10 questions to our Study Affairs Coordinator Viola Niklander-Teeri

Tällä kertaa 10 kysymystä-vastausvuorossa on maataloustieteiden laitoksen opintotoimiston esimies Viola Niklander-Teeri. This time we interviewed the department’s Study Affairs Coordinator Viola Niklander-Teeri. Read what she has to say!

1. Mikä oli haaveammattisi lapsena? What was your dream occupation as a child?

Lentoemäntä. Nykyisin kyllä pelkään lentämistä.

Stewardess. Although nowadays I’m afraid of flying.

2.    Mikä on parasta nykyisessä työssäsi?  What do you like most in your current workplace?

Olen tutkijaluonne ja tykkään siitä, että työni on itsenäistä. Joka päivä on erilainen ja saa itse suunnitella oman työnkuvansa. Tutkijatausta auttaa tässä työssä hirveästi, koska siinä työssä syntynyt ajatusmaailma ja kontaktit ovat jäljellä.

I’m a researcher by nature and I like to work independently. In my work, no day is alike the other and I get to plan my own daily schedule. My background as a researcher is of tremendous help since I still have my mindset and contacts from those years.

3.  Miten päädyit maataloustieteiden alalle? How did you end up in agricultural sciences?

Koulutustaustaltani olen puhdas perustieteilijä. Olen aikoinani valmistunut perinnöllisyystieteestä (molekyyligenetiikka) Helsingin yliopistosta. Väitöskirjani tein Ruotsin maatalousyliopistossa SLU:ssa Uppsalassa ja post docini CSIRO:ssa (valtion tutkimuslaitos) Canberrassa, Australiassa. Erinäisten mutkien kautta päädyin maataloustieteiden laitokselle, jossa taustastani on kuitenkin ollut hyötyä. Modernissa kasvi- ja kotieläintieteessä käytetään nykyisin molekyylibiologisia menetelmiä ja työkaluja.

My educational background is in basic sciences. I’ve graduated from  Genetics (Molecular Genetics) from UH. I completed my Doctoral thesis in SLU, Uppsala, Sweden and my post doc in CSIRO (a governmental research institute in Canberra), Australia. Following a series of twists and turns, I ended up here at the Department of Agricultural Sciences. I’ve noticed my educational background is of use here, since modern plant and animal science benefits a lot from molecular biology methods and tools.

4. Mitkä kaksi asiaa ottaisit mukaan autiolle saarelle? What would you take with you on a desert island? You can choose two.

Pari vuotta sitten kesken pahimpien ruuhkavuosien halusin paeta yksin autiolle saarelle. Nykyisin ajattelen, että ottaisin mukaan läheiset ihmiset, mukaan lukien koiran. Ja tietenkin hyvää ruokaa.

A few years back during some really busy times in my life I would have wanted to escape to that desert island all by myself. Today the answer is my closest family and our dog. And of course good food.

5. Jos saisit kuulla elämässäsi enää vain yhden musiikkikappaleen, mikä se olisi? If you were allowed to listen to only one more song in your life, what song would it be?

Joan Baez-klassikko. / Some classic song from Joan Baez.

6. Mikä on lempiruokaasi?  Your favourite dish?

Sushi.

7. Lempipaikkasi Viikissä?  Your favourite spot in Viikki?

Oma työhuone. Tykkään työstäni.

My office – I really like my job.

8. Ketkä ovat toimineet sinulle omalla alalla inspiroijina ja suunnannäyttäjinä? Who has been an inspiration for you during your career?

Koulussa biologian opettaja inspiroi, mikään muu ei kiinnostanut. Yliopistolla minua on inspiroinut graduohjaajani  Teemu (vuonna 1985).

In high school my biology teacher, I was practically not interested in anything else. At the university my Master’s thesis instructor Teemu, back in 1985.

9. Miksi maataloustieteitä tarvitaan tulevaisuudessakin? Mitä maailmanlaajuisia ongelmia sillä ratkaistaan? Why are agricultural sciences needed in the future? What problems can it solve?

Ihmiset ajattelevat yhä enemmän sitä, mitä syövät ja mistä ruoka tulee. Ala ei koskaan lopu, aina riittää tutkittavaa ja kehitettävää.

People are more and more interested in what they eat and where food comes from. This field will never expire, there is always something to develop or study.

10. Edellinen haastateltava Jarmo Juga lähetti seuraavalle haastateltavalle kysymyksen. Hän kysyy, miten aiot seuraavan nelivuotiskauden aikana kehittää laitoksen toimintaa. Our previous interviewee Jarmo Juga sent you a question. He wants to know how you are going to develop the department during its next four-year period.

