehdään todennäköisemmin kielteisiä päätelmiä (Blaney, 1986; Singer ja Salovey, 1988). Mielialan vaikutusta muistiin ja päättelyyn on selitetty Bowerin tunteiden verkostoteorian avulla (Bower, 1981, 1991). Teorian mukaan emootiot toimivat organisoivina solmuina muistijälkien välillä. Kun jokin tunne aktivoituu, muistot jotka vastaavat tätä tunnetta tunnesisällöltään palautuvat helpommin mieleen.

Tämän tutkimuksen oletuksena on, että positiivinen/negatiivinen mieliala vaikuttaisi henkilöstä annettujen piirteiden arviointiin ja vaikutelman muodostukseen siten, että annetusta piirreyhdistelmästä syntyisi hetkellisen mielialan kanssa yhdenmukainen vaikutelma. Koska aiheutettu tunnetila vaikuttaa muistamiseen, mieleen tulevat helpommin mielialan kanssa yhteen sopivat henkilöt (mukavat henkilöt iloisella mielialalla ja ikävät surullisella), jolloin tunnetilan herättämät muistot ohjaavat vaikutelman muodostumista mielialan mukaiseksi.

 

1. Piirre EÄ vähentää tunnetilan vaikutusta kuvitellun henkilön arvioon, koska:

 

(a) emotionaalisesti älykkäämmät ovat tietoisempia tunnetilojensa syistä, jolloin tunteet eivät vaikuta muuhun ajatteluun, koska niitä ei käytetä ajattelun apuna tilanteissa joissa niitä ei koeta relevanteiksi

ja/tai

(b) emotionaalisesti älykkäämmät pystyvät pääsemään nopeammin yli negatiivisesta tunnetilasta

Piirre EÄ:n siis oletetaan vähentävän tunnetilan vaikutusta henkilöarvioon. Jos tällainen efekti havaitaan, on sen mahdollisia syitä kaksi. Ensimmäisen (a) hypoteesin mukaan vaikutus johtuisi siitä, että ne, joilla on korkea piirre EÄ, ovat tietoisempia tunteidensa syistä. Affekti-informaationa näkökulman mukaan tunnetila vaikuttaa päättelyyn vain silloin, kun sen nähdään antavan relevanttia informaatiota (Gohm ja Clore 2002). Tämän logiikan mukaisesti koeasetelmat, joissa vaikutetaan tunteen koettuun informaatioarvoon, muuttavat tunnetilan vaikutusta muuhun ajatteluun (esim. Keltner, Locke ja Audrain 1993). Tilannetekijöiden lisäksi myös yksilölliset erot vaikuttavat tunnetilan kognitiivisiin prosesseihin aikaan saamiin vaikutuksiin (Smith ja Petty 1995; Gasper ja Clore 1998). Piirre EÄ:n oletetaan olevan yksi tällainen yksilöllinen tekijä, ja sen oletetaan lisäävän tietoisuutta manipulaatiossa syntyneen tunnetilan syistä, jolloin tunnetilan informaatioarvo koetaan vähäisemmäksi, eikä tunnetila näin vaikuta henkilönarviointitehtävän suorittamiseen.

Toinen hypoteesi (b) on, että ne joilla on korkea piirre EÄ pystyvät vaikuttamaan paremmin omaan tunnetilaansa ja negatiivisen manipulaation (surullisen muiston ajattelu) synnyttämä tunnetila minimoidaan, jolloin se ei ehdi vaikuttamaan piirrearviotehtävään. Aiemmassa tutkimuksessa on havaittu emotionaalisesti älykkäämpien pystyvän ”korjaamaan” mielialaansa negatiivisen tunnetila manipulaation jälkeen (Schutte, Malouf, Simunek, Hollander ja McKenley 2002). Tämän efektin oletetaan näkyvän vain negatiivisen manipulaation kohdalla (surulliseen muistoon eläytyminen), koska ei ole syytä, miksi emotionaalisesti älykkäämmät haluaisivat vapautua positiivisen manipulaation synnyttämästä tunnetilasta. Jos negatiivisessa manipulaatiossa tunnetila paranee henkilökuvanmuodostustehtävän aikana enemmän niillä, joilla on korkea piirre EÄ, voivat molemmat hypoteesit pitää paikkansa. Sen sijaan jos tunnetilan muutoksen suuruutta ei pystytä selittämään piirre EÄ:llä, voi vain ensimmäinen (a) hypoteesi pitää paikkansa.

Metodi

Osallistujat
94 osallistujaa rekrytoitiin keskustakampuksen alueelta. Osallistujien keski-ikä oli n. 24-vuotta (24.2340).  Ikä vaihteli välillä 20–37, keskihajonnan ollessa 2.26080. Kokeeseen osallistujista 71 (74%) oli naisia ja 23 (24%) miehiä.

Kokeeseen osallistui koehenkilöitä viidestä eri Helsingin yliopiston tiedekunnasta, ja lisäksi Turun ammattikorkeakoulusta/taideakatemiasta, sekä Aalto-yliopistosta. Suurin osa osallistujista oli Helsingin yliopistosta (89 osallistujaa (94,7 %)). Neljä tiedekuntaa, joista ole eniten osallistujia, olivat valtiotieteellinen tiedekunta (37 osallistujaa (38,5 %)), oikeustieteellinen tiedekunta (12 osallistujaa (12,5 %)), humanistinen tiedekunta (22 osallistujaa (22,9 %)) ja teologinen tiedekunta (15 osallistujaa (15,6 %)).

Materiaali ja käytetyt mittarit
Kokeen kaikki tehtävät olivat 9-sivuisella paperilomakkeella. Jokaisella sivulla oli kirjalliset ohjeet sivun tehtävän tekemiseen ja ohjeet mitä tehdä kun tehtävän on saanut valmiiksi. Ensimmäisellä sivulla kerrottiin tutkimuksen tausta ja tarkoitus (”Koe tutki emotionaalista älykkyyttä…”) ja kysyttiin taustatietoja. Tämän jälkeen lomakkeessa oli sivu kerrallaan järjestyksessä seuraavat kohdat:

Sivu 2: Piirre EÄ:n itsearviointi (TEIQue-SF)

Piirre EÄ:n mittarina käytettiin 30:nen kysymyksen itsearviointi Trait Emotional Intelligence Questionnaire -Short Form (TEIQue-SF) mittaria (Petrides ja Furnham 2004; London Psychometric Laboratory). TEIQue-SF on lyhennetty versio TEIQue-mittarista, joka suunniteltu antamaan kattava kuva piirre EÄ:stä mittaamalla sen kaikkia osatekijöitä. TEIQue-SF sisältää 2 osiota jokaisesta TEIQue:n 15:sta alamittarista (subscale) ja pyrkii antamaan nopean arvion globaalista piirre EÄ:stä. Mittarin lyhennetty versio valittiin, koska se sopi paremmin koetilanteen asettamiin aikarajoituksiin. TEIQue-SF:n osiot ovat väitelauseita joihin vastataan 7-portaisella Likert-asteikolla. Koska mittaria ei ollut saatavina valmiiksi suomennettuna versiona, se käännettiin suomen kielelle (ks. liite). Näin luotua mittaria ei esitestattu ennen sen käyttöä koeasetelmassa.

