University of Melbournen Trinity Collegessa testattiin iPadin käyttöä opiskelu-, opetus- ja tutkimuskäytössä, ja kokeilun perusteella 72% henkilökunnasta ja 80% opiskelijoista suosittelivat iPadin käyttöä muille. Suunnitteilla on jakaa koko henkilökunnalle ja kaikille opiskelijoille iPadit. (Via slashdot.)
Kyseessä ei siis ole tieteellinen tutkimus vaan raportti. Tuntuu uskottavalta, että kaikki ovat tyytyväisiä sormitietokoneisiin, mutta lisääkö niiden käyttö oikeasti oppimista?
Siellä missä kaksi tahi kolme korkeakoulu- tai yliopistoihmistä kokoontuu, puhutaan yleensä sähköisestä tenttimisestä tai sen puuttumisesta. Itse opiskelen ammattikorkeakoulussa, jossa koko tutkinto suoritetaan verkon välityksellä.
Virtuaalinen kontaktiopetus järjestetään parina iltana viikossa WebEx-kokousympäristössä webkameroiden ja kuulokkeiden avulla. Jokaisella opintojaksolla on lisäksi oma Moodle-työtila, josta löytyvät oppimateriaalit, tehtävät ja keskustelualueet. Kaikki luennot nauhoitetaan ja tallennetaan Moodleen myöhempää katsomista varten, joten opinnot sallivat joustavasti myös pienet poissaolot. Myös kaikki tentit pidetään virtuaalisesti. Tentti noudetaan Moodlesta, tehdään Wordilla omalla koneella ja palautetaan takaisin Moodleen ja tentin ajan opettaja valvoo tenttijöitä WebExissä nauhoittavien kameroiden välityksellä. Vaivatonta, motivoivaa ja lähes täydellistäkö? Lähes. Virtuaalitentissä ei saa käyttää apuna kirjoja eikä mitään muutakaan materiaalia. Mutta valvonta on aika mahdotonta pienen webkuvan perusteella. Continue reading Mihin tenttiä tarvitaan?
Kansainvälinen New Media Consortium julkaisi äskettäin yhdessä EDUCAUSE Learning Initiativen kanssa vuosittaisen Horizon-raportin, jossa laaja joukko asiantuntijoita on luonut tiiviin katsauksen siihen, mitkä ovat opetuksen ja oppimisen kannalta mielenkiintoisimpia nousevia tekniikoita ja ilmiöitä juuri nyt. Esimerkiksi mobiililaitteet ovat jo pitkään löytyneet jokaisen opiskelijan taskusta, mutta vasta nyt älypuhelimien ja miniläppäreiden myötä niillä alkaa olla merkittävää potentiaalia monimediaisen ja vuorovaikutuksellisen oppimisen kannalta.
Toinen mielenkiintoinen ja raportissa lähimpään tulevaisuuteen sijoitettu trendi on avoimet oppisisällöt ja miten ne voivat yleistyessään haastaa perinteistä instituutioihin sidottua oppimista. Raportin kenties paras anti onkin siinä, ettei siinä vain tyydytä listaamaan trendikkäitä tekniikoita, vaan pyritään syvällisesti ymmärtämään mitä laajempia kehityskulkuja tällä hetkellä kytkeytyy opetukseen ja oppimiseen.
Lisätietoja julkaisusta: http://www.nmc.org/horizon
Neuvottelin hiljattain oppimateriaalin laatimisesta verkkoon. Tulin ehdottaneeksi, että suorittaisin työn sarjana editointeja olemassaolevalle wikisivustolle, jossa on jo aiheeseen liittyvää materiaalia. Ajattelin että tämä olisi järkevä tapa toteuttaa kyseessä oleva oppimateriaali, mutta mietin samalla, että näin ei kyllä ole tapana tehdä. Tietoa tuotettaessa, varsinkin silloin kun siitä maksetaan, pitäisi muodostua itsenäinen kokonaisuus. Sarjaa fragmentteja, muokkauksia, ei mielletä työkokonaisuudeksi.
Continue reading Versionhallinnan kulttuuri tukee kollektiivista oppimista