Yritän tuoda alaamme näkyvämmäksi, koska täällä on paljon mahdollisuuksia. Itsekin laitokselle ulkopuolisena tulleena olen huomannut alan suurenmoiset mahdollisuudet. Erityisesti haluan parantaa hyvien kaupunkilaistaustaisten opiskelijoiden sekä kansainvälisten opiskelijoiden rekrytointia. Aion panostaa siihen, että kansainväliset opiskelijamme otetaan hyvin vastaan, koska itsekin ulkomalla opiskelleena tiedän miten paljon ystävällinen vastaanotto uuteen maahan merkitsee. Kansainvälisyys on tätä päivää.

I will try to promote our field since there are a lot of opportunities here. Having entered the department as an outsider myself, I have noticed the various possibilities in this field. I will pay attention to recruiting talented students with urban background and students from abroad. Also I’ll try and make sure our international students have a smooth and warm start for their studies in Viikki, because from my own experiences as a student in a foreign country I know how important it is.. Internationality is today’s world.

11.   Mitä haluat kysyä seuraavalta haastateltavalta? What question would you like to pose to the person we interview next?

Millainen Viikin kampus on kymmenen vuoden päästä? What is Viikki campus like in 10 years?

Mikä on parasta maataloustieteiden laitoksella opiskelussa?

Maataloustieteiden laitoksella toteutettiin tammikuussa 2013 laaja opiskelukysely, jolla pyrittiin selvittämään, millaisin perustein maataloustieteiden laitokselle tullaan opiskelemaan sekä millaisin keinoin opiskelujen sujuvuutta ja maataloustieteiden laitoksen markkinointia voitaisiin parantaa.

Kyselyyn vastasi 161 opiskelijaa, ja tässä seuraa hieman esimakua vastauksista. Yksi kysymyksistä oli ‘Mikä on parasta maataloustieteiden laitoksella opiskelussa?’. Tiivistimme vastaukset alla näkyvään kuvaan. Oletko vastauksista samaa mieltä?

Kuva on tehty ilmaisella Wordle-ohjelmalla (www.wordle.com), joka tekee määrittelee sanojen koon sen perusteella, kuinka usein ne esiintyvät aineistossa.

Kyselyn vastauksissa riittää vielä paljon analysoitavaa. Tämä työ on nyt käynnissä, ja tiedotamme sen etenemisestä vielä kevään aikana. Sekä opiskelijoille että henkilökunnalle järjestetään mahdollisuus tulla kuulemaan kyselyn tulokset.  Loppuraportti tulee julkisesti luettavaksi laitoksen sivuille.

Kiitos kaikille vastanneille!

Educating future experts – meet our international students

Plant production sciences, environment and natural resources, biotechnology. Those are the disciplines in which our department offers international Master’s Programmes. The three programmes, PPS, MENVI and MBIOT, have attracted over 100 students to our department from around the world since 2005. We took a little time to interview our international students for the blog.

Atte, Catherine and Farhan are all students in MENVI, Master’s Degree Programme in Environment and Natural Resources. The programme is a shared one between two departments. In MENVI students choose between four majors, agroecology, environmental engineering in agriculture, microbiology or environmental soil science. The three chose MENVI because they were interested in environmental and sustainability issues. “My background in Bachelor level education was in agriculture, and I was looking for something in Finland”, Catherine explains.

Learning about agriculture

“Before coming to Finland, I only had a general picture about agriculture. Now that I’ve taken specific courses on agricultural production, I am confident about developing such systems in my own country”, Farhan says when asked if his expectations have been met when studying in MENVI. “But I could have learned even more about plants and animals, basic agricultural stuff”, he continues. Catherine and Atte agree. They think some pre-reading or introductory courses to agriculture might have helped in their studies. “There could be a joint introductory course about agriculture for all MENVI students, at least for us in agroecology and environmental engineering in agriculture”, Farhan suggests.

Getting started

MENVI students from left: Atte Penttilä (agroecology), Catherine Schreurs (agroecology), Sobowale Sotunde (environmental engineering in agriculture), Farhan Pavel Kobi (environmental engineering in agriculture)

A smooth start is always important for settling in, especially in a foreign country. “I was really amazed by the first meeting with my professor, Laura Alakukku. When she saw me, she already knew my name and was very helpful”, Farhan says. Catherine said it took her a little time to adapt to the studying rhythm. Atte remembers that tutors were helpful and there was a nice crowd of people around.

All three have found great friends in the programme. “Friends are really the best memory for me, I’ve been lucky”, Farhan sums up.