Sivu 3: Tunnetilan arviointi asteikolla 1-9 (surullinen-iloinen).

Yksinkertainen tunnetilan arviointi 9-portaisella semanttisella erottelulla ympyröimällä sopiva numero surullinen-iloinen -asteikolta.

Sivu 4: Tunnetilaan eläytyminen

Koehenkilöiden tunnetilaan vaikutettiin menetelmällä, jossa osallistujia pyydettiin kuvittelemaan oman elämänsä tapahtumaa joka oli herättänyt halutun tunnetilan (kts. esim. Westerman, Spies, Stahl ja Hesse 1996). Haluttuja tunnetiloja olivat suru tai ilo riippuen koeryhmästä. Osallistujia pyydettiin keskittymään erityisesti muiston tapahtuman herättämiin tunteisiin ja olemaan tarttumatta faktuaalisiin yksityiskohtiin. Tehtävään keskittymisen varmistamiseksi osallistujia pyydettiin muistelemisen lisäksi myös kirjoittamaan samalla tapahtumasta ja sen herättämistä tunteista.
Kirjoitus tehtiin erilliselle paperille, jota ei luovutettu kokeenjärjestäjille kokeen päättyessä.

Sivu 5: Tunnetilan arviointi asteikolla 1-9 (surullinen-iloinen).

Sivu 6: Henkilökuvan muodostus

Tunnetilan vaikutusta ajatteluun tutkittiin Aschin (1946) piirrearviotehtävän pohjalta luodulla henkilöhahmotustehtävällä. Alkuperäisessä tutkimussarjassa koehenkilöitä pyydettiin muodostamaan vaikutelman toisesta henkilöstä hänestä kerrottujen piirteiden pohjalta (esim. älykäs, itsepäinen, kriittinen ja kateellinen) ja tämän jälkeen arvioimaan kuviteltua henkilöä 18:sta vastakohtaparin (reaktiopiirteen) tarkistuslistalla, jonka avulla voitiin tarkastella muodostetun vaikutelman positiivisuutta ja negatiivisuutta. Alkuperäisessä tutkimuksessa selvitettiin annettujen piirteiden ja niiden järjestyksen vaikutusta henkilökuvan muodostukseen. Käsillä olevassa tutkimuksessa ns. keskeiset piirteet (kylmä-lämmin) korvattiin tunnetilan manipulaatiolla. Arvioitavan henkilön piirteiksi kuitenkin jätettiin Aschin alkuperäiset neljä piirrettä. Osallistujia pyydettiin siis muodostamaan kuva henkilöstä joka on älykäs, taitava, määrätietoinen, käytännöllinen ja varovainen. Samalla heitä pyydettiin kirjoittamaan lyhyt kuvaus tästä henkilöstä ranskalaisilla viivoilla.

Sivu 7: Kuvittelun henkilön arviointi

Vaikutelman arvioinnissa käytettiin samaa 18 piirteen listaa, kuin Aschin alkuperäisessä kokeessa. Näin vaikutelmia voitiin vertailla aikaisempiin samalla piirreasetelmalla toteutettuihin kokeisiin. Aschin asetelma oli aikaisemmissa tutkimuksissa osoittautunut toimivaksi ja piirteiden vaikutuksista toisiin piirteisiin tiedettiin aikaisemman perusteella paljon. Erona tämänhetkisen ja Aschin kokeiden välillä on, että Aschin kokeessa arviointipiirteet luettiin ääneen kun taas tässä kokeessa piirteet esitettiin kirjallisessa lomakkeessa. Kaksi reaktiopiirrettä (important-insignificant, shrewd-wise) ei kääntynyt luontevasti englannista suomen kielelle, joten ne poistettiin reaktiopiirteiden listalta, sekaannusten välttämiseksi.

Osallistujia pyydettiin arviomaan edellisellä tehtävässä kuvittelemaansa henkilöä 16:sta reaktiopiirteen puitteissa. Arviointi tapahtui ympyröimällä numero 1-7, riippuen kumpaa piirrettä kuviteltu henkilö paremmin edusti. 16 piirreparia olivat:

kitsas-antelias

onneton-onnellinen

ärtyisä-hyväntuulinen

huumorintajuton-huumorintajuinen

epäsosiaalisen-sosiaalinen

epäluotettava-luotettava

epäsuosittu-suosittu

armoton-inhimillinen

luotaantyötävä-puoleensavetävä

holtiton-sinnikäs

kevytmielinen-vakava

hillitty-puhelias

itsekäs-epäitsekäs

mielikuvitukseton-mielikuvituksellinen

heikko-vahva

epärehellinen-rehellinen

Sivu 8: Tunnetilan arviointi asteikolla 1-9 (surullinen-iloinen).Sivu 9: Palaute

Osallistujilta kysyttiin annettujen ohjeiden ymmärrettävyydestä, kokeen aikana mieleen nousseista kysymyksistä ja kokeen mahdollisista omituisista, hämmentävistä tai häiritsevistä kohdista.