Inspiration along the study road

Finally, we asked if there were any particular persons who have acted as mentors or inspiration for our interviewees during their MENVI studies. Atte begins: “For me, it has been Tomas Roslin, the supervisor for my Master’s thesis. One could say he is a super supervisor.” Farhan continues: “In my studies, our department’s PhD student Mikko Hakojärvi has been a great teacher and support”. “I’ve been impressed by Irina Herzon and her teaching methods”, Catherine finishes the list.

Next time we’ll interview some of our PPS and MBIOT students. Stay tuned!

Osa 2: Kysyimme neonikotinoideista, tutkijat vastaavat

Maataloustieteiden laitoksella öljykasveja, erityisesti rypsihybridejä tutkiva MTT Unto Tulisalo kertoo näkemyksensä neonikotinoidien täyskieltoon. Hän sanoo, että julkisessa keskustelussa neonikotinoideissa sekoitetaan asioita, eikä rypsinviljelijöiden ja pölyttäjien vastakkainasettelu ole loogista. Aiemman blogikirjoituksen neonikotinoideista voit lukea täältä.

Peittausaineiden haitallisesta vaikutuksesta mehiläisiin ei tutkimustuloksia

Tulisalon mukaan julkisessa keskustelussa neonikotinoideista sekoitetaan kaksi asiaa. Neonikotinoidit ovat peittausaineita, mikä tarkoittaa että torjunta-aine lisätään teollisesti siemeneen, jolloin se on valmiina siemenessä kylvöhetkellä. ”Ei ole olemassa ensimmäistäkään näyttöä siitä, että peittausaineet olisivat häirinneet mehiläisten meden keruuta kukkivilta peltokasveilta”, Tulisalo kertoo. ”Sen sijaan suorat ruiskutukset ovat asia erikseen”.

Tulisalo valottaa öljykasvien viljelyn historiaa. ”Koko öljykasvien viljelyhistorian ajan 1940-luvulta lähtien siemenen peittaus taimivaiheen tuholaisia vastaan on ollut välttämätön ja tarpeellinen keino torjua taimivaiheen tuholaiset. Nyt esille nousseet neonikotinoidit ovat olleet käytössä jo vuosikausia esim. Kanadassa. Torjunta-aineita on poistettu käytöstä eri syistä, mutta mitään niistä ei ole poistettu pölyttäjille aiheutuneiden haittojen vuoksi.” Viime vuosina viljelijöillä on kuitenkin ollut huonoja kokemuksia peittausaineiden tehosta. ”Osa viljelijöistä on luopumassa viljelystä pelkästään epäonnistuneen tuholaistorjunnan vuoksi. Peittaus on nykyään teollinen prosessi, johon viljelijä ei voi vaikuttaa”.

Rapsikuoriainen iso ongelma – torjunnan voi suunnitella

Öljykasvien tuholaisista kirppojen lisäksi suuren ongelman muodostavat rapsikuoriaiset. Rapsikuoriaisten torjunta kasvinsuojeluaineilla aina kukintaan asti on aiheuttanut runsaasti reklamaatioita mehiläishoitajien taholta. ”Viljelijäin koulutus, varoitukset torjunta-aineiden käyttöohjeissa sekä pölyttäjien mieltäminen onnistuneen viljelyn avaintekijäksi ovat johtaneet jokseenkin rauhalliseen rinnakkaiseloon molempia osapuolia tyydyttävällä tavalla.”

Tulisalo kertoo, että rapsikuoriaisen resistenssi tiettyjä torjunta-aineita vastaan on paikallisesti yleistynyt. ”Ja nyt on tuotu systeemiset neonikotinoidit kuoriaisten torjuntaan lähelle kukintaa. Siinä on riskialue, joka olisi nopeasti kartoitettava ja samalla pidättäytyä näiden aineiden käytöstä kukinnan alla.” Tulisalo itse suosittelee kukinnan lähellä ja kukinnan aikana vain luonnon pyretriiniä mehiläisten lentoajan jälkeen puolen yön tienoilla.

Mehiläisten ja rypsin viljelijöiden vastakkainasettelu epäloogista

Tulisalon mielestä mehiläiset ja rypsin viljelijät molemmat tarvitsevat toisiaan, ja siksi niiden vastakkainasettelu on epäloogista. ”Mehiläishoitajille kannattaa jopa maksaa kunnon korvaus pölyttäjähuollosta.” Ongelma hänen mielestään on se, ettei mehiläishoidolle ole kestäviä toimintaedellytyksiä maassamme. ”Öljykasvien viljelijä ymmärtää mehiläisten ja kimalaisten hyödyllisyyden sadon muodostuksessa, mutta suurin huoli on pölyttäjien riittävyys. Usein viljelmät ovat täysin kimalaisten varassa.”