Koeasetelman läpivienti
Tutkimus suoritettiin kahden viikon aikana 1-15 osallistujan ryhmissä kolmessa eri luokassa keskustakampuksella. Lisäksi 3 osallistujaa suoritti kokeen käytävällä, koska myöhästyivät kokeen aloituksesta. Ryhmille arvottiin kvasisatunnaisesti toinen kahdesta manipulaatiosta (iloiseen tai surulliseen muistoon eläytyminen). Erillistä kontrolliryhmää ei ollut. Ennen kokeen aloittamista, kokeen vetäjä kertoi kaikille kokeen tutkivan emotionaalisen älykkyyden ”tiettyjä osatekijöitä” sekä kokeen koostuvan kolmesta osasta (emotionaalisen älykkyyden itsearvioinnista, tunnetilaan eläytymisestä, henkilökuvan luomisesta ja arvioinnista). Osallistujia pyydettiin vastaamaan rehellisesti ja olemaan puhumatta muiden osallistujien kanssa kokeen aikana. Tehtäväkohtaisia toimintaohjeita ei annettu, vaan ne pyydettiin lukemaan itsenäisesti koelomakkeesta. Koe suoritettiin kahdessa osassa. Ensin tehtiin emotionaalisen älykkyyden itsearviointi ja ensimmäinen tunnetilan itsearviointi. Tämän jälkeen pysähdyttiin odottamaan muita. Kun kaikki olivat valmiita, kokeen vetäjä kertoi kokeen loppuosan sisältävän kaksi aikarajallista tehtävää (tunnetilaan eläytymiseen 7 minuuttia ja henkilökuvan luomiseen 4 minuuttia). Aikarajat oli kirjoitettu koelomakkeeseen, mutta osallistujia pyydettiin olemaan kiinnittämättä erityisempää huomiota aikaan ja jatkavan tekevän tehtävää niin kauan kunnes se tuntuisi valmiilta tai aikaa ottava kokeen vetäjä pyytäisi siirtymään seuraavaan tehtävään. Tämän ohjeistuksen jälkeen osallistujat tekivät kokeen loppuun ja jäivät odottamaan kunnes kaikki olivat valmiita. Kokeen jälkeen kokeenvetäjä kertoi lyhyesti tutkimuksen tarkoituksesta ja vastasi kysymyksiin. Palkkiona oli pullaa ja kahvia tai teetä.

 

Summamuuttujat

Piirre EÄ:tä mitattiin suomennetulla TEIQue-SF-mittarilla (ks. liite). Mittarissa on 30 väittämää, joiden henkilökohtaista osuvuutta arvioidaan 7 asteisen likert-asteikon avulla (1 = täysin eri mieltä, 7 = täysin samaa mieltä). Puolet mittarin osioista käännettiin ja yhdistettiin yksinkertaisella summaamismenetelmällä muiden osioiden kanssa. Summaaminen oli mahdollista, sillä aineistossa ei juuri ollut puuttuvia tietoja.  Mittarin osiot korreloivat kaikki positiivisesti käännöksen jälkeen, korrelaatiokertoimet olivat välillä .083 – .722. Cronbachin alfa oli .894, mikä viittaa suureen sisäiseen yhdenmukaisuuteen. Tulos oli oletetunlainen, joten voidaan todeta, että suomennettu mittari toimi, kuten alkuperäinen englanninkielinen versio.

 

Tunnetilan muutosta arvioitiin summamuuttujilla jotka muodostettiin tunnetilamittausten (3 erillistä mittausta asteikolla 1-9 surullinen-iloinen) erotuksista. Erilliset muuttujat muodostettiin mittausten 1 (ennen manipulaatiota) ja 2 (manipulaation jälkeen) sekä mittauksen 2 (manipulaation jälkeen) ja 3 (henkilöarviointitehtävän jälkeen) välisen erotuksen itseisarvosta. Lisäksi mittauksien 1 ja 2 välistä eroa mitattiin erikseen eri manipulaatioissa muodostamalla molemmista manipulaatiosta erilliset tunnetilan muutoksen summamuuttujat.

 

Kuvitellusta henkilöstä muodostetun vaikutelman positiivisuutta/negatiivisuutta mitattiin muodostamalla arviontiin käytetyistä 16 piirreparista summamuuttuja. Jokaisessa parissa negatiivisempi adjektiivi on vasemmalla puolella, positiivisempi oikealla puolella. Tämä jaottelu mahdollisti suoran summamuuttujan luomisen vain yhdistämällä nämä osiot yhteen. Tarkasteltaessa osioiden välisiä korrelaatioita ja cronbachin alfaa, havaittiin, että kaksi osiota sopi huonosti yhteen muiden osioiden kanssa. Näistä osioista oli tullut myös epäselvyyden osalta jonkin verran palautetta kokeen osallistujilta. Tästä syystä osiot ”holtiton-sinnikäs” ja ”kevytmielinen-vakava” poistettiin lopullisesta summamuuttujasta. Summamuuttujan lopullinen cronbachin alfa oli .844, mikä viittaa suureen mittarin sisäiseen yhdenmukaisuuteen.

 

Käytetyt analyysimenetelmät

 

Manipulaation vaikutuksen testaaminen

Manipulaation vaikutusta tunnetilaan selvitettiin kahdella eri analyysimenetelmällä. Ensinnäkin pyrittiin käyttämään repeated measures -varianssianalyysiä, jonka avulla haluttiin selvittää, onko eri manipulaatioryhmien välillä eroja tunnetiloissa eri vaiheissa koetilannetta. Tämä varianssianalyysi soveltuu tilanteisiin, joissa samaa asiaa mitataan useamman kerran, kuten tässä tapauksessa tunnetilaa mitattiin. Mallissa riippumattomaksi muuttujaksi asetettiin manipulaatio ja riippuvaksi muuttujaksi tunnetila kolmessa eri vaiheessa. Koska varianssianalyysin oletuksista osa jäi täyttymättä (normaalijakautuneisuus – tyypin 1 -virhe korostuu), käytettiin varianssianalyysin lisäksi Kruskall-Wallisin ei-parametrista testiä, joka on samaan tyyppinen analyysimenetelmä kuin varianssianalyysi, mutta ei edellytä normaalijakautuneisuutta.

 

Hypoteesin 1 testaaminen

Emotionaalisen älykkyyden vaikutusta tunnemuutoksen voimakkuuteen tarkasteltiin useilla menetelmillä. Aluksi testattiin näiden kahden tekijän välinen korrelaatio. Seuraavaksi tarkasteltiin emotionaalisen älykkyyden voimakkuutta tunnetilan muutoksen suuruuden selittäjänä lineaarisen regressioanalyysin avulla. Tämän jälkeen samasta aiheesta tehtiin ristiintaulukointi jolla tarkasteltiin eroja emotionaalisesti piirre EÄ:n eri ääripäihin sijoittuneiden koehenkilöiden välillä. Tämä tehtiin, koska mahdollisen yhteyden piirre EÄ:n ja tunnemuutoksen suuruuden välillä oletettiin todennäköisemmin olevan tilastollisesti merkitsevä. Ristiintaulukointia varten sekä emotionaalinen älykkyys -summamuuttujaa että tunnetilan muutos –summamuuttuja jaettiin luokkiin. Emotionaalinen älykkyys jaettiin kolmeen osaan (jokaisessa osassa  33% havainnoista) ja vertailtavaksi otettiin korkein ja matalin kolmannes. Tunnetilan muutoksesta muodostettiin kolme muutoksen suuruuden perusteella myös kolme luokkaa, jotta χ²-testin oletukset täyttyisivät, joita kaikkia luokkia käytettiin analyysissä. Luokittelussa otettiin huomioon kuitenkin se, että jokaiseen luokkaan tuli jäädä riittävä määrä havaintoja. Ensimmäisessä luokaan päätyivät muuttumattomat vastaukset, toiseen luokkaan 1 askeleen (suuntaan taikka toiseen) muutokset ja kolmanteen luokkaan 2-5 askeleen muutokset.

 

Hypoteesin 2 testaaminen

Seuraavaksi siirryttiin tutkimushypoteesiin tunnetilan vaikutuksesta piirrearviointeihin. Tämä tarkastelu suoritettiin yksisuuntaisen varianssianalyysin avulla. Tunnetilan muutosta tunnetilamittausten 1 ja 2 välillä mitannut summamuuttuja jaettiin analyysia varten kolmeen luokkaan joista jokaiseen sijoittui 33% koehenkilöistä. Näin muodostetut luokat nimettiin tunnetilan asteen mukaan surulliseksi, neutraaliksi ja iloiseksi. Tällä kolmeluokkaisella muuttujalla selitettiin piirrearvioista muodostetun summamuuttujan vaihtelua.

 

Hypoteesin 3 testaaminen

Koska kävi ilmi, että positiivisen ja negatiivisen tunnetilan omaavat henkilöt eivät eronneet tilastollisesti merkitsevällä tasolla piirrearviointien positiivisuuden suhteen (hypoteesi 2), ei analyysissä edetty tätä pidemmälle. 3. Hypoteesi perustui oletukselle tunnetilan vaikutuksesta piirrearviointeihin ja koska tällaista efektiä ei havaittu ei hypoteesia voitu testata.

Tulokset

Seuraavassa esitellään tärkeimmät tulokset. Ensin käsitellään manipulaation vaikutusta tunnetilaan, seuraavaksi emotionaalisen älykkyyden vaikutusta tunnetilan muutoksen suuruuteen, sen jälkeen tunnetilan vaikutusta piirrearviointeihin ja lopuksi emotionaalisen älykkyyden vaikutusta kokeen lopussa mitattuun tunnetilamuutokseen.

 

Manipulaation vaikutuksen testaaminen

Manipulaation vaikutusta tarkasteltiin sekä repeated measures -varianssianalyysin, jonka kaikki oletukset eivät täyttyneet että ei-parametrisen, Kruskall-Wallis -varianssianalyysin avulla, jota käytettiin paikkaamaan tyypin 1-virheen kohonnutta todennäköisyyttä. Olennaisin ero syntyi mittausten 1 ja 2 välillä, eli ennen ja jälkeen manipulaation. Repeated measures -testistä selviää, että ryhmien välillä on tilastollisesti merkitsevä ero, ja efektikokokin on suuri (F(1, 92) = 16.171, p<.001, η2 = .149). Taulukosta 1. huomaamme, että tunnetilamittauksessa toisessa positiivisessa manipulaatiossa keskiarvo on kohonnut ja negatiivisessa se on laskenut suhteessa tunnetilamittaukseen yksi.

 

Taulukko 1. Tunnetilan keskiarvot tunnetilamittauksissa.

	Manipulaatio	Keskiarvo	Keskihajonta	Keskivirhe	Min–Max
Tunnetila 1ennen manipulaatiota	Negatiivinen	6,612	1,592	,211	6,91–7,03
	Positiivinen	6,600	1,338	,220	6,16–7,04
Tunnetila 2manipulaation jälkeen	Negatiivinen	4,918	1,498	,915	4,53–5,31
	Positiivinen	7,222	1,204	,204	6,82–7,63
Tunnetila 3piirrearviointitehtävän jälkeen	Negatiivinen	5,837	1,463	,187	5,47–6,21
	Positiivinen	6,533	1,120	,195	6,15–6,92

 

 

Kuvio 1. 95% luottamusväli tunnetilassa eri manipulaatioryhmissä.

 

Kuviosta 1 selviää, että suurin ja selkein ero liittyy negatiiviseen manipulaatioon, jossa 95% luottamusvälit ovat ensimmäisessä ja toisessa tunnetilamittauksessa selvästi eriävät. Sen sijaan positiivisessa manipulaatiossa kaikki kolme mittausta sijoittuvat toistensa luottamusväleille, eli yhtä voimakasta muutosta ei tapahtunut. Kolmannessa mittauksessa erot ovat edelleen kaventuneet.

 

Kruskall-Wallis -varianssianalyysillä tarkasteltiin eroja tunnetilamittausten 1 ja 2 välillä. Testin mukaan tunnetilamittauksessa 1 manipulaatioryhmien välillä ei ole tilastollisesti merkitsevää eroa, mutta tunnetilamittauksessa 2 löytyy erittäin merkitsevä ero (Kruskall-Wallis -testi, p < .001).

 

Manipulaation jälkeen siis eri manipulaatioryhmien tunnetilat eroavat tilastollisesta merkitsevästi toisistaan ja manipulaatio tuotti halutun suuntaisen muutoksen koehenkilöiden tunnetilassa.

 

Hypoteesin 1 testaaminen

Emotionaalisen älykkyyden ja tunnemuutoksen suuruuden välillä havaittiin tilastollisesti merkitsevä korrelaatio (p<.05, r=.210). Korrelaatio on positiivinen eli mitä suurempi emotionaalinen älykkyys, sitä suurempi oli tunnemuutos. Seuraavaksi tätä lineaarista yhteyttä tarkasteltiin regressioanalyysin avulla.

 

 

Taulukko 2. Emotionaalinen älykkyys tunnetilan muutoksen selittäjänä.

	B	St. B	t	p
Vakio	-.539		-.580	.564
Emotionaalinen älykkyys	.013	.210	2.045	.044*

*p < .05, ** p < .01, *** p < .001

 

 

Kuten taulukosta selviää, tunnemuutoksen selittäjänä emotionaalinen älykkyys on tilastollisesti melkein merkitsevä (p<.05), mutta korjattu selitysosuus on vain 3,3 % vaihtelusta. Suurin osa emotionaalisen muutoksen suuruudesta siis selittyy muilla tekijöillä. Tämän jälkeen tehtiin eksploratiivinen analyysi jossa piirre EÄ:n selitysvoimaa tarkasteltiin erikseen molemmissa manipulaatiossa. Positiivisessa manipulaatiossa piirre EÄ ei ollut tilastollisesti merkitsevä tunnetilan muutoksen selittäjä. Negatiivisesssa manipulaatiossa selitysosuus oli kuitenkin tilastollisesti merkitsevä (p<.001) ja korjattu selitysosuus oli 11,9 % tunnemuutoksen vaihtelusta.