Tarvitaan lisää riippumatonta torjunta-ainetutkimusta

Tulisalo toivoo, että tulevina vuosina voitaisiin toteuttaa koeruutu ja –viljelijäkokeita torjunta-aineiden vaikutuksista. ”Päättäjät ovat tehneet kardinaalivirheen lopettaessaan riippumattoman torjunta-ainetutkimuksen. Sen seurauksena suuret torjunta-ainefirmat käytännössä päättävät mitä torjunta-aineita ja miten niitä Suomessa käytetään.”

Luomurypsin viljelyn ongelmat

Suomessa viljellään tällä hetkellä rypsiä noin 65 000 hehtaarilla, joista vuonna 2010 4000 hehtaaria viljeltiin luomuna. ”Luomurypsin viljelyn ongelmat ovat pienet sadot ja tuholaisongelma. Luomirypsipellossa tuholaisongelma voi olla niin suuri, että pelto toimii tuholaisreservinä, joka taas haittaa lähialueen muuta rypsituotantoa. Jos neonikotinoideille asetetaan täyskielto, tulee rypsinviljely todella vaikeutumaan tai jopa loppumaan Suomessa”, Tulisalo ennustaa.

Opiskelijabloggaus: Olkaa rohkeita opinnoissanne

Moikka kaikki!

Olen Riina Järvelä ja opiskelen kasvintuotantoa. Olen kolmatta vuottani yliopistossa, mutta olen jo sitä ennen opiskellut kaksi vuotta työn ohessa avoimessa yliopistossa biologiaa ja ympäristötiedettä. Kandidaatiksi valmistuin vuoden vaihteessa ja aloitin maisterin opintoni tänä syksynä. Pääaineeni on agroekologia.

Minua pyydettiin kirjoittamaan jostain opiskelijoihin/opiskeluun liittyvästä asiasta. Mieleeni tulikin viimekesäinen projektini puutarhatieteestä.

Keväällä 2012 löysin yliopiston ilmoitustaululta ilmoituksen, jossa haettiin opiskelijoita mukaan Kumpulan kasvitarhan 100 v. juhlien järjestämiseen. Innostuinkin asiasta ja lähdin kyselemään lisää aiheesta. Näin päädyin mukaan projektiin.

 Tehtävänäni oli dokumentoida valokuvaamalla koululaisten taideprojektia Kumpulan koulukasvitarhalla kesällä 2012. Tämän lisäksi tarkoitus oli havainnoida lasten työskentelyä ja kerätä palautetta lapsilta. Projektissa olivat mukana mm. Kumpulan kasvitarhan henkilökunta ja leiriläiset, Taikin opiskelijat (Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu – Aalto-yliopisto). Projekti Kumpulan kasvitarhalla jatkui elokuun 2012 loppuun saakka. Lopuksi tehtävänä oli tehdä projektityöraportti Helsingin yliopiston maataloustieteen laitokselle (, kiinnostuneet voivat pyytää minulta raporttia sähköpostilla).

Työn aikana opin monia uusia asioita ja näen tieteen tekemistä myös erilaiselta kantilta. Jo ennen tätä projektia olin työskennellyt sekä lasten että kasvien ja luonnon kanssa, mutta en ollut niitä aiemmin tutkinut yhdessä. Oli hyvin mielenkiintoista ja antoisaa tutkia lasten luontosuhdetta ja tarkkailla heitä erilaisilla menetelmillä. Projektin aikana opin konkreettisesti sen, miten luonnossa oleminen ja itse tekeminen voi opettaa hyvin paljon, antaa uutta sisältöä elämään ja avartaa maailmankatsomusta. Erityisesti se, että näki kuinka kaupunkilaislapsi sai hienoja kokemuksia luonnosta, antoi minulle uutta intoa ja halua saada lisää tällaista opetusta lapsille.

Minulle tämä kokemus oli antoisa ja vaikka pääaineeni onkin agroekologia, oli tällaisella poikkitieteellisellä tutkimusprojektilla erittäin positiivisia vaikutuksia tieteelliseen ajatteluuni. Voisinkin suurella sydämellä suositella kaikkia olemaan avoimia ja rohkeita opinnoissaan ja kokeilla jotain aivan uutta ja itselle epätavallista. Se kannattaa ja avartaa omaa elämänkatsomusta!

Yhteystiedot: riina.jarvela@helsinki.fi

 

Kysyimme neonikotinoideista, tutkijat vastasivat

Kuva: Clara Lizarazo

Pölyttäjiä tarvitaan, jotta maailmassa voidaan tuottaa ruokaa. Muun muassa mehiläisten ja kimalaisten tarjoama pölytys on ekosysteemipalvelu, jonka taloudellinen arvo pelkästään EU:n alueella on 14,2 miljardia euroa. Viime aikoina on huolestuttu mehiläisten joukkokadoista, ja osasyynä joukkokatoihin on arvioitu maataloudessa käytettävät torjunta-aineet.

Euroopan komissio esittää erityisesti rypsin- ja rapsinviljelyssä käytettävien torjunta-aineiden, neonikotinoidien, käytön rajoittamista EU:n alueella. Asiaa käsitellään seuraavan kerran Brysselissä maaliskuun puolessavälissä. Suomi asettui aluksi vastustamaan neonikotinoidien käytön rajoitusta, mutta on nyt päätynyt kannattamaan käytön rajoitusta sillä ehdolla, että jäsenmaille voidaan myöntää poikkeuslupia neonikotinoidien käyttöön.

Kysyimme maataloustieteiden laitoksen tutkijoilta, miksi neonikotinoidien käyttöä halutaan rajoittaa, ja tarvitaanko niitä ylipäätään viljelyssä.

”Emme tiedä, millaisia yhteisvaikutuksia kemikaaleilla on”

Kaikesta Euroopan alueella tapahtuvasta pölytyksestä mehiläisten osuus on 75-85 prosenttia.  Kysyimme maatalouseläintieteen professori Heikki Hokkaselta, miten neonikotinoidit vaikuttavat mehiläisiin. ”Nykytilanne on se, etteivät mehiläiset esimerkiksi Suomessa kuolla kupsahda niillä torjunta-ainealtistuksilla, joita viljelykasveista saavat. Torjunta-aineilla on kuitenkin monia muita subletaaleja vaikutuksia. Ne vaikuttavat esimerkiksi mehiläisten orientaatiokykyyn ja muistiin. Alttius torjunta-aineelle voi aiheuttaa sen, että mehiläinen ei löydä takaisin pesälle.”

Hokkanen kertoo, että tarjolla on hyvin vähän tutkimustietoa siitä, millaisia yhteisvaikutuksia eri kemikaaleilla on. Usein tutkimukset saattavat myös olla torjunta-aineiden valmistajien itsensä teettämiä.

Päätöksentekoa vaikeuttaa se, ettei ole olemassa yhtä vedenpitävää tutkimusta siitä, että pelkästään torjunta-aineet ovat mehiläisten joukkokadon takana. Myös virukset, sienitaudit, pienet pesäkuoriaiset sekä mehiläisiä usein vaivaava varroa-punkki voivat aiheuttaa joukkokuolemia.  ”Toisaalta torjunta-aineiden suhteen pitäisi noudattaa varovaisuusperiaatetta. Tupakka on hyvä esimerkki: Yhdysvalloissa ei edelleenkään ole juridisessa mielessä hyväksyttävää tutkimusta siitä, että tupakka aiheuttaa syöpää.”, Hokkanen jatkaa.

”Neonikotinoidien käytön puolustaminen rypsinviljelyn jatkuvuuden kannalta on humpuukia”

On esitetty, että neonikotinoideille ei ole olemassa korvaavia valmisteita, ja siksi niiden käyttö tulisi sallia viljelyssä. Neonikotinoideilla kun korvattiin aiemmin viljelyssä käytetyt, vieläkin haitallisemmat torjunta-aineet. Hokkanen ei kuitenkaan puolusta neonikotinoidien käyttöä rypsinviljelyn vuoksi. ”Suomessa on jo luomurypsin viljelyä, joten neonikotinoidien kiellon estäminen sillä argumentilla, että rypsinviljely loppuisi Suomesta, on humpuukia. Sitä paitsi neonikotinoideilla torjutaan vain taimivaiheen tuholaiset. Suomessa rypsi kylvetään tiheämpään kuin muualla Euroopassa, joten taimien menettäminen kasvukauden alkuvaiheessa ei vielä dramaattisesti pienennä satoa. Jos Ranska ja Italia ovat valmiita luopumaan neonikotinoideista, kyllä meilläkin siihen pitäisi pystyä.”

Luomurypsin viljelyn mahdollisuudet nostaa esiin myös agroekologian professori Juha Helenius. Hän myöntää, että mikäli neonikotinoidien käyttöä rajoitetaan, useimmat tavanomaisesti rypsiä viljelevät harkitsisivat kahdesti tai eivät kylväisi rypsiä ollenkaan. ”Rypsinviljely ei kuitenkaan loppuisi Suomessa. Luomurypsin viljely lisääntyisi, ja moni tavanomaisesti viljelevä kokeilisi syysrypsiä ja jopa syysrapsia.”