 

Piirre EÄ oli siis tilastollisesti merkitsevä tunnetilan muutoksen selittäjä, mutta selitysosuus oli molempia manipulaatioita tarkasteltaessa häviävän pieni. Sen sijaan negatiivisessa manipulaatiossa selitys osuus oli huomattavasti suurempi, mutta ei vieläkään erityisen merkittävä.

 

Seuraavaksi ristiintaulukoinnilla selvitettiin korkean ja matalan emotionaalisen älykkyyden omaavien ryhmien eroja tunnetilan muutoksen suuruudessa. Tämä tehtiin, koska näiden ryhmien välillä oli todennäköisintä löytää tilastollisesti merkitsevällä tasolla vaihtelua.

 

 

Taulukko 3. Emotionaalinen älykkyys ja tunnetilan muutoksen voimakkuus

		Tunnetilan muutoksen suuruus
Emotionaalinen älykkyys		Ei muutosta	Pieni muutos	Suuri muutos	Yht N(%)
	Matala	10(32,3%)	13(41,9%)	8(25,8%)	31(100%)
	Korkea	6(19,4%)	11(35,5%)	14(45,2%)	31(100%)

 

 

Ristiintaulukoinnista selvisi, ettei emotionaalisella älykkyydellä ollut vaikutusta tunnetilan muutoksen suuruuteen (χ² (2, N = 62) = 2,803, p = .267), eli emotionaalisesti älykkäät ja vähemmän älykkäät eivät eroa tilastollisesti merkitsevällä tasolla toisistaan tunnetilan muutoksen suuruuden osalta. Korkeimman kolmanneksen ja matalimman kolmanneksen välillä ei siis löytynyt tilastollisesti merkitsevällä tasolla eroja.

 

Hypoteesi sai heikkoa tukea regressio analyysissä, mutta selitysosuus ei ollut suuri. Havaittua vaikutusta ei voi selittää vain piirre EÄ:n ääripäiden välisillä eroilla, koska ristiintaulukoinnissa näiden ääripäistä muodostettujen ryhmien välillä ei havaittu olevan tilastollisesti merkitsevää eroa tunnetilan muutoksen suuruudessa.

 

Hypoteesin 2 testaaminen

Tunnetilan vaikutusta piirrearviointeihin tarkasteltiin yksisuuntaisen varianssianalyysin (ANOVA) avulla. Tarkastelua varten tunnetilan muutosta mittausten 1 ja 2 mittaava summamuuttuja kolmiluokkaiseksi. Jokaiseen luokkaan asetettiin kolmannes havainnoista, jolloin vertailtiin korkeinta, keskimmäistä ja alinta kolmannesta keskenään. Tuloksena oli tilastollisesti ei-merkitsevä tulos (F(2, 90) = 1,832, p =.166 η2 = .039), joten voidaan todeta, että tunnetilalla ei ollut tilastollisesti merkitsevällä tasolla vaikutusta piirrearviointeihin.

 

Aineisto ei antanut tukea hypoteesille 2.

 

Pohdinta

Tutkimuksessa tarkasteltiin emotionaaliselta älykkyydeltään eritasoisten koehenkilöiden tunnetilan vaikutusta vaikutelman muodostukseen. Oletuksena oli että tunnetila vaikuttaisi vaikutelman muodostukseen tunnetilan suuntaisesti (hyvällä tuulella ollessa vaikutelmasta tulisi positiivisempi kuin huonolla tuulella ollessa), emotionaalisesti älykkäämmät reagoisivat voimakkaammin tunnetilan manipulaatioon ja että emotionaalisesti älykkäämmillä tunnetilan vaikutus piirrearvioihin olisi vähäisempi.  Seuraavaksi käydään läpi tutkimuksen hypoteesit ja niihin liittyvät havainnot. Lisäksi esitellään kokeeseen liittyviä rajoituksia ja puutteita.

 

Hypoteesin 1 mukaan oletettiin, että korkea piirre EÄ on yhteydessä suuurempaan tunnetilan muutokseen manipulaation seuraksena. Hypoteesin mukaisesti emotionaalisen älykkyyden havaittiin olevan positiivisessa yhteydessä manipulaatiolla aiheutetun tunnetilan muutokseen. Efekti oli kuitenkin merkittävän kokoinen vain negatiivisessa manipulaatiossa. Syitä havaittuun tulokseen voi olla useita. Ensinnäkin tutkimuksessa on havaittu yleisesti, että negatiiviset manipulaatiot vaikuttavat positiivisia voimakkaammin (Westerman, Spies, Stahl ja Hesse, 1996). Myös tässä kokeessa negatiivinen manipulaatio vaikutti voimakkaammin. On mahdollista, että negatiivisessa manipulaatiossa tunnetilan muutos ollessa suurmpi, näkyi piirre EÄ:n vaikutus selvemmin negatiivisessa kuin positiivisessa manipulaatiossa jossa oletettu ilmiö oli liian pieni ollakseen tilastollisesti merkitsevä, ainakaan käytetyllä otoksella. Toisaalta korkea piirre EÄ oli yhteydessä iloisempaan tunnetilaan jo kokeen alussa (se selitti tunnetilan vaihtelusta ensimmäisessä mittauksessa yli 30 %). Tällöin positiivisessa asetelmassa emotionaalisesti älykkäämmillä saattoi olla vaikeuksia nostaa jo valmiiksi iloista mielialaansa. Valmiiksi positiivisen mielialan nostaminen entisestään oletetaan olevan vaikeampaa kuin sen laskeminen (Westerman, ym., 1996). Joka tapauksessa piirre EÄ:n vaikutus tunnetilan muutokseen oli hyvin pieni, vaikkakin tilastollisesti pätevä. Oletamme, että vaikutus olisi ollut suurempi, jos koetilanteessa olisi ollut vähemmän häiriötekijöitä, esim. koetta ei olisi suoritettu ryhmässä. Myös tarkemman piirre EÄ:n mittarin käyttäminen olisi voinut tuottaa selkeämpiä tuloksia, mutta kokeen aikarajoitusten takia esim. täyspitkää TEIQue-mittaria ei voitu käyttää.