Rypsinviljelyssä syyslajikkeilla on se etu, että taimi odottaa valmiina kunnes lumi sulaa, ja kasvaa sitten ”karkuun” kirppatuholaisilta, joita neonikotinoideilla torjuttaisiin. ”Lisäetu on, että kukinta on aikaisempi kuin kevätkylvöisillä lajikkeilla, jolloin myös rapsikuoriaisen – tämä on kukintavaiheessa ilmestyvä tuhoötökkä – aiheuttamat vahingot ovat yleensä vähäisemmät”, Helenius selittää.

Helenius kertoo tuntevansa luomurypsin viljelijöitä, jotka saavat tavanomaisen viljelyn kanssa samansuuruisia satoja. ”Luomuviljelyn asiantuntija Reijo Käki kuvaa luomurypsin viljelyn perusideat Vilja-alan yhteistyöryhmän sivustolla hyvin”.

”Olisi panostettava muihin menetelmiin kuin torjunta-aineiden käyttöön”

Heleniuksen mielestä torjunta-aineet ovat äärimmäinen ja valitettavan usein eri tavoin haitalliseksi osoittautunut keino viljelykasvien suojeluun taudeilta ja tuholaisilta. ”Olisi panostettava muihin menetelmiin ja luomutuotantotapaan.” Luomutuotannossa kemiallisten torjunta-aineiden käyttö on kielletty, ja lannoitus tapahtuu kierrätyslannoitteilla. ”Viljelykierto ja biologisten torjuntaeliöiden vaaliminen kuuluvat luomuun. Luomuviljelijät osaavat viljellä rypsiä ja rapsia, mikä todistaa, että neonikotinoidit eivät ole välttämättömiä.”

Helenius kertoo myös integroidusta kasvinsuojelusta. Siinä pyritään käyttämään torjunta-aineita vain todetun tarpeen mukaan, ei kalenterista katsoen tai rutiininomaisesti. ”Jos jostain syystä ei halua luomuviljellä, on integroitu kasvinsuojelu se järkevä tapa toimia. Siinä myös koetetaan edistää luontaista torjuntaa, esimerkiksi suojella hyötyeliöitä, jotka hävittävät tuholaisia.” Ongelmana tällaisessa menettelyssä on kuluttajalle viestiminen. ”Mitä tarkoittaa, että kasvinsuojelukemikaaleja on käytetty vain tarpeen mukaan? Kuluttajat eivät ole valmiita tuosta maksamaan.”

’Rypsi-porsaan sijaan rypsi-härkäpapu-porsasta’

Rypsinviljelyn merkitystä perustellaan sillä, että Suomi tuottaa sillä valkuaisrehua karjataloudelle. Tämä on kestävämpää kuin soijan tuominen kaukaa. Kasvinviljelytieteen yliopistonlehtori Fred Stoddardin mielestä on järkevämpiäkin tapoja tuottaa valkuaisrehua Suomessa.

Palkoviljat (rehuherne, härkäpapu ja sinilupiini) ovat paljon parempia vaihtoehtoja valkuaisrehun tuottamiseen kuin rypsi. Ensinnäkin, ne eivät tarvitse typpeä väkilannoitteen tai lannan muodossa, sillä palkokasvit pystyvät itse sitomaan typpeä biologisen typensidonnan avulla. Toiseksi, niiden proteiinisato hehtaaria kohden on paljon korkeampi kuin rypsillä. Esimerkiksi härkäpavulla se voi olla jopa kaksinkertainen. ”

Suomessa palkokasvien viljelyä rajoittaa tällä hetkellä monet tekijät. Suurin osa viljelijöistä ei tunne palkokasveja, ja ensimmäinen satokausi uuden viljelylajin kanssa on usein katastrofaalinen. Palkokasvien markkinat ovat myös toistaiseksi melko pienet, ja mikäli viljelijällä ei ole viljelysopimusta Rehuraision tai Suomen rehun kanssa tai järjestelyä naapurin kanssa, voi olla vaikea löytää sadolle ostajaa.

Stoddard puolustaa palkokasvien viljelyä. ”Rypsi-porsas on hyvä, mutta rypsi-härkäpapu-porsas olisi vielä parempi.”

 

”Omaan opetukseen ei pidä koskaan olla liian tyytyväinen”

Laitoksen maatalouden ympäristöteknologian yliopistonlehtori Hanna-Riitta Kymäläinen on valittu 132 hakijan joukosta Opettajien Akatemian perustajajäseneksi. Hanna-Riitalla on lähes 20 vuoden kokemus opetuksesta ja takana runsaasti pedagogisia opintoja. Tohtorinopinnoissaan Hanna-Riitta perehtyi agrokuituihin, hamppuun ja pellavaan. Perustajajäsenyys Opettajien Akatemiassa mahdollistaa opetuksen kehittämisen ja hyvien käytäntöjen jalkauttamisen edelleen laitostasolle.

Kerro työstäsi maataloustieteiden laitoksella.

Toimin laitoksella maatalouden ympäristöteknologian yliopistonlehtorina. Opetan agroteknologian kursseilla, lisäksi olen ollut mukana kehittämistä laitoksen yhteistä kandidaatintutkielman kirjoittamisen kurssia (MAAT300). Kurssi on ollut hieno mahdollisuus luoda synergioita eri oppiaineiden välille. Siinä riittää aina kehitettävää.

Omaan opetukseen ei pidä koskaan olla liian tyytyväinen, vaan opetusta kehitetään jatkuvasti, usein opiskelijapalautteen pohjalta. Toisaalta pitää muistaa inhimillisyys – aivan kaikkea ei ole mahdollista toteuttaa.

Miksi hait opettajien akatemiaan?

Hain laitosjohtajan suosituksesta, ja myös muutama muu henkilö kannusti asiassa. Hakemukseen piti koota opetusportfolio, hankkia suositukset ja päivittää cv tarkoitukseen sopivaksi. Prosessi oli hyödyllinen jo kirjoitusharjoituksena, ja suosittelenkin portfolion tekemistä myös opiskelijoille. Se on hyödyllinen tapa osoittaa oma osaaminen, olipa kyse opetuksesta tai muusta kokemuksesta.

Mitä jäsenyys Opettajien akatemiassa pitää sisällään?

Akatemian ensimmäinen tapaaminen, niin sanottu järjestäytymiskokous pidetään maaliskuussa. Ryhmä vaikuttaa jatkossa itse siihen, millaiseksi toiminta muodostuu. Todennäköisesti jaamme kokemuksia ja hyviä käytäntöjä. Kuvittelen, että tarvittaessa voisimme myös antaa vaikkapa opetukseen liittyviä lausuntoja. Odotan mielenkiinnolla, mitä tämä tulee pitämään sisällään.

Kannustaako yliopisto opetuksen kehittämiseen?

Kyllä kannustaa, mutta toisaalta hallinto ja byrokratia vievät melko paljon työaikaa, jota pitäisi riittää myös tutkimukseen. Pedagogian kurssit ja erilaiset peda-kahvilat ovat olleet hyödyllisiä tapahtumia, joissa tapaa muita opetuksen kehittämisestä kiinnostuneita ihmisiä omasta ja muista tiedekunnista.

Mikä on jäänyt mieleesi onnistumisen hetkenä omalta opettajan uralta?

Spontaani tai miksei pyydettykin opiskelijapalaute, kun ohjaus- tai opetustyö on onnistunut ja ohjaus on hyödyttänyt opiskelijaa, on parasta palautetta.

Millaisia terveisiä lähetät laitoksen opiskelijoille?

Muistakaa antaa palautetta, sitä kautta kehitämme kursseja. Opiskelkaa ja kirjoittakaa ahkerasti!

 

 

10 kysymystä Jarmo Jugalle – 10 questions to Jarmo Juga

Blogissa alkaa uusi juttusarja, jossa tutustutaan laitoksen henkilökuntaan kysymällä heiltä samat 10 kysymystä. Sarjan aloittaa laitosjohtaja, maatalous- ja metsätieteiden tohtori Jarmo Juga.

We begin a new series in our blog. You’ll get to meet our staff members, teachers and students through this questionnaire – we ask the same 10 questions from all the interviewees. First to answer is our department’s head, Dr. Jarmo Juga.

 

1. Mikä oli haaveammattisi lapsena? What was your dream occupation as a child?

Eläinlääkäri./Veterinarian.

2. Mikä on parasta nykyisessä työssäsi?  What do you like most in your current workplace?

Laitosjohtajana parasta on ollut uuden laitoksen kehittäminen. Muutoin opettajana ja tutkijana parasta on toimia tärkeän aiheen parissa. Ruoantuotanto on tärkeä asia ja kotieläintuotannolla on siinä suuri merkitys. Tutkimus on haastavaa, eikä koskaan voi jämähtää paikoilleen.

As the Head of Department I have enjoyed developing the new department. As a teacher and researcher I enjoy dealing with such an important topic as food production and especially animal production. Research is challenging and one can never get stuck or stay still in one place.

3. Miten päädyit maataloustieteiden alalle? How did you end up in agricultural sciences?

Kiinnostuksen ja sattuman kautta. Kotieläinjalostuksessa yhdistyi monta tieteenalaa, josta pidän.