 

Mielenkiintoisesti havaittuja vaikutuksia ei pystytty selittämään vain piirre EÄ:n ääripäiden välisillä eroilla. Ristiintaulukoinnissa, jossa pyrittiin selvittämään piirre EÄ:n ylimmän kolmanneksen ja alimman kolmanneksen välisiä eroja, tunnetilan muutoksessa ryhmien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa. Petrides ja Furnham (2003) olettivat oman tutkimuksensa perusteella, että tässä tutkimuksessa käytetty TEIQue-SF mittarilla olisi validiteettia vain tulosten ääripäissä. Tutkimuksemme kuitenkin puhuu tätä oletetusta vastaan, koska emotionaalisen älykkyyden vaikutus tunnetilan muutokseen tuli näkyviin vain tarkasteltaessa mittarin antamien tulosten koko vaihtelualuetta regressioanalyysissä.

 

Johtopäätöksien vetäminen piirre EÄ:n ja emotionaalisen reaktiivisuuden välisestä yhteydestä tämän tutkimuksen perusteella on kuitenkin ongelmallista, koska persoonallisuuden piirteiden vaikutusta tuloksiin ei vakioitu. Ekstroversiolla ja neuroottisuudella on osoitettu olevan yhteys tunnemanipulaatioiden tehokkuuteen (Rusting ja Larsen, 1997) ja käytetyn piirre EÄ:n mittarin on havaittu korreloivan näiden ominaisuuksien kanssa (Petrides ja Furnham, 2003). Havaitun vaikutuksen saattaa siis selittää piirre EÄ sijaan ilmiön kanssa korreloivat muut persoonallisuuden piirteet.

 

Toisen hypoteesin mukaan tunnetilan oletettiin vaikuttavan vaikutelman muodostukseen siten, että huonolla tuulella olevat muodostaisivat negatiivisemman vaikutelman esitetystä henkilöstä ja hyvällä tuulella olevat taas positiivisen vaikutelman kyseisestä henkilöstä. Ennakko-oletusten vastaisesti tunnetilalla ei havaittu olevan tilastollisesti merkitsevää vaikutusta vaikutelman muodostukseen. Vaikutelmien erot eri ryhmien välillä liikkuivat joidenkin arviointipiirteiden osalta oletettuun suuntaan, mutta kokonaisuutena vaikutelma ei vaihdellut tunnetilojen mukaan oletetulla tavalla.

 

Syitä saatuun tulokseen voi olla monia. Voidaan kysyä, oliko aikaansaatu mielialan muutos (1-2 yksikköä yhdeksän-portaisella asteikolla) riittävän suuri aiheuttamaan arviointien vinoutumista. Voimakkaampi manipulaatio olisi voinut saada aikaan arviointien vinoutumisen tunnetilan kanssa yhdenmukaiseen suuntaan tilastollisesti merkitsevästi. Toisaalta voidaan pohtia, oliko tuotettu surullisuuden sävyteinen mieliala tarkoituksenmukainen vaikutelmanmuodostustehtävän kannalta. Aikaisemmassa tutkimuksessa on havaittu, että vihaisena koehenkilöt ovat muita arvioidessaan stereotyyppisempiä ja kielteisiä kuin surullisena (Bodenhausen, Sheppard ja Kramer, 1994). Tämä argumentti koskee kuitenkin vain negatiivista manipulaatiota ja iloiselle mielialalle saatetut henkilöt eivät myöskään näyttäneet minkäänlaista tunnetilan aiheuttamaa vaikutusta vaikutelman muodostuksessa. Spesifin negatiivisen affektin aikaansaaminen voi osoittautua myös erittäin haasteelliseksi, koska tavalla tai toisella herätetty negatiivinen mieliala vaikuttaisi aktivoivan kaikenlaisia negatiivisia tunteita (Izard, 1972 ref. Westerman, ym., 1996). Mahdollisesti erilainen tunnetilan mittaustapa olisi ollut tutkimuksen kannalta parempi. Useissa mielialaa ja sen vaikutusta tutkivissa kokeissa on käytetty hienovaraisempia ja tarkempia tunnetilan mittareita, joissa tunnetila muodostetaan usean osion mittarista (esim. Petrides ja Furnham, 2003; Rusting, 1999), tällainen mittari olisi kuitenkin ollut liian työläs täyttää kolme kertaa koeasetelman aikana. Pääsyy siihen, että tunnetila ei vaikuttanut piirrearvioihin, on luultavasti kuitenkin henkilöarviointitehtävän luonne joka luultavasti ohjasi osallistujia käyttämään informaation käsittelytapoja joihin tunnetila ei vaikuta.

 

Erilaisten arviointistrategioiden käyttämisen on todettu olevan yhteydessä siihen, vaikuttavatko tunnetilat arviointien muodostamiseen (Forgas, 1995). Forgasin (1995) affektin infuusio malli (AIM) erottaa neljä eri arviointistrategiaa toisistaan. (1) Suoran pääsyn strategiassa yksilö hyödyntää aikaisempia, muistissa jo olevia arviota tehdessään johtopäätöksiä käsillä olevasta tilanteesta. Koska yksilöiden voidaan olettaa minimoivan kognitiivisen vaivannäkönsä, on todennäköistä että suoran pääsyn strategiaa hyödynnetään aina kun se vain on mahdollista. (2) Motivoituneen prosessoinnin strategiaa hyödynnetään, kun arvioitsijalla on voimakas tarve saavuttaa tietyn tyyppinen arvioinnin lopputulos. Tällöin arvioitsija todennäköisesti ryhtyy hyvin valikoivaan informaation muistista hakuun ja palautukseen, päästäkseen ennalta määrätyn tavoitteen mukaisiin johtopäätöksiin. (3) Heuristisessa strategiassa arvioija pyrkii minimoimaan kognitiivisen vaivannäkönsä ja käyttää vain osaa saatavilla olevasta informaatiosta ja hyödyntää erilaisia oikopolkuja ja yksinkertaistuksia johtopäätösten tekemiseksi. (4) Perusteellisen prosessoinnin strategiassa yksilö valikoi, opettelee ja tulkitsee uutta tietoa arvion kohteena olevasta henkilöstä tai asiasta ja liittää tämän tiedon osaksi aikaisempia tietorakenteita. AIM-mallin mukaan strategioiden 1 ja 2 hyödyntäminen johtaa usein tilanteeseen, jossa affektit eivät vaikuta arviointeihin. Strategioiden 3 ja 4 hyödyntämisen puolestaan johtaa usein tilanteeseen, jossa arviot vinoutuvat affektien kanssa yhdenmukaiseen suuntaan (Mt.).