Through my own interest and coincidence. Animal breeding combines many disciplines I am interested in.

4. Mitkä kaksi asiaa ottaisit mukaan autiolle saarelle? What would you take with you on a desert island? You can choose two.

Vaimon ja ongen.

My wife. A hook and line.

5. Jos saisit kuulla elämässäsi enää vain yhden musiikkikappaleen, mikä se olisi? If you were allowed to listen to only one more song in your life, what song would it be?

The Beatles – A Day in the Life.

6. Mikä on lempiruokaasi?  Your favourite dish?

Karjalanpaisti.

Karelian roast.

7. Lempipaikkasi Viikissä?  Your favourite spot in Viikki?

Vanha Viikki, Koetilantie.

Old Viikki, Koetilantie.

 8. Ketkä ovat toimineet sinulle omalla alalla inspiroijina ja suunnannäyttäjinä? Who has been an inspiration for you during your career?

Fuksina kotieläinjalostukseen innoitti prof. U.B. Lindström ja graduvaiheessa työn ohjaaja prof. Asko Mäki-Tanila. Väitöstutkimuksen ohjaajana prof. Robin Thompsonilla oli suuri merkitys. Jalostusneuvonnassa mentorina toimi erityisesti toimitusjohtaja Jouko Syväjärvi. Kotieläinjalostuksen kansallinen ja kansainvälinen verkosto on laaja ja sieltä löytyy paljon henkilöitä, joilla on ollut innostava vaikutus omaan tekemiseen.

As a freshman Prof. U.B Lindström and during my Master’s thesis process my supervisor Prof. Asko Mäki-Tanila. During my doctoral thesis work my supervisor, Prof. Robin Thompson played a great role. In breeding extension CEO Jouko Syväjärvi has been an important mentor. The national and international network of animal breeding is wide and includes many persons who have inspired me.

9. Miksi maataloustieteitä tarvitaan tulevaisuudessakin? Mitä maailmanlaajuisia ongelmia sillä ratkaistaan? Why are agricultural sciences needed in the future? What problems can it solve?

Tätä tieteenalaa tarvitaan ruokaturvan takia. Oma tieteenalani on tärkeä kestävän kotieläintuotannon ja eläinten hyvinvoinnin kannalta.

We need agricultural sciences for food security. As for animal sciences, it is crucial for sustainable animal production and animal welfare.

10. Mitä haluat kysyä seuraavalta haastateltavalta? What question would you like to pose to the person we interview next?

Miten aiot seuraavan nelivuotiskauden aikana kehittää laitoksen toimintaa?

How will you develop the department during its next four-year period?

 



Maataloustieteiden laitoksen blogi on avattu!

Tervetuloa Maataloustieteiden laitoksen blogin lukijaksi. Blogissa pääset tutustumaan laitoksemme monipuoliseen opetustarjontaan, tutkimukseen, opiskelijoihin ja henkilökuntaan.

Ennen blogin avaamista laitoksen opiskelijoilla ja henkilökunnalla oli mahdollisuus vaikuttaa blogin nimeen. Kilpailun voitti 36 äänellä bloginimiehdotus Ruokaturvaajat. Ääntä ehdotti agroekologian yliopistonlehtori Tomas Roslin. Nimi kuvastaa hyvin laitoksen tutkimusalojen tärkeyttä ruokaturvan kannalta.

Tässä vielä äänestystulokset:

Taulukko 1. Äänestykseen osallistui huikeat 102 ihmistä. Jokaiselle annettiin mahdollisuus antaa äänensä kolmelle suosikkivaihtoehdolleen. Voiton vei lopulta Ruokaturvaajat.

Jos mikään annetuista vaihtoehdoista ei miellyttänyt, sai äänestyksessä ehdottaa myös omaa nimivaihtoehtoa. Laitoksemme henkilökunnalta ja opiskelijoilta ei luovuutta puutu, katsokaa vaikka tätä listaa ehdotuksiksi bloginimistä: Pettua ja pullaa, Kotimaisen tuotannon turvaksi, Böndepulinat, Pellolla ja puutarhassa, Agronomian alkulähteiltä, Luonnonvoimista ruokaa, Maisterit ja mansikit, Maatalous rocks, Tiedettä peltoon ja pellosta pöytään, Sikamaisen akateemista, Ruokaa aivoille, Tiedettä pellolla ja navetassa, Maatalouden asiantuntijat.

Tässä blogissa pääset jatkossa lukemaan niin laitoksen opintotoimiston ja opiskelijoiden kuin tutkimus- ja opetushenkilökunnankin kirjoituksia. Tervetuloa lukijaksi!