 

On viitteitä siitä, että koehenkilöt käyttivät henkilökuvatehtävässä nimenomaan strategioita 1 ja 2 joihin tunnetilalla ei ole vaikutusta. Osa koehenkilöistä kertoi palautekeskustelun aikana käyttäneensä piirrearviointitehtävää suorittaessaan kuvitellun henkilön mallina todellista tuntemaansa henkilöä. Todellisen henkilön käyttäminen mallina viittaisi suoran pääsyn strategian hyödyntämiseen, sillä tällöin koehenkilöllä olisi mahdollisuus minimoida kognitiivinen vaivannäkönsä ja hyödyntää suoraan jo aikaisemmin muodostettua arviointia. Erityisen todennäköistä tämä olisi siinä tapauksessa, jos koehenkilöt eivät kokeneet ulkoista tai sisäistä painetta uudelleen prosessoida tietojaan piirrearviotehtävässä. Toisaalta tehtävän ajateltiin mittaavan emotionaalista älykkyyttä, mikä saattaisi synnyttää sisäistä painetta perusteelliseen prosessointiin jolla pyrittäisiin mahdollisimman hyvään ”suoritukseen.” Tällöin tunteen voisi olettaa vaikuttavan tiedon prosessointiin. Kuitenkin todellisen henkilön käyttämisellä mallina voitaisiin luoda vaikutelman erityisen osuvasta ihmiskuvauksesta ja näin myös hyvästä ”suorituksesta”. Näin ajatellen uudelleen prosessointiin ei kannattaisi ryhtyä. Koehenkilöt eivät tosin tienneet, mikä oli ns. oikea vastaus tehtävässä, joten tässä suhteessa joudutaan tyytymään pelkkiin arveluihin.

 

AIM-mallin mukaan tunnetilapohjustuksen vaikutus arviointeihin häviää myös, jos olosuhteet kannustavat koehenkilöä motivoituneeseen prosessointiin. Tällaisia olosuhteisiin liittyviä tekijöitä ovat mm. selkeä tietoisuus käytetystä pohjustusmateriaalista, tarkkaavaisuuden suuntaaminen omaan tunnetilaan, tehtävän tarkoitushakuista prosessointia vaativa luonne ja yksilön taipumus tasapainottaa selkeästi vinoutunutta informaatiota. (Erber ja Erber, 1994; Lombardi, Higgins, ja Bargh, 1987; Martin, 1986; Strack, Schwarz, Bless, Kuebler, ja Wänke, 1993). Koetilanteessa moni esiintyi useita näistä tekijöistä. Koehenkilöitä pyydettiin eksplisiittisesti vaikuttamaan omaan tunnetilaansa muistelemalla ja arviomaan omaa tunnetilaansa, jolloin kaksi ensiksi mainittua ehtoa täyttyi. Surullisen manipulaation asetelmassa koehenkilö saattoi olla lisäksi motivoitunut kohentamaan tunnetilaansa ja tietoisesti pyrki luomaan tunnetilasta poikkeavan kuvauksen piirrearviotehtävässä.

 

Hypoteesin vastaisen tuloksen saamiseen tehtävän laadun takia viittaa myös se, että Aschin piirrearviotehtävä on myös kehitetty konstruktivistisen paradigman valta-aikana, jolloin affektien vaikutusta kognitioihin ei juuri tutkittu (Forgas, 1995). On mahdollista, että piirrearviotehtävä ei reagoi erityisen herkästi tunnetilan muutoksiin.

 

Kolmantena hypoteesina oli, että emotionaalinen älykkyys vaikuttaisi tunnetilan ja piirrearvion yhteyteen sitä heikentävästi. Toisin sanoen emotionaalisesti älykkäämmät henkilöt kykenisivät hypoteesin mukaan välttämään oman tunnetilansa vaikutuksen vaikutelman muodostuksessa, koska henkilöt ovat tietoisempia tunnetiloistaan, jolloin he pystyvät minimoimaan niiden vaikutuksen muuhun ajatteluun tai koska emotionaalisesti älykkäämmät pääsevät yli nopeammin negatiivisesta tunnetilasta. Hypoteesia ei kuitenkaan voitu testata, koska tunnetilalla ei ylipäänsä havaittu tässä kokeessa olevan vaikutusta vaikutelman muodostukseen.

 

Ehdotuksia jatkotutkimukseen

Vaikka esitelty koeasetelma ei pystynyt vastaamaan tärkeimpään tutkimuskysymykseen siitä, vähentääkö emotionaalinen älykkyys tunnetilojen tuottamia kognitiivisia vääristymiä, on mahdollista, että oikeanlainen koeasetelma pystyisi antamaan vastauksen. Jatkotutkimuksen kannalta kehitettävinä aspekteina voidaan mainita otokseen ja otantaan liittyvät seikat, koetilanteeseen ja satunnaistamiseen liittyvät seikat, menetelmiin liittyvät seikat sekä muut yksilöiden persoonallisuuteen ja hetkelliseen mielialaan liittyvät tekijät.

 

Otoskoon tulisi olla suurempi jotta myös emotionaalisesti vähemmän älykkäitä osallistujia saataisiin edustava otos. Myös otanta tulisi suorittaa siten, ettei se suosisi empaattisia henkilöitä. Voidaan ajatella, että tapa jolla koehenkilöitä rekrytoitiin (kasvokkainen rekrytointi yliopiston käytäviltä) kokeisiin keräsi nimenomaan empaattisia ja emotionaalisesti kyvykkäitä henkilöitä osallistujiksi. Koska kokeeseen osallistumisesta ei saanut muuta palkintoa, kuin pullan ja kahvin, ei se välttämättä motivoinut vähemmän empaattisia yksilöitä osallistumaan. Suurempi ja eri tavalla kerätty otos sekä mahdollisesti houkuttelevampi palkkio olisivat saattaneet lisätä otoksen heterogeenisyyttä ja siten muuttaa tuloksia.

 

Koska piirre EÄ korreloi affektiivisiin reaktiotapoihin liittyvien persoonallisuuspiirteiden kanssa (esim. neuroottisuus ja ekstroversio), nämä tekijät olisi tärkeä vakioida koeasetelmassa, jotta voitaisiin osoittaa, että piirre EÄ:llä on selitysvoimaa saatuihin tuloksiin korkeamman tason persoonallisuuspiirteitä enemmän, EÄ:n ollessa spesifimpi persoonallisuusmittari. Tällaisella tutkimustavalla voitaisiin vastata teoreettisiin kiistoihin piirre EÄ:n tarpeellisuudesta muiden persoonallisuusmittarien joukossa.

 

Koe olisi myös parempi suorittaa yksin kuin ryhmissä. Näin koetilanteeseen liittyisi mahdollisimman vähän häiriötekijöitä. Käytetty satunnaistaminen pitäisi myös suorittaa tieteelliset standardit täyttäen, eikä kvasisatunnaisesti.

 

AIM-mallin pohjalta voidaan todeta, että perusteellisen prosessoinnin tai heuristisen arviointistrategian hyödyntäminen johtaa affektien suurempaan vaikutukseen kognitiivisiin prosesseihin. Aschin (1946) piirrearvio tehtävää sopivampi vaikutelman muodostustehtävä saattaisikin olla esimerkiksi Forgasin ja Bowerin (2001) käyttämä proseduuri, jossa koehenkilöt tekivät henkilöarviointeja neljästä eri ihmisestä tietokoneen ruudulle syötettyjen vihjeiden perusteella. Tehtävä vaati selvästi nopeampaa arvionmuodostusta, ja todennäköisesti myös kannusti heuristisen prosessointistrategian käyttöön.

 

Mielialan mittaaminen hienostuneemmalla mittarilla (McNair, Lorr ja Droppleman, 1992) saattaisi myös vähentää motivoituneiden koehenkilöiden taipumusta raportoida mielialansa muutoksia odotusten mukaisesti. Myös piirre EÄ:n mittaaminen tarkemmin, joko TEIQue-mittarin koko versiolla tai sen relevanteilla osatekijöillä (esim. emootioiden havaitseminen [omien ja muiden], emootioiden säätely, impulsiivisuus), saattaa tulla tarpeeseen, jotta selkeitä tuloksia saavutettaisiin.

Lähteet

Asch, S. E. (1946). Forming impression of personality. Journal of Abnormal and Social  Psychology, 41, 258-290.

Bar-On, R. (1997). Bar-On Emotional Quotient Inventory: Technical manual. Toronto, ON: Multi-Health Systems Inc.

Blaney, P. H. (1986). Affect and memory: A review. Psychological Bulletin, 99, 229-246.

Bodenhausen, G. V., Sheppard, L. A. and Kramer, G. P. (1994), Negative affect and social judgment: The differential impact of anger and sadness. European Journal of Social Psychology, 24, 45–62.

Bower, G. H. (1981). Mood and memory. American Psychologist, 36, 129-148.

Bower, G. H. (1991). Mood congruity of social judgements. Teoksessa Forgas, J. (toim.) Emotion and social judgements (s. 31-54). Oxford, England: Pergamon Press.

Ciarrochi, J. V., Chan, A. Y. C., ja Bajgar, J. (2001). Measuring emotional intelligence in adolescents. Personality and Individual Differences, 31, 1105–1119.

Clore, G. L., Schwarz, N., ja Conway, M. (1994). Affective causes and consequences of social information processing. Teoksessa R.S. Wyer ja T. Srull (toim.) The handbook of social cognition (2. laitos). (s. 323-417). Mahwah, N.J.: Lawrence Erlbaum Associates

Damasio, A. (2001). Descartesin virhe: Emootio, järki ja ihmisen aivot. (alkup. Descartes’ error, 1994.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra cognita.

Davies, M., Stankov, L., ja Roberts, R. D. (1998). Emotional intelligence: in search of an elusive construct. Journal of Personality and Social Psychology, 75, 989–1015.

Erber, R., ja Erber, M. W. (1994). Beyond mood and social judgment: Mood incongruent recall and mood regulation. European Journal of Social Psychology, 24, 79–88.

Eysenck, H. J. (1994). Personality and intelligence: psychometric and experimental approaches. Teoksessa R. J. Sternberg, ja P. Ruzgis (toim.), Personality and intelligence (s. 3–31). New York: Cambridge University Press.

Ferguson, E., Bibby, P. A., Rosamond, S., O’Grady, C., Parcell, A., Amos, C., McCutcheon, C., O’Carroll, R. (2009). Alexithymia, cumulative feedback, and differential response patterns on the Iowa Gambling Task. Journal of Personality, 77, 883–902.

Forgas, J. P (1995). Mood and Judgement: The Affect Infusion Model (AIM). Psychological Bulletin, 1, 39-66.

Forgas, J. P. ja Bower, G. H. (2001). Mood Effects on Person-Perception Judgments. Teoksessa Parrott, G. W. (toim.) Emotions in Social Psychology. Philadelphia: Psycohology Press.

Forgas, J.P. ja Moylan, S. (1991). Affective influences on stereotype judgments. Cognition and

Emotion, 5, 379-395.

Gasper, K., ja Clore, G. L. (1998). The persistent use of negative affect by anxious individuals to estimate risk. Journal of Personality and Social Psychology, 74, 1350–1363.

Gohm, C. L., ja Clore, G. L. (2002). Affect as information: An individual differences approach. Teoksessa: L. Feldman Barrett ja P. Salovey (toim.), The wisdom in feeling: Psychological processes in emotional intelligence (s. 89–113). New York: Guilford Press.

Goleman, D. (1995). Emotional intelligence: Why it can matter more than IQ. London: Bloomsbury.

Hofstee, W. K. B. (2001). Intelligence and personality: do they mix? Teoksessa J. Collis, ja S. Messick (toim.), Intelligence and personality: Bridging the gap in theory and measurement (pp. 43–60). Mahwah, NJ: Erlbaum.

Izard, C. E. (1972). Patterns of emotions: A new analysis of anxiety and depression. New York: Academic Press.

Keltner, D., Locke, K.D., ja Audrain, P.C. (1993). The influence of attributions on the relevance of negative feelings to personal satisfaction. Personality and Social Psychology Bulletin, 19, 21–29.

Lombardi, W. J., Higgins, E. X, ja Bargh, J. A. (1987). The role of consciousness in priming effects on categorization. Personality and Social Psychology Bulletin, 13, 411-429.

London Psychometric Laboratory. TEIQue-SF. http://www.psychometriclab.com/admins/files/TEIQue-SF.pdf Luettu 4.5.11

Martin, L. L. (1986). Set/reset: Use and disuse of concepts in impression formation. Journal of Personality and Social Psychology, 51, 493–504.

Mayer, J. D., Salovey, P., ja Caruso, D. R. (2008). Emotional intelligence: New ability or eclectic traits? American Psychologist, 63(6), 503-